säde.
-> peikkokulta
tarkemmat tiedot 17.29 (9 minuuttia sitten)
Pitäis ymmärtää? Se vaan on niin vaikeaa.
Mun masis luokiteltiin keskivaikeaks, lääkitystä lisättiin. Joo joo, ei sais käyttää lääkkeitä, mut ku en jaksa ilman?? Haluan muutakin kuin maata vällyin välis puhumattomana pökkelönä.
Ei se peikkokulta auta että tsemppaan ja juoksen jatkaan töitä, ei se toimi. Nousen mutta vaan koska en tiedä minne pitäis mennä, mitä tehdä?
Luulin jo voivani paremmin (Mikä klise? Miks jokaisen pitää mennä tätä saamarin samaa polkua) huis ja heip ja tam tam tam ja sitte PAM! Olin taas selkä seinää vasten enkä saanut henkeä ja kaikki pelottaa ja elämä.
Mun pitäs ymmärtää et ihmisellä on ihmisarvo. En ymmärrä. Pitäis oppia että tekeminen ei ole kaiken ydin, vaan ihminen. Pitäis ymmärtää että se että etin tekemistä ajaa mut vaan enemmän hukkaan, koska yritän vain PÄTEÄ koko ajan.
En pysty alalle, kun en osaa edes elää. Mustei ole sinne, koska olen minä? Ne ainoat asiat jotka minussa on hyviä on pahinta ruttomyrkkyä alalla. Hyvyys, kiltteys, empaattisuus, sydämellisyys, lämpö kaikki paskaa. Niillä ei tee mitään, ne estää mua IRROTTAUTUMASTA työstä niin että säilyttäisin itseni ehyenä.
Siksi menin rikki. En voi tehdä työtä jossa on vastuu ihmisestä, vastuu on liian syvällä minussa. (lapsuuden peruja) Minusta ei tulisi koskaan hyvää, koska hyvä osaa olla myös ITSEKÄS.
En ole koskaan osannut. Jokaisen pitäis osata olla itsekäs, että pystyy elämään. Siks voin niin huonosti. En osaa olla itsekäs, kun minut synnytettiin ottamaan vastuu kaikesta ja kaikista, kasvoin vastuuseen ennen kuin opin kävelemään.
Siksi en osaa olla itsekäs, tai jos olen, koen sen niin isona ILKEYTENÄ etten kestä sitä kuin sen hetken että olen tosissani vihainen, enkä voi olla koko ajan vihainen itseni puolesta. Ja koska olen kiltti, kaikki käyttävät, kuppaavat. Enkä ole pahoillani, kuvittelen kai viimeiseen hengenvetoon että jossain on ihminen kuten minä, jolta saisin.
Jotain.
Joka ajattelis mua ennen kuin itseään. Taidan olla ainut tässä ajassa. Mua vedätetään niin helposti harhaan. Rohmukin sanoi että hän olis tuota.. ja kai esitti.. siihen kun yhteen muutettiin... sitten alko kuppaan, niin että mun luita jo kolottaa. Se imee, kuppaa, pyytää ja anoo (oksennus)
Ja jos minä pyydän, katsoo hyvin hartaasti pitkään "Tämän kerran.. kunhan et ota tavaksi" Oli kyse mistä tahansa, josta hän itse ei HYÖDY.
Olen niin väsynyt, tiedän että korttitalo on romahtamaisillaan TAAS, enkä tiedä mitä sitten, kun tomupilvi laskeutuu. MITÄ SITTEN?
Hoitaja kysyi onko mulla itsetuhoisia ajatuksia?! On, eiku EI TIETENKÄÄN! Eihän niistä puhuta ääneen, niitä ajatellaankin vain sillä aivojen oikealla takalohkolla, jottei silmistä heijastu mitään hämärää. On, on mulla, ollu jo kuukausia. En kehtais erota. KEHTAIS EROTA????
Vittu että pitää aina sörssiä hyvä elämä paskaksi. Saatana näitä aivoja, kun eivät suostu yhteistyöhön. Tiedän, lääkkeet... mut jumankauta, kun mun pitäisi pystyä ajattelemaan mitä tämän jälkeen.
Enkä pysty. En edes saisi ajatella, koska ahdistun, enkä saisi ajatella liikaa mennyttä, jotten ahdistu, mutta kun tämän hetkinenkin elämä on niin perseestä, ettei tätäkään jaksais ajatella?
Huomasin puhuvani Rohmulle kuin ex:lleni. "Oo aikunen" "Kiltti ole sinä se aikunen" "Ekkö saatana vois olla se aikunen!"
Ei, hän tahtoo olla kolmas lapseni. Hän haluaa että tuun hänen puolelleen lapsiani vastaan.
Väsyttää, hoitaja käski nukkua päiväunet, sanoi että menen taas ylikierroksilla ja siksi menetän yöuneni. Miten levätä jos elämässä aina joku mättää, niin että sappi maistuu suussa ja hampaat katkee kirskuntaan. Miten?
Olen vihainen koko elämälle että mun petti. Luulin että kun teen kaiken kuten pitää ja olen täydellinen, kupit tasataan ja minäkin saan. Mun kuppi on tyhjä?Vasta nyt huomaan että siinä on ollut koko ajan reikä pohjassa, toiset kyllä huomas sen, mutteivät sanoneet mitään, niitä juttu vaan huvitti... "Säde ei saa mitään" häh häh hää..
Mikä itsesäälipäivä tästäkin on tulossa?
Tiedätkö muru, näin susta unta toissayönä, oli jotain niin hyvää etten edes halunnut kertoa sulle?!
Ehkä olen vihainen siksi että paastoan toista viikkoa, leikin aina terveydelläni ja rääkkään itseäni kun muu tekeminen kielletään.
Hoitoon, joo joo, ajallaan varmasti.
Seison tässä, nousin jo. Viha on aina ollut voima jolla jaksan kun jalat ei kanna, enkä suostu itkemään. Luulin että tämä ois hyvä kohta, että Rohmu kantais jos en jaksa, va paskat karkuun se juoksee niin että persposket vilkkuu. En saa kirjoitettua mitään ja sitte kirjoitan tälläisen räpellyksen?! Jos saisin yhtä paljon tunnetta kirjan lukuun, kuin tähän kirjeeseen, olisin rikas... Mutta oon tyhjäntoimittaja, taivaanrannanmaalari, tyhjätasku, täystampio.
En kysy enää mitä tehdä? En osaa tehdä mitään... Huojun kuin hullu elokuvan loppukohtauksessa... ja jään huojumaan, hulluuden partaalle.
Millanen olin sillon, ennen ensimmäistä mannerlaattojen sijoiltaan menoa?
Neljänkympin kriisi.
Sanovat.
-> peikkokulta
tarkemmat tiedot 17.29 (9 minuuttia sitten)
Pitäis ymmärtää? Se vaan on niin vaikeaa.
Mun masis luokiteltiin keskivaikeaks, lääkitystä lisättiin. Joo joo, ei sais käyttää lääkkeitä, mut ku en jaksa ilman?? Haluan muutakin kuin maata vällyin välis puhumattomana pökkelönä.
Ei se peikkokulta auta että tsemppaan ja juoksen jatkaan töitä, ei se toimi. Nousen mutta vaan koska en tiedä minne pitäis mennä, mitä tehdä?
Luulin jo voivani paremmin (Mikä klise? Miks jokaisen pitää mennä tätä saamarin samaa polkua) huis ja heip ja tam tam tam ja sitte PAM! Olin taas selkä seinää vasten enkä saanut henkeä ja kaikki pelottaa ja elämä.
Mun pitäs ymmärtää et ihmisellä on ihmisarvo. En ymmärrä. Pitäis oppia että tekeminen ei ole kaiken ydin, vaan ihminen. Pitäis ymmärtää että se että etin tekemistä ajaa mut vaan enemmän hukkaan, koska yritän vain PÄTEÄ koko ajan.
En pysty alalle, kun en osaa edes elää. Mustei ole sinne, koska olen minä? Ne ainoat asiat jotka minussa on hyviä on pahinta ruttomyrkkyä alalla. Hyvyys, kiltteys, empaattisuus, sydämellisyys, lämpö kaikki paskaa. Niillä ei tee mitään, ne estää mua IRROTTAUTUMASTA työstä niin että säilyttäisin itseni ehyenä.
Siksi menin rikki. En voi tehdä työtä jossa on vastuu ihmisestä, vastuu on liian syvällä minussa. (lapsuuden peruja) Minusta ei tulisi koskaan hyvää, koska hyvä osaa olla myös ITSEKÄS.
En ole koskaan osannut. Jokaisen pitäis osata olla itsekäs, että pystyy elämään. Siks voin niin huonosti. En osaa olla itsekäs, kun minut synnytettiin ottamaan vastuu kaikesta ja kaikista, kasvoin vastuuseen ennen kuin opin kävelemään.
Siksi en osaa olla itsekäs, tai jos olen, koen sen niin isona ILKEYTENÄ etten kestä sitä kuin sen hetken että olen tosissani vihainen, enkä voi olla koko ajan vihainen itseni puolesta. Ja koska olen kiltti, kaikki käyttävät, kuppaavat. Enkä ole pahoillani, kuvittelen kai viimeiseen hengenvetoon että jossain on ihminen kuten minä, jolta saisin.
Jotain.
Joka ajattelis mua ennen kuin itseään. Taidan olla ainut tässä ajassa. Mua vedätetään niin helposti harhaan. Rohmukin sanoi että hän olis tuota.. ja kai esitti.. siihen kun yhteen muutettiin... sitten alko kuppaan, niin että mun luita jo kolottaa. Se imee, kuppaa, pyytää ja anoo (oksennus)
Ja jos minä pyydän, katsoo hyvin hartaasti pitkään "Tämän kerran.. kunhan et ota tavaksi" Oli kyse mistä tahansa, josta hän itse ei HYÖDY.
Olen niin väsynyt, tiedän että korttitalo on romahtamaisillaan TAAS, enkä tiedä mitä sitten, kun tomupilvi laskeutuu. MITÄ SITTEN?
Hoitaja kysyi onko mulla itsetuhoisia ajatuksia?! On, eiku EI TIETENKÄÄN! Eihän niistä puhuta ääneen, niitä ajatellaankin vain sillä aivojen oikealla takalohkolla, jottei silmistä heijastu mitään hämärää. On, on mulla, ollu jo kuukausia. En kehtais erota. KEHTAIS EROTA????
Vittu että pitää aina sörssiä hyvä elämä paskaksi. Saatana näitä aivoja, kun eivät suostu yhteistyöhön. Tiedän, lääkkeet... mut jumankauta, kun mun pitäisi pystyä ajattelemaan mitä tämän jälkeen.
Enkä pysty. En edes saisi ajatella, koska ahdistun, enkä saisi ajatella liikaa mennyttä, jotten ahdistu, mutta kun tämän hetkinenkin elämä on niin perseestä, ettei tätäkään jaksais ajatella?
Huomasin puhuvani Rohmulle kuin ex:lleni. "Oo aikunen" "Kiltti ole sinä se aikunen" "Ekkö saatana vois olla se aikunen!"
Ei, hän tahtoo olla kolmas lapseni. Hän haluaa että tuun hänen puolelleen lapsiani vastaan.
Väsyttää, hoitaja käski nukkua päiväunet, sanoi että menen taas ylikierroksilla ja siksi menetän yöuneni. Miten levätä jos elämässä aina joku mättää, niin että sappi maistuu suussa ja hampaat katkee kirskuntaan. Miten?
Olen vihainen koko elämälle että mun petti. Luulin että kun teen kaiken kuten pitää ja olen täydellinen, kupit tasataan ja minäkin saan. Mun kuppi on tyhjä?Vasta nyt huomaan että siinä on ollut koko ajan reikä pohjassa, toiset kyllä huomas sen, mutteivät sanoneet mitään, niitä juttu vaan huvitti... "Säde ei saa mitään" häh häh hää..
Mikä itsesäälipäivä tästäkin on tulossa?
Tiedätkö muru, näin susta unta toissayönä, oli jotain niin hyvää etten edes halunnut kertoa sulle?!
Ehkä olen vihainen siksi että paastoan toista viikkoa, leikin aina terveydelläni ja rääkkään itseäni kun muu tekeminen kielletään.
Hoitoon, joo joo, ajallaan varmasti.
Seison tässä, nousin jo. Viha on aina ollut voima jolla jaksan kun jalat ei kanna, enkä suostu itkemään. Luulin että tämä ois hyvä kohta, että Rohmu kantais jos en jaksa, va paskat karkuun se juoksee niin että persposket vilkkuu. En saa kirjoitettua mitään ja sitte kirjoitan tälläisen räpellyksen?! Jos saisin yhtä paljon tunnetta kirjan lukuun, kuin tähän kirjeeseen, olisin rikas... Mutta oon tyhjäntoimittaja, taivaanrannanmaalari, tyhjätasku, täystampio.
En kysy enää mitä tehdä? En osaa tehdä mitään... Huojun kuin hullu elokuvan loppukohtauksessa... ja jään huojumaan, hulluuden partaalle.
Millanen olin sillon, ennen ensimmäistä mannerlaattojen sijoiltaan menoa?
Neljänkympin kriisi.
Sanovat.
Vastaukset 2
Vanhimmat
... teksti on mielestäni
kiehtova
ja en oikein tiedä miksi, mutta tuli vaan mieleeni että tyyliltään Millermäistä.
Joo.
Hyvä teksti, paljon aukkoja johon uppoaa ja nousee ylös ja palaa takaisin. Tämäntapaisten tekstien lukeminen virkistää.
Kiitos lukuelämyksestä!
Tää on hyvä sisällöltään. Tosin toi kappalejako on vähän häiritsevä, mutta johtuu varmaan teknisistä ongelmista. Tätä oli kiinnostavaa lukea, erittäin todenmakuinen teksti.