Aiemmin kirjoitin tänne siitä aiheesta, joka on otsikkona.. Suhteemme jatkuu hyvin ja mies jopa kosikin.. Vastasin myöntävästi.. Mutta yksi ongelma.. Miten vanhemmille kertoa niin etteivät saa sydänkohtausta?(He ovat tavanneet ko.25v. miehen alun ja pitivät hänestä.. Puhuvat hänestä jo vävynä..)
15v. ja 25v.
Mii
352875
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
miehelläsi ei varmaan kaikki ole kunnossa kun ei omanikäiset kiinnosta vaan pitää ottaa lapsi
kun olin seiskalla koulussa, yks rinnakkaisluokkalainen seurusteli lähemmäks kolmekymppisen ukon kanssa. Kaikkien mielestä se oli TODELLA sairasta, mutta eipä se tyttö tai tämä mieskään kovin terveiltä vaikuttaneet...Naimisiinhan se sitten meni (vaikka suvut eivät oikein hyväksyneet), ja käsitykseni mukaan niillä on nykyään lapsiakin...Y-Ä-K.
En ole 7-luokkalainen, eikä hän vielä kolmissakymmenissä.. Naimisiin mekin olemme suunnitelleet menevämme ja hankkivamme lapsia.. Ja edelleen tiedämme mitä teemme.. Minulle kultani on vielä nuori, ehkei sinulle.. Mutta minulle on, enkä itsekkään ole enää edes vuotta 15v., jolloin kaikki helpottuu päästessäni 16v.
tuo enään niin sairaalta kuulosta.
Ennemmin tuo kuulosti erittäin kannustavalta siinä suhteessa, että heidän liittonsahan toimi.
Ei tainut se rinnakkais luokkalaisesi olla enään niin lapsi kun te muut.
Vaikka oudoltahan tuo kuulostaa, niin taisi kuitenkin olla kyse oikeasta rakkaudesta, mistä teillä muilla ei ollut mitään käsitystä vielä silloin.
Sitäpaitsi saat itsesi kuulostamaan siltä että "yäk..tyttö ja poika yhdessä, hyi" =)
Eniten oudoksuttaa se, että mitä tuollainen edes voi alkaa kritisoimaan muiden suhteita?
Ja mitä "Y-Ä-K" lapsissa on? kysympä vaan.
Jotain tuollaista minäkin ko.henkilön kommentista arvelin..*naur*
Voi elämä..Hienoo jos juttu toimii..Viime kesänä esitin riparilla "ongelma radalla" 15v "Janinaa" joka oli ihastunut 24v "Jimiin", ja keskustelimme riparilaisten kanssa 10 vuoden ikäeroista ja oli aika yllättävää että 100% oli sitä mieltä että ei ole mitään järkeä seurustella noin nuorena noin isolla ikäerolla..Annoin esimerkin 14v jätkille ja sanoin että olisiko kiva jos niillä olisi 4v tyttö ystävä joita ne kyytsäis mopolla kerhoon..sillä onhan se ikäero otettava huomioon muutenkin, ja pitäähän sitä havainnollistaa..
Itse (19v)ihastuin erääseen 31v:hen mieheen ja hän minuun, mutta totesimme että ei ole mitään järkeä alkaa seurustelemaan jos minä vielä opiskelen ja hän on jo töissä ja meillä on täysin erilainen elämän tilanne..sitten kun nuorempi on n. yli 20v, mielestäni ikäerolla ei ole mitään väliä,tätä ennen on..Miehesi on sekaantunut ala-ikäiseen, ja se ei ole ihan vain käden heilautuksella ohitettava juttu..
Lukekaa aikaisempi keskusteluni tällä nikillä ja otsikolla.. Ei se 10v. ikäero muuten mitään merkitse enää parin vuoden kuluttua.. Ja en ole enää lapsi, vaan nuori.. Te ette tiedä ettekä tunne häntä kuten minä.. Ette voi sanoa mitä hän ajattelee asiasta.. Minä tiedän.. Rakastan häntä ja tiedän mitä teen, kuten hänkin ja toistan(ks.aiempi viesti) hän ei tod. käytä minua hyväkseen..
Ymmärrän kyllä murheesi...
Uskon että pidätte toisistanne mutta...
Teidän ikä-eronne tulee tuomaan ongelmia
jatkossa, toivon ettet sitoudu millään
sormuksella, voihan sitä olla kimpassa
ilman sormustakin. Kokemuksesta tiedän
että "vävynä" hyväksytään vanhempikin
ehdokas ilman sydäriä mutta odottakaa
yhdessä sitä päivää jolloin molempien
perheet uskoo ja ymmärtää...
Tuskimpa tuottanee, hän itse sanoo jaksavansa odottaa siihen asti kunnes olen kouluni käynyt, sitten perheenperustus jne.. En haluaisi kehua itseäni, mutta erittäin monet sanovat minun olevan aikuisen ihmisen tasolla, joten ymmärrän häntä.. Ikä ei ole muutakuin muutama numero paperilla.. Toki olemme.. Ei sitä sormusta vielä, vaan kesällä vasta.. Nyt olemme kuitenkin lupautuneet jakamaan lopun elämämme toisillemme, näin sanallisesti mikään materialismi ei sitä vielä ole todistamassa ennen kesää.. Kyllä molempien perheet tietävät tämän olevan normaalia vakavampaa..
Olet lain mukaan vielä alaikäinen ja perheen ehtii perustaa vähän vanhemmallakin iällä...Aikuisuus tuo mukanaan paljon vastuuta muista se...
Kunhan kokemuksesta koitin kertoa,
en mitenkään halua neuvoa tai muuten.
Uskon sinun olevan kypsä ihminen,
ja ikä on todellakin vaan paperilla!
Mulle kihlaus on kaunis ja sillä
pyhä, sillä toivoin teidän odottavan...
Totuus on kuitenkin että se "ikä-ero"
tulee merkitseen jossain vaiheessa
teidän suhteeseen, halusit tai et...
Sinulle tai Hänelle...
Vaikka teidän perheet tietävät/hyväksyvät
suhteenne niin koittakaa jaksaa ihan
seurustella, rakkaus on aina kaunista
enkä halua kenenkään joutuvan suremaan
menetettyä sellaista... Onnea teille!
Tämä rakkauson,pysyy ja kestää, sen tiedän.. Riitoja on ollut, mutta helposti ratkaistua on ne saatu.. Kyllähän se tulee merkitsemään, itsekkin tiedän, mutta jos rakastaa niin kyllä sen oikean rakkauden luulisi sen kestävän..
Mutta.. Olenko sanonut että nyt ja heti aion perheen perustaa? En mie nyt muksuja heti ensimmäisenä pyöräytä, ensin vaikka koira ja sitten lapset(Olemme jo suht.tarkasti keskustelleet tulevaisuudestamme,yhteisestä sellaisesta).. Nuoruutta en voi elää, sitä mahdollisuutta ei ole annettu(kiitos niin armaiden koulukiusaajien).. Tiedän että tuo.. Työt pitää tehdä, opiskella itsensä ammattiin ennen sitä tietenkin, huolehtia lapsistaan jos niitä tulee..jne.. Ja kyllä ensin opiskelen itseni lääkärinammattiin ennenkuin pari lapsukaista meille tulee.. Kultani itse totesi niin olevan parempi.. Mutta jotenkin jo haluamme sitoutua toisiimme ja viestittää muille kuinka toisiamme rakastamme.. En voisi elää ilman rakastani
.... on ollut yleistä että pareilla on ikäeroa se kymmenen vuotta.
Menkää ajassa taakse päin siihen aikaan kun meidän (olen-65 syntynyt) vanhemmat alkoivat seurustelemaan joskus -50 luvun puolenvälin jälkeen, niin silloin taisi olla normaalia isot ikäerot. Omilla vanhammillani kahdeksan vuotta äitini oli seurustelun alkaessa 16 vuotias ja isäni 24 vuotias.
Ystävä ja sukulais piireissäni heidän vanhemmillaan näin on ollut yleistä.
Mutta näinhän se on esim. jos 15 vuotias juo itsensä humalaan niin se on hirveetä mutta kun muistelee omaa "nuoruuttaan" niin silloin se oli normaalia. Vai mitä!
Ja onhan suurempiakin ikäeroja ainakin ollut.. Ja parin typerän nron takia emme toisiamme aio jättää, rakkaus on jo niinkin vahvaksi muuttunut.. Kyllä uskon että ikäeron kanssa pärjää, koska vaikka niitä vaikeuksia olisi,niin tosirakkaushan kestää,vai mitä?
...että rakkaus loppuu ikäeron tuomiin ongelmiin jos niitä nyt edes tulee.
Kyllähän on niin että iso osa suhteista päätyy erooon olkoon sitä ikäeroa tai sitten ei se on faktaa.
Eri asia on kuka minkäkin katsoo "sopivaksi" ikäeroksi. Ja onko olemassakaan sopivaa ikäeroa, uskon että ei ole.
On vain se rakkaus mitä ihmiset tuntevat toisiaan kohtaan ja millään muulla ei ole mitään väliä!!
Its asiassa oma tyttäreni seurustelee itseään kahdeksan vuotta vanhemman miehen kanssa.
Minusta hän on kyllä vielä poika mutta ikänsä puolesta jo mies.
He ovat seurustelleet noin reilun puolivuotta ja käsitykseni mukaan heillä tunteet ovat syviä ja aitoja.
Tyttäreni ei alkuun uskaltanut kertoa asiasta peläten reaktiotani, ja rehellisesti sanoen järkytyin asiasta ensi kertaa kuultuani mutta nyt olen tottunut ajatukseen ja hyväksyn sen.
Minulla on äitinä turvallinen olo kun tiedän kenen kanssa tyttäreni liikkuu ja missä.
Olisi huonompi vaihtoehto jos tyttäreni liikkuisi viikonloput nuorisoporukoissa kaupungilla eikä tämän miehen kotona.
Mie itse en missään nuorisoporukoissa missään viihdy.. Johtuen lähinnä siitä että olen syrjitty ihminen..jne.. Haukkumanimiä saan kuulla aina jos jossain menen.. Tämä on tietysti eräässä mielessä hyvä, koska muuten en olisi rakastani tavannut, jos jossain idioottijengissä hiipparoisin.. Nytkin illat menee yhteydenpidossa kultaani netin kautta välimatkan takia, mutta ensi perjantaina hänet näen taasen
....
vastaavanlaisessa tilanteessa....tai siis se rakastu 14 vuotiaana 26v jätkään ni tai no siis aikuiseen MIEHEEN ja ku nää oli muutaman kerran käyny treffeil mies olis halunnut mennä ´suutelemist pidemmälle,mun kamu ei aluksi halunnut mennä niin pitkälle mut lopulta suostui ku mies oli vannonut ikuista rakkautta jne.tää jatku n.puol vuotta kunnes sit mies lopetti yhtäkkii yhteyden pidon ja numero vaihtu...ei mitään selityksii,ei mitää...
mun kamu sit sai lopulta selville et mies oli ollut puolet ajasta (jonka he olivat olleet yhdessä kamuni kanssa)Naimisissa ikäisensä naisen kanssa joka oli raskaana!
et näinkin voi käydä....en haluu yleistää kaikkien olevan tollasii kusipäitä mut oo kuitenkin varovainen!
No huijjuij
Noh, tuo oli kusipää.. Tämä mies ei kuitenkaan sellainen ole,koska tuskin hän esittelisi minut normaalia vanhemmille vanhemmilleen, pyytäisi jakamaan ikuisuuden kanssaan ja puhuisi yhteenmuutosta ensivuodelle.. Tulin juuri tänään hänen luotaan ja hyvin meni, yhtä ihana ihminen on kuin ennenkin
no taitaa se tuo sunb kultasi olla sitten ihan reilu tyyppi....toivottavasti tuutte tosi onnellisiksi yhdessä!:)
Kiitos^^
itsellä sama tilanne. itse olen 15 jätkäkaverini on 24. kihloihinolemme menossa juhannuksena. :)
tsemppiä teille ja kaikkea hyvää..
Onnea sinullekkin miehesi kanssa..^^..Toivottavasti suhteenne kestää!
pitää toivoo.. vaikka välillä tuntuu että ei tästä tuhusta tuu yhtään mitn.mutt kyllä se siitä aina auriinkoo kohe on lähteny menee.. =) porukat kyll kuolee ku ne kuulee tästä jutusta mut ei voi mitn.
päätetiin että kerrotaan niille vasta sitte ku oon 16. niin kultsille ei voi tulla syytettä alaikäseen sekautumisesta.. mistäs päin maailmaa muuten ootte?
Mie olen kotoisin Vaasan ja Seinäjoen suunnalta..Kultani on Kouvolan suunnalta
mä oon S:joelta ja rakas Ylivieskasta.. =)
No siepä nyt läheltä olet..:D
Vaikea sanoa sulle"miten kerrot"?Siitä vaan tyttöseni!kun vanhempasi tykkäävät hänestä niin sen puoleen vastustusta tuskin ilmenee?
Toki olet ala-ikäinen ja heille on totinen paikka,vaikka rakkaasi olisi 16-18v.(joten se ikäerosta)
Ehdotan,että kerrot mahd.pian niin,että isäsi äitisi kuulevat samaan aikaan.erittäin tärkeätä on tulevan vävyn mukanaolo.SIIS KERROTTE ASIAN YHDESSÄ!
Voikaa hyvin ja rakastakaa toisianne!
Tätä neuvoa taidammekin tulla noudattamaan*hymy*
...tällä palstalla eronne syyt. Toi teitin juttu kun ei kestä. Varma tieto.
Omat veikkaukset:
1. Miehes kyllästyy lapselliseen lässytykseesi ja hehkutukseesi suhteenne ainutlaatuisuudesta yms.
2. Kasvat hieman ja huomaat, ettei miehesi olekaan maailman ainut mukava mies. Eikä edes niin mukava.
3. Hommaatte sen koiran (siitä saamme lukea täällä jollain muulla palstalla), vihkisormukset (tyylittömät), pari lasta ja asuntovelan (miehesi nimiin, sinullahan ei ole koulutusta/tuloja). Jonakin päivänä huomaatte, että kumpikaan ei ole onnellinen suhteessanne. Seuraa ero ja lapsenne kärsivät. Koira jää sinulle, Volvo ja asuntovelka miehellesi. YH-palstalla saamme lukea vaikeasta arjestasi.
Suhteellisen kaukaa haettuja syitä nuo
1.Mieheni on sanonut monesti,etten selitä mitään läpäläätä vaan puhdasta asiaa,josta hän pitää
2.Jos tästä kasvan vielä henkisesti niin alan jopa pelottamaan itseänikin.
3.Minulla on jo koira ja mieheni haluaisi koiran,mutta hänen nykyinen asuntonsa on ongelmana siinä,enkä voi omaa koiraani ottaa pois varsinaisesta kodistani,koska se on jo liian vanha siinä vaiheessa ja se voisi kuolla koti-ikäväänsä.Volvoa en ikimaailmassa haluaisi,Nissan olisi jo jotain;).Ja eroa en usko tulevan..Mieheni ei sitäpaitsi suostu hommaamaan enempää kuin yhden vihkisormuksen ja omani aion tehdä itse,koska kultasepäksi aion.
No voi pettymysten pettymys. Odottelin jo vastausta tyyliin "ite oot, v***n p***apää!"
Sen sijaan tuli ihan kiihkoton asiallinen vastaus. Korjasitpas kuvaani 15-vuotiaista, jotka "tietävät" ja "osaavat" jo kaiken. Turha kai sinulle on koittaa neuvoja ladella, huonoja nuo olisivat joka tapauksessa teitä molempia tuntematta. Itsepä kai parhaiten tilanteesi tiedät, ja toivottavasti 10 vuoden kuluttua et huomaa tietosi olleen pelkkä luulo.
Ja edelleen teitä tuntematta paheksun miehesi toimintaa. Tuon ikäisellä pitäisi olla omatunto huutamassa pään sisällä, vaikkei lain kirjainta osaisikaan noudattaa.
On hänellä omatunto kyllä,välillä hän miettiikin miten voin olla hänen kanssaan,hänen iästään välittämättä..Hän on selannut pedofiileista kertovat sivut läpi ja pelkäsi sellainen olevansa,mutta selitin sen miksei hän ole(tulisi liian pitkä lista selittää sitä tähän).Enkä koskaan sano mitään tuohon tyyliin,jonka tuohon esimerkiksi kirjoitit,en vaan pysty,pinna täytyy pitää.Voi olla että suhteemme kaatuu johonkin muuhun kuin iälliseen eroon,saa nyt nähdä,mutta näillä näkymin se jatkuu yhtä onnellisena kuten aiemmin