Jälleen itkettää, kun lähipiirissä moni ystävä ilmoittelee raskaudestaan. Onnellinen olen heidän puolestaan, mutta samalla todella paha mieli ja surullinen olo. Olen odottanut ja odottanut jo monta vuotta, että mies olisi "valmis" lapsen hankintaan, mutta sitä päivää ei tunnu tulevan. Kai minun ristini tässä elämässä on se, että haluaisin lapsia, mutten tule koskaan saamaan omia. Tuntuu vain niin pahalta, etten jaksaisi enää itkeä tätä asiaa. Ja samalla haluaisin niin kokea saman kuin ne ystäväni jotka ovat raskaana ja olen niin kateellinen heille. Miten te muut jaksatte,kun lähipiirissä tulee raskausuutisia. Itsestäni tuntuu kerta kerralta pahemmalta:-( Siis itseni puolesta, tuntuu että omat haaveet tallautuvat vain syvemmälle ulottumattomiin, aivan kuin olisin jotain eri joukkoa kuin muut, en tiedä, on vaan niin surullinen olo...
Itkettää taas
kuinka kauan
13596
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
tai siis sinä olet alle kolmikymppinen, ei hätää vielä ole. Voihan se olla että mies kypsyy perheenperustamiseen aikaa myöten ja muutamien vuosienkin päästä ehdit vielä!
Mutta meillä naisilla aika on rajallista ja päätösten aika tulee pakostakin kun ikää kertyy 30...35... Eikä olisi mukava lähteä etsimään uutta suhdetta biologinen kello tikittäen. Mutta voi sitä katkeruuden määrää jos nyt tyydyt lapsettomaan elämään ja miehesi saakin lisääntymisvimman sitten, kun se juna meni sinulta jo.
Tai jos hän ei tosissaan haluakaan lapsia; olisi häneltä julmaa pitää sinut toiveikkaana odottamassa oikeaa hetkeä, jota ei tod.näk. tulekaan. Selvitä asia miehesi kanssa! Voithan sanoa että ystäväpiirisi vauvauutiset ovat saaneet sinut pohtimaan tätä asiaa. En pysty sanomaan mitään mikä lohduttaisi sinua, siksi ehdotan että tarttuisit härkää sarvista ja ottaisit asian esille miehesi kanssa.
Meillä on tilanne toisinpäin....olen mies ja haluaisin lapsen/lapsia mutta avopuoliso ei...
Tiedän miltä tuntuu, kun itse haluaa, mutta toinen ei. Eikä auta ees keskustelu, itku tai mikään...voin kans sanoa et on perse olo koko ajan!!!
meillä melko lailla sama tilanne. ollaan yritetty lasta jo yli vuosi mutta tuloksetta. spermassa ei ole tarpeeksi nopeita siittiöitä.. kyllä on tullu monet itkut itkettyä kun aina joku ilmoittaa raskaudestaan.. viimeksi siskoni..tietysti sitä on iloinen heidän puolestaan, mutta toisaalta kovin surullinen. sitten vielä kysellään että no jokos teille on tulossa... ottaa niin päähän...
Niin tuttua, itselläkin on siskot saaneet lapsen/lapsia.. Meillä myös yli vuosi yritystä takana päin, välillä tulee niin toivoton olo sen raskauden suhteen..:( Tuntuu, toisinaan, että tää vauva juttu on ensimmäisenä mielessä aamulla ja viimeisenä, kun rupee nukkumaan.. Meinaa itku tulla, kun kuulee muiden vauva uutisia.. Vaikka, onha se ihana, että siskot/ystävät onnistuu :) Mutta, ei menetetä uskoa ja katkeroiduta, silloin ei jää mitään :)
noin yksilömääräisesti?
Ei se kateutta ole, vaan sitä että sinua pännii kun olet erilainen. Miksi et vaihda sitä ukkoa? Jos tilanne olisi niin, että et saisi lapsia ja mies haluaisi lapsia, laittaisi hän sinut kiertoon.
Älä murehdi, vaan elä omaa elämääsi ja naut siitä mitä sinulla on.
Tiedän miltä sinusta tuntuu.. :/ Täällä kokolailla sama tilanne, paitsi että me olemme yrittäneet lasta jo yli vuoden.. Se on aina kova isku kun joku tuttava ilmoittaa että nyt olisi perheenlisäystä tulossa, vaikka sen pitäisi olla iloinen asia, mutta kun itsellään on tilanne tämä, on vaikea iloita, mutta iloitsen sen minä pystyn :) Onhan se ihana asia!
Ja tuolla joku mainitsi siitä että sitten tullaan kyselemään että "milloin te alatte lapsia hankkimaan", Minusta tuo kysymys pitäisi lailla kieltää ;D Mutta ihan tosissaan, se on todella ikävä tilanne, kun ei oikein edes tiedä mitä siihen vastaisi, tekisi mieli tempoa kysyjää nenään tai juosta itkien pois..
Mutta tsemppiä kaikille teille samassa veneessä keikkuville.
Menkat alkoivat taas...takana puoli vuotta aktiivista, suojaamatonta seksiä mieheni kanssa. Aina sanotaan, että rentoudu ja unohda koko asia. En vain pysty. Kroppakin oireilee koko ajan niin, että joka kierto ajattelen, että nyt tärppäsi...Ja sitten tulee taas vessassa se punainen pyyhkimäjälki ja itku alkaa välittömästi.
kyllä naurattaa kun en ole nainen jolla ei ole mielessä mitään muuta kuin pentujen tekeminen. Miksi sinäkin tuhlasit meidän verorahoja kouluun, kun et muuta halua kuin istua kotona pentuja tekemässä ja niitä imettämässä? Häpeä. Maailmassa tärkeämpiäkin asioita kuin pentujen tekeminen. Haloo!
Miks ihmeessä tänne tuommoisia kirjoittelet?? Täähän on vauvakuume palsta ja tottakai täällä sillo on naisia jotka haluaisivat lasta mut viel äei oo tärpänny..tai sit on jus tää niinku aloittaja et mies ei halua.
Aloittajalle ihan sellainen kommentti et juttele sun miehes kans ja kerro rehellisesti miltä susta tuntuu, ei hän varmaan muuten voi ymmärtää sua. Kerro miten tärkeätä se lapsen saanti sulle olis ja mitä tällä hetkellä tilanteestanne ajattelet. Ja jos ei edelleenkään muuta mielipidettä tai ole edes halukas mettimään sitä lapsen tekoa niin kannattaa siinä vaiheessa sit miettiä onko teijän tulevaisuus yhdessä enää realistinen jos toinen haluaa lasta ja toinen ei. Nää on tosi vaikeita asioita parisuhteessa ja on varmaan vaikee myöskään tän syyn takia ketään jättää mut jos itse haluat lapsen ja toinen ei niin ei siinä silloin ole muutakaan vaihtoehtoa. Ellet sitten pysty itse elämään ajatuksen kans ettet saa koskaan lasta.
Itel vasta kuukaus yrittämistä takana eikä tietenkään vielä tärpänny vaan sieltähän ne menkat tuli. Toisaalta nyt vast sit itekin tietää mikä on tää kierron pituus ku vast edellisten menkkojen jälkeen jätettiin pillerit pois niin nyt tuli vasta ensimmäiset luomumenkat. Eli nyt vast ihan varsinainen yrittäminen pääs alkuun. :) tää oli meille kyllä niin iloinen asia tää lapsen teko ku olin varautunu siihen, et mies ei todellakaan ihan heti lasta halua niin tämähän se oli joka uutena vuotena ehdotti et mitäs jos tehdään lapsi..olin kyl niin onnellinen ku olla voi ku ei tarvinnu edes alkaa keskustelee noista asioista vaan nää menikin ihan omalla painollaan. :)
Plussatuulia kaikille! =)
Iloitsen lähiympäristöön tulevista vauvoista ja koitan päästä viettämään niiden perheiden ja erityisesti vauvojen/lasten kanssa aikaa. Minulle ei ole vielä noita ihmeellisiä kääröjä siunaantunut, mutta otan lähipiirin lapsista kaiken ilon irti omaa odotellessa. Pyydän saada vaihtaa vaippoja ja tehdä kaikkea lasten kanssa "harjoitukseksi".
Itse alkaa ikä huolettaa. Alle 30 olen mutta kun haluaisin paljon lapsia, niin miehenikin "mutta ei vielä". Pitää antaa miehen kasvaa ajatukseen, mutta olemme saman ikäisiä, kauanko kestää tämä odottelu... pian haluaisin esikoisen alulle, olen niin valmis.
itkettää! Tosi moni mun läheinen ystävä on raskaana/saanut jo lapsen, ja mun mies ei ole vielä valmis:/. Olen minäkin tosi onnellinen ystävieni puolesta, mutta samalla niin kateellinen. Ja me ollaan kyllä juteltu tästä tilanteesta kauan, mutta mies ei ole vielä valmis, enkä tietenkään häntä voi/halua siihen pakottaa. Itse vaan pelkään, että tää odottaminen tietää lopulta lapsettomuutta:/. Enkä pysty/halua miestäni jättää, kun rakastan häntä kaikesta huolimatta niin paljon. On tää niin vaikeaa...
Ite oon kohta 30 täyttävä ja me aloitettiin juuri tuossa uutena vuotena yrittäminen. Tosin lääkäri sanoikin minulle et ihan oikea aika herätä siihen et jos haluaa lapsen varsinkin kun sen yrittämiseen saattaa mennä vuosikin tai jopa yli. Ja monessa jutussa oon lukenut et yli 35 alkaa jo hedelmällisyys laskemaan eli toivottavasti nyt ainakin sitä ennen tärppää. :) ja oon tuossa jo suunnitellu et jos nyt tää eka saatais alulle mahd.pian niin en ota ehkäisyä enää sen jälkeen käyttöön ollenkaan vaan aloitetaan samantien toisen lapsen yrittäminen kun se vaan on mahdollista. :)
Tuo on teillä kyl paha jos mies ei ole halukas lapsen saantiin mutta pitää silti toivoa että ovat ennenkuin hedelmällinen ikä on ohi. Tai sit tietty toinen vaihtoehto et sen asian kans pitää vaan pystyy elämään..jo ei kerran jättämäänkään pysty. Ja voihan aina sit miettiä adoptiota tms..kyllä niitä muitakin ratkaisuja löytyy. Ja hei, onhan moni tullut vielä 40 vuotiaanakin raskaaks, se vaan tosin voi olla jo hiukka vaikeampaa ku esim.30 vuotiaana muttei kuitenkaan mahdotonta! Eli positiivista ajattelua vaan kaikille, varmaan teidänkin miehet enne pitkää ovat valmiita(toivotaan näin!). :)