avioehto ja hurja tuloero

sen hullumpi kuin muutkaan. Näin nimittäin melkein jokainen nainen ajattelee.

Kun suhde nimittäin ei vielä rakoile, niin on yleinen oletus, että jos ero tulisi, niin kyllähän tämä mies on niin hyvä erotilanteessakin, että jakaisi omaisuuden ilolla minun kanssani niinkuin reilua on. Pääasia on, että pääsee jatkamaan uutta elämää, eikä jätä vihaista akkaa taaksensa.

Totuus on tarua ihmeellisempi. Kun ero tulee, itserakkaus ja itsesuojelu ovat päällimmmäisiä tunteita kummallakin ja ennen niin rakkaasta kullanmurusta tuleekin vihollinen numero yksi. Paitsi että hän haluaa omansa viimeistä piirtoa pois, hän myös käyttää kaikkia hiekkouksiasi ja vikojasi sinua vastaan. Toisiaan rakastavat ihmiset kun eivät eroa, vaan riitautuneet. Satuja voi tietysti uskoa ja toisenlaisiakin löytyy, mutta useimmiten ei. Ota kaikki, mitä saat. Eron jälkeen on kovaa ilman rahapulaakin.

Sinänsä pienistä ja keskisuurista perinnöistä ei enää jälkeläiset suuremmin pääse nauttimaan, koska Katainen ja Vanhanenhan hiljattain, about 3kk sitten runnoi salaa läpi sen että pienet ja keskisuuret perintö verot nousevat roimasti, alun alkainhan luvattiin niitä laskea roimasti, koska rikkailtahan tuo perintövero poistui KOKONAAN, mutta, niinhän se aina on porvari otaa köyhältä ja keskituloiselta, ei omailtaan suur omistajilta, muta itsepä äänestitte kokoomuksen valtaan, tulos, duunari ei saa edes perinnöistä helpotusta elämäänsä enää!!!

Tämä ei ole provo vaan täyttä faktaa, asian voi tarkastaa nertistä esim, utta ihmiset eivät vain välitä koska perinnöt eivät ole ajankohtaisia monille, kehoitan vain itse olla äänestämättä enää kokoomusta elette ole suur pääoman omistajia!

vaikka et yhtään kirjoitti:

sen hullumpi kuin muutkaan. Näin nimittäin melkein jokainen nainen ajattelee.

Kun suhde nimittäin ei vielä rakoile, niin on yleinen oletus, että jos ero tulisi, niin kyllähän tämä mies on niin hyvä erotilanteessakin, että jakaisi omaisuuden ilolla minun kanssani niinkuin reilua on. Pääasia on, että pääsee jatkamaan uutta elämää, eikä jätä vihaista akkaa taaksensa.

Totuus on tarua ihmeellisempi. Kun ero tulee, itserakkaus ja itsesuojelu ovat päällimmmäisiä tunteita kummallakin ja ennen niin rakkaasta kullanmurusta tuleekin vihollinen numero yksi. Paitsi että hän haluaa omansa viimeistä piirtoa pois, hän myös käyttää kaikkia hiekkouksiasi ja vikojasi sinua vastaan. Toisiaan rakastavat ihmiset kun eivät eroa, vaan riitautuneet. Satuja voi tietysti uskoa ja toisenlaisiakin löytyy, mutta useimmiten ei. Ota kaikki, mitä saat. Eron jälkeen on kovaa ilman rahapulaakin.

Lue lisää

Niin lietsovaa mut tottakin :) Noinhan toi menee.. itsekkyys iskee ja moraalius jää hyyyyyyyvin kauas teoista eikä oma ahneuskaan onnea tuo vaikka hetken (vyön alle lyötynä) tyydyttääkin.. :( En kannata!
Terv. metsä vastaa ;)

Miten niin tarkkana?? Eihän tässä ollut kyse kuin tykkäämisestä/välittämisestä.. ei tässä kirjanpitoa olla vääntämässä..?? Nyt tarkkana "normisetti" ja opi jotain ;)

kansan kusetusta kirjoitti:

Sinänsä pienistä ja keskisuurista perinnöistä ei enää jälkeläiset suuremmin pääse nauttimaan, koska Katainen ja Vanhanenhan hiljattain, about 3kk sitten runnoi salaa läpi sen että pienet ja keskisuuret perintö verot nousevat roimasti, alun alkainhan luvattiin niitä laskea roimasti, koska rikkailtahan tuo perintövero poistui KOKONAAN, mutta, niinhän se aina on porvari otaa köyhältä ja keskituloiselta, ei omailtaan suur omistajilta, muta itsepä äänestitte kokoomuksen valtaan, tulos, duunari ei saa edes perinnöistä helpotusta elämäänsä enää!!!

Tämä ei ole provo vaan täyttä faktaa, asian voi tarkastaa nertistä esim, utta ihmiset eivät vain välitä koska perinnöt eivät ole ajankohtaisia monille, kehoitan vain itse olla äänestämättä enää kokoomusta elette ole suur pääoman omistajia!

Lue lisää

Oliks nää terkut viroost? heheheh,, Vaikka täyttä asiaa puhutkin!!!

Terv. Lupaukset pitäisi olla sidottuina viran kestoon..! = tulos tai ulos! ;D

Kyllä avioehto järkevä on!

Ensinnäkin voidaan etukäteen sopia siitä, miten mahdollisessa erotilanteessa menetellään. Tämä säästää myöhemmin siltä, ettei asioista tarvitse riidellä. Säästää siis myös juristin palkkioissa,

Kuten todettu, avioliitto päättyy aina kuolemaan tai eroon. Jo näitäkin asioita silmälläpitäen en näe yhtään syytä, miksei asioista etukäteen sovittaisi.

Mielestäni sellainen avioehto on hyvä, jossa kummallakaan ei ole aviooikeutta toisensa omaisuuteen (poissulkeva avioehto). Voi olla myös järkevää sopia, ettei kummallakaan ole oikeutta toisen saamaan perintöön. ( Edelliseen kirjoittajaan viitaten, en näe syytä miksi avioliiton aikana hankitty omaisuus olisi avioikeuden alaista ?). Mielestäni minkään omaisuuden ei tulisi olla avioikeuden alaista. Jos yhteistä omaisuutta halutaan, voidaan se ostaa molempien nimiin. Voi olla perusteltua sopia, siitä mikäli halutaan poikkeuksia yhteisesti saatuihin lahjoihin. Jotkut sopivat siitä että kumman suvulta on lahja saatu, se kuuluu sen omaisuuteen.

Selkeintä on, että avioliiton aikana kumpikin puolisoista hankkii lähtökohtaisesti oman omaisuutensa (omiin nimiinsä).


Ja toisekseen, jos jotakin omaisuutta halutaan hankki yhteisesti avioliiton aikana, voidaan omaisuus ostaa puoliksi.( Mutta miettikää ihmiset tarviiko esimerkiksi yksi (tai mökki, talo) auto kahta omistajaa ? )

Avioehto voidaan tehdä myös siten, että kuolemantapauksissa, kun puolisot ovat kuollessaan olleet avioissa, tämä avio-oikeus säilyy. Tällä voidaan vahvistaa lesken asemaa. Muussa tapauksessa omaisuus menee testamenttien ja perintökaaren mukaan.

Rintaperillisillä (kuten lapsilla) on kuitenkin lakiosaoikeus vähintään puoleen omaisuudesta.

Kun asiat on sovittu selkeästi avioehdossa, joka on siis yhteinen sopimus (molempien allekirjoitettava) kaksi esteetöntä todistajaa, niin ei siinä kummempia.

Yhtä tärkeää on avioehdon ohella laatia myös testamentti.

Arjessa sellainen yhteisten menojen tsekkaus, kyttäys ja jakaminen on mielesti absurdia. On selvää, että ruoka, juoma, bensa, sähköt jne. on vain läpivirtaamaa. Jos toinen ostaa ruuat, toinen voi ostaa bensat jne. tai miten sattuu.

ekonomi kirjoitti:

Kyllä avioehto järkevä on!

Ensinnäkin voidaan etukäteen sopia siitä, miten mahdollisessa erotilanteessa menetellään. Tämä säästää myöhemmin siltä, ettei asioista tarvitse riidellä. Säästää siis myös juristin palkkioissa,

Kuten todettu, avioliitto päättyy aina kuolemaan tai eroon. Jo näitäkin asioita silmälläpitäen en näe yhtään syytä, miksei asioista etukäteen sovittaisi.

Mielestäni sellainen avioehto on hyvä, jossa kummallakaan ei ole aviooikeutta toisensa omaisuuteen (poissulkeva avioehto). Voi olla myös järkevää sopia, ettei kummallakaan ole oikeutta toisen saamaan perintöön. ( Edelliseen kirjoittajaan viitaten, en näe syytä miksi avioliiton aikana hankitty omaisuus olisi avioikeuden alaista ?). Mielestäni minkään omaisuuden ei tulisi olla avioikeuden alaista. Jos yhteistä omaisuutta halutaan, voidaan se ostaa molempien nimiin. Voi olla perusteltua sopia, siitä mikäli halutaan poikkeuksia yhteisesti saatuihin lahjoihin. Jotkut sopivat siitä että kumman suvulta on lahja saatu, se kuuluu sen omaisuuteen.

Selkeintä on, että avioliiton aikana kumpikin puolisoista hankkii lähtökohtaisesti oman omaisuutensa (omiin nimiinsä).


Ja toisekseen, jos jotakin omaisuutta halutaan hankki yhteisesti avioliiton aikana, voidaan omaisuus ostaa puoliksi.( Mutta miettikää ihmiset tarviiko esimerkiksi yksi (tai mökki, talo) auto kahta omistajaa ? )

Avioehto voidaan tehdä myös siten, että kuolemantapauksissa, kun puolisot ovat kuollessaan olleet avioissa, tämä avio-oikeus säilyy. Tällä voidaan vahvistaa lesken asemaa. Muussa tapauksessa omaisuus menee testamenttien ja perintökaaren mukaan.

Rintaperillisillä (kuten lapsilla) on kuitenkin lakiosaoikeus vähintään puoleen omaisuudesta.

Kun asiat on sovittu selkeästi avioehdossa, joka on siis yhteinen sopimus (molempien allekirjoitettava) kaksi esteetöntä todistajaa, niin ei siinä kummempia.

Yhtä tärkeää on avioehdon ohella laatia myös testamentti.

Arjessa sellainen yhteisten menojen tsekkaus, kyttäys ja jakaminen on mielesti absurdia. On selvää, että ruoka, juoma, bensa, sähköt jne. on vain läpivirtaamaa. Jos toinen ostaa ruuat, toinen voi ostaa bensat jne. tai miten sattuu.

Lue lisää

Jos avioehto halutaan tehdä, niin selkeää ja "reilua" varmaan on, että avio-oikeutta ei ole kummankaan ennen avioliittoa hankkimaan omaisuuteen eikä sen aikana saatuihin perintöihin. Mutta miksi avio-oikeutta ei voisi olla avioliiton aikana muuten hankittuun omaisuuteen tai miksi avioliiton aikana tehtävät hankinnat eivät voisi olla molempien nimissä, kun näitäkin kumpaakin vastustat?

Olipa asiat naimisiin mentäessä miten tahansa, selvää yleensä on, että elämäntilanteet tulevat vaihtelemaan eikä kukaan tiedä etukäteen, miten oma elämä tulee menemään. Elämään, työuriin ja tulotasoihin vaikuttavat esim. opiskelu, lastenhankinta, työttömyys, sairaudet jne. Kaikkia ei tule kaikkien kohdalle, mutta joidenkin kohdalle voi tulla useampiakin sellaisia asioita, jotka vaikuttavat mahdollisuuksiin jollain tietyllä hetkellä panostaa isoihin hankintoihin (esimerkkisi auto, mökki tai talo).

Hyvin monet pariskunnat katsovat, että kummankin tulee osallistua perheen elatukseen suurin piirtein yhtä paljon tai ainakin kykyjensä mukaan. Näin on erityisesti nykyään, kun käsitys miehen roolista perheen pääasiallisena elättäjänä alkaa väistyä. Käytännössä molempien yhtäläinen osallistuminen toteutetaan joko jakamalla kaikki tasan puoliksi, omistukset ja kulut, tai sitten omistukset hankitaan parempituloisen nimiin ja heikompituloinen kustantaa päivittäistä elämistä. Edellisessä tapauksessa mahdollinen ero ei aiheuta suurta paniikkia, jos pariskunta on hankkinut yhteiselonsa aikana omaisuutensa molempien nimiin, jolloin kumpikin saa osuutensa. Mutta jälkimmäisessä tapauksessa tilanne voi olla aivan toinen, jos avio-oikeus on suljettu pois kaikenkattavasti. Molemmat ovat panostaneet, mutta toisen panos on mennyt kiinteään toisen huolehtiessa leivän pöytään. Onko tällaisessakin tapauksessa mielestäsi kaavailemasi malli hyvä, että pariskunnalla ei olisi avio-oikeutta toistensa omaisuuteen?

Päivän paras...

tunnen montakin naista, lähimpänä oma äitini, jotka eivät ole hyväksikäyttäneet miestä - katsot maailmaa aika ahtaasta näkökulmasta

Korkeintaan tuonpuoleinen elämä tulee tuollaiset hyväuskoiset palkitsemaan.. Mutta palkinto sekin tietysti, jos uskoo tuonpuoleiseen..

ensimmäinen 9 kirjoitti:

tunnen montakin naista, lähimpänä oma äitini, jotka eivät ole hyväksikäyttäneet miestä - katsot maailmaa aika ahtaasta näkökulmasta

miehet yleensä "hyväksikäytä" naisia kun jättävät heidät lasten kanssa kotiin. Joten naisella ei kerry eläkkeet, ei säästöt, ei työkokemusta. Eli on se varmaan kivaa sitten yksin eläkkeellä köyhänä.

Minä juuri vuodenvaihteessa annoin erossa kerrostalo asuntoni ex vaimolleni irtaimistoineen sekä vielä vähän rahaakin.Ja meillä kyllä oli avioehto ei olisi tarvinnut antaa senttiäkään kun asuntokin minun yksin ostama jo ennen naimisiin menoa,minä vaan en halua jättää naista tyhjän päälle ja nyt olen toistaiseksi vuokralla.Ja ne provo huuteliat tämä on sitten totta joka sana.

Minulla olisi tällainen kysymys.
Jos toisella aviopuolisolla on yritys mennyt konkurssiin, niin sulkeeko se toisen aviopuolison pois veloista.
ja jos sulkee, niin avioehto on tässäkinmielessä erittäin järkevä ratkaisu.

Maan matonen kirjoitti:

Minulla olisi tällainen kysymys.
Jos toisella aviopuolisolla on yritys mennyt konkurssiin, niin sulkeeko se toisen aviopuolison pois veloista.
ja jos sulkee, niin avioehto on tässäkinmielessä erittäin järkevä ratkaisu.

Lue lisää

Nimissä ne ovat olis sitten yritys tai jokin muu homma niin puoliso ei joudu maksamaan mitään yrityksen veloista Ja anoastaan siinä tilanteessa että on mennyt takaamaan puolison yrityksen lainoja tai antanut myös oman osuuden asunnosta yrityksen lainojen vakuudeksi mutta muuten toisen nimissä oleviin lainoihin ei toisen tartte maksaa vaan ne ovat henkilökohtaisia.

mk kirjoitti:

Nimissä ne ovat olis sitten yritys tai jokin muu homma niin puoliso ei joudu maksamaan mitään yrityksen veloista Ja anoastaan siinä tilanteessa että on mennyt takaamaan puolison yrityksen lainoja tai antanut myös oman osuuden asunnosta yrityksen lainojen vakuudeksi mutta muuten toisen nimissä oleviin lainoihin ei toisen tartte maksaa vaan ne ovat henkilökohtaisia.

Lue lisää

Nimissä ne ovat olis sitten yritys tai jokin muu homma niin puoliso ei joudu maksamaan mitään yrityksen veloista
-----------------------------

riippuu yhtiömuodoista yms.
usein menee molemmilta kaikki.

toiseksi, jos on yritys ja haluaa siirtää toisen nimiin omaisuutta/RAHAA turvaan,
pitää summille pyytää luvat eli lähettää yhtiön taseet ym selvityksiä, usealta vuodelta,
jos oikeasti haluaa rahaa turvaan.

jos vain siitä annat tai lahjoitat, ei se raha turvassa ole.

KANNATTAA OTTAA SELVÄÄ, JOTA EI pety

Onko miehesi edelleen samassa tilanteessa kuin silloin aikanaan, siis ettei ole mitään varallisuutta? Jos on, niin silloin hän tosiaan on oikeutettu puolikkaaseen myös siitä, mitä olet perinyt. Mutta jos hänellä itsellään on jotain varallisuutta, niin otetaanhan se huomioon tasinkoja laskettaessa. Ei muuten, mutta ihmettelin vaan, onko kaikki varallisuutenne sinun nimissäsi?

gold digger?

Minusta avioehto pitäisi olla pakollinen, koska sehän on eroa varten, ikään kuin vakuutus. Eikä siellä ole merkitystä onko tuloeroja vai ei.

Ei kai kukaan mene naimisiin tienatakseen...?

Jotkut voi tietysti kokea sen epäluottamuksena varsinkin avioliiton solmimisen jälkeen, mutta sitten on väärä puoliso.

Se ihan kukkua, että naiset haluavat hyötyä avioliitoista tai avoliitoista, miehethän yleensä laittavat rahansa omaisuuteen (autoon,veneeseen jne.) ja naiset maksavat juoksevia kuluja, joten naisille ei jää mitään mistä tasinkoa tehtäisiin kun on ruokittu vuosikymmeniä miestä.

Miksi miehet eivät avioehtoa sitten halua? Minä ainakin haluan avioehdon, jos naimisiin menisin.

Mutta aloittaja ehkä hieman sekoitti asioita.

Ei puolisosi lapset sinua peri, jos et ole heitä adoptoinut.

Monenlaiset perusteet ymmärrän avioehdon tekemiselle, mutta omasi vähän hämmästytti. Sanoit, ettet voisi elää itsesi kanssa, jos veisit erossa toisen rahat. Mutta eihän sen toteutumiseen mitään avioehtoa tarvita! Ei kenenkään ole pakko ottaa tasinkoa, vaikkei ensimmäistäkään pakottavaa lappusta (=avioehto) asiasta olisi kirjoitettu.

Ymmärtäisin, jos miehesi pelkäisi isompien omaisuuksiensa puolesta tai sinä tulevien perintöjesi puolesta (jotka siis jo hoidettu avioehtoa pitävämmällä tavalla testamentilla). Mutta jos olet todella kiinnostunut vain siitä, ettei miehen isommat omaisuudet mahdollisessa erossa valu sinun taskuusi, niin sen voit tehdä ihan ilman avioehtoakin - aikanaan kieltäytymällä tasingosta, allekirjoittamalla osituspaperin, jossa kumpikin pitää omansa. Etkö siis luota itseesi, että jos ero kumminkin tulee, onnistuisit silloin olemaan yhtä periaatteellinen kuin nyt, vai mikä on perusteesi? Ei silti, tehkää ihmeessä avioehto, jos se tarpeelliselta tuntuu, mutta perusteesi ihmetyttävät.

kysyvälle? kirjoitti:

Monenlaiset perusteet ymmärrän avioehdon tekemiselle, mutta omasi vähän hämmästytti. Sanoit, ettet voisi elää itsesi kanssa, jos veisit erossa toisen rahat. Mutta eihän sen toteutumiseen mitään avioehtoa tarvita! Ei kenenkään ole pakko ottaa tasinkoa, vaikkei ensimmäistäkään pakottavaa lappusta (=avioehto) asiasta olisi kirjoitettu.

Ymmärtäisin, jos miehesi pelkäisi isompien omaisuuksiensa puolesta tai sinä tulevien perintöjesi puolesta (jotka siis jo hoidettu avioehtoa pitävämmällä tavalla testamentilla). Mutta jos olet todella kiinnostunut vain siitä, ettei miehen isommat omaisuudet mahdollisessa erossa valu sinun taskuusi, niin sen voit tehdä ihan ilman avioehtoakin - aikanaan kieltäytymällä tasingosta, allekirjoittamalla osituspaperin, jossa kumpikin pitää omansa. Etkö siis luota itseesi, että jos ero kumminkin tulee, onnistuisit silloin olemaan yhtä periaatteellinen kuin nyt, vai mikä on perusteesi? Ei silti, tehkää ihmeessä avioehto, jos se tarpeelliselta tuntuu, mutta perusteesi ihmetyttävät.

Lue lisää

Kerron kysyvälle. Toki perusteita on muitakin kun rakas omatuntoni. Tietysti tulevat perintöni jne. Luotan toki itseeni, mutta minusta on helpompaa meille molemmille, että asia on jo sovittu. Esimerkkinä : Mies löytääkin 20 vuoden päästä nuoren nätin naisen ja jättää minut. Minä katkeroidun ja perjaatteni unohtaen kostoksi otan minulle "kuuluvat" rahat. Tai sama toisinpäin. En toki tälläistä odota tai kuvittele, luottamus suhteessamme on todella syvä. En voisi keskutella tälläisestä asiasta hänen kanssaan jos en mieheen luottaisi, minusta tulisi katkera ja kyräilija joka miettisi joka päivä avioliiton aikana että " halus saaatana tehdä avioehdon, koskakohan se sit jättää"

Kun aloin 6 vuotta sitten seurustelmaan miehen kanssa, hän ns. pimitti minulta taloudellista asemaansa puoli vuotta. Monen mielestä se on TOOOSI väärin, mutta niin moneen naiseen pettyneenä mies teki sen minkä teki. En asiasta suuttunut, ihmettelin vain miksi ei sanonut heti, mutta mietin myöhemmin ,että olisin minäkin jättänyt asian myöhemmälle. Näin mies testasi minut, rakastin häntä työttömänä ja rahattomana, enkä rakastanut hänen rahojaan. Rehellinen mies on kuitenkin kyseessä, tämä puoli vuotta oli hänelle hyvin vaikeaa, ei saanut sanotuksi, uskaltanut ja pelkäsi että muutun. Sama neiti olen kyllä vieläkin, itse korkeasti kouluttu, käyn töissä ja osallistun yhteiseen talouteemme.

Jurristeatar: ei toki peri, mutta jos mies kuolee niin lapsi perii.

Sahanelle kirjoitti:

Kerron kysyvälle. Toki perusteita on muitakin kun rakas omatuntoni. Tietysti tulevat perintöni jne. Luotan toki itseeni, mutta minusta on helpompaa meille molemmille, että asia on jo sovittu. Esimerkkinä : Mies löytääkin 20 vuoden päästä nuoren nätin naisen ja jättää minut. Minä katkeroidun ja perjaatteni unohtaen kostoksi otan minulle "kuuluvat" rahat. Tai sama toisinpäin. En toki tälläistä odota tai kuvittele, luottamus suhteessamme on todella syvä. En voisi keskutella tälläisestä asiasta hänen kanssaan jos en mieheen luottaisi, minusta tulisi katkera ja kyräilija joka miettisi joka päivä avioliiton aikana että " halus saaatana tehdä avioehdon, koskakohan se sit jättää"

Kun aloin 6 vuotta sitten seurustelmaan miehen kanssa, hän ns. pimitti minulta taloudellista asemaansa puoli vuotta. Monen mielestä se on TOOOSI väärin, mutta niin moneen naiseen pettyneenä mies teki sen minkä teki. En asiasta suuttunut, ihmettelin vain miksi ei sanonut heti, mutta mietin myöhemmin ,että olisin minäkin jättänyt asian myöhemmälle. Näin mies testasi minut, rakastin häntä työttömänä ja rahattomana, enkä rakastanut hänen rahojaan. Rehellinen mies on kuitenkin kyseessä, tämä puoli vuotta oli hänelle hyvin vaikeaa, ei saanut sanotuksi, uskaltanut ja pelkäsi että muutun. Sama neiti olen kyllä vieläkin, itse korkeasti kouluttu, käyn töissä ja osallistun yhteiseen talouteemme.

Jurristeatar: ei toki peri, mutta jos mies kuolee niin lapsi perii.

Lue lisää

Hahah.. Voisin opetella kirjoittamaan "korkeasti koulutettuna" :) En sentään ole korkeasti KOLUTTU :)

Silloin kun otetaan kuulutukset niin samalla voisi laatia avioehdon. Olisi kätevä käytäntö, mutta kuka opastaa näitä avioon meneviä. Yleensä se on niin yksityinen asia, että jää tekemättä, kun siihen pitäisi vielä ottaa kantaakin, mikä voi loukata toista ja riidansiemen on kylvetty.
lakimuutos olisi tasapuolinen ja estäisi ainakin omaisuudesta riitelemisen.

Ongelmasi on tyypillinen. Tai no, eihän sen tarvitse ongelma olla, jos suhteenne jatkuu "täältä ikuisuuteen". Mutta noin muuten, olet tyypillisessä tilanteessa, jossa avopuolisot asuvat toisen omistamassa asunnossa, mutta molemmat tekevät sen eteen töitä ja rahallisia panostuksia. Jos sitten kävisi niin, että omistava osapuoli kuolla kupsahtaa, niin kaikki, mitä toinen on sijoittanut, menee kuin kankkulan kaivoon ellei kuluja pysty selkeillä kuiteilla osoittamaan. Ja niidenkin rahojen saaminen vastahakoiselta perikunnalta voi olla työ ja tuska.

Ainoa järkevä ratkaisu asiassa on, että jos mies ei nyt pysty maksamaan sinulle pihan kunnostukseen sijoittamiasi rahoja takaisin, kirjoitatte selkeän velkakirjan, jonka hän allekirjoittaa. Sopimuksenne mukaan kirjaatte velaksi myös jotakin korvausta työstäsi, jos niin katsotte hyväksi. Tarpeen vaatiessa teette sitten lisävelkakirjoja (jos satsaat lisää) tai revitte entisenkin (jos mies maksaa velat pois). Jos haluat saada omasi pois siltä varalta, että suhteenne päättyy eroon tai kuolemaan, niin muuta tapaa sinulla ei oikeastaan ole asiaa varmistaa. Jos mies ei ole halukas kirjoittamaan velkakirjaa, olisin ainakin itse tilanteessasi kovin kiinnostunut siitä, miksi hän kieltäytyy. Onhan nimittäin niin, että jos hän sattuisi kuolemaan, niin hänen omaisuutensa menee hänen lapsilleen, mukaanlukien se, minkä sinä olet hänen omaisuutensa arvon kartuttamiseksi sijoittanut. Ja riippuen siitä, millaisista summista puhutaan, niin se sama raha on kaikki sinulta ja aikanaan sinun lapsiesi perinnöstä pois.

yxäxä kirjoitti:

Silloin kun otetaan kuulutukset niin samalla voisi laatia avioehdon. Olisi kätevä käytäntö, mutta kuka opastaa näitä avioon meneviä. Yleensä se on niin yksityinen asia, että jää tekemättä, kun siihen pitäisi vielä ottaa kantaakin, mikä voi loukata toista ja riidansiemen on kylvetty.
lakimuutos olisi tasapuolinen ja estäisi ainakin omaisuudesta riitelemisen.

Lue lisää

Tästä keskustelusta näkee selvästi, että avioliittolain muuttaminen olisi tarpeen. Joku tuolla jo kirjoitti, että avioehto olisi tehtävä pakolliseksi.

No, ei tietenkään sopimusta tarvitse säätää pakolliseksi, mutta lakia voitaisiin muuttaa niin, että puolisoiden avio-oikeus olisi avioliitossa huomattavasti rajoitettumpi kuin nykyisin. Hyvä malli olisi Sahanellen esittämä. Avioliittolaissa säädettäisiin avio-oikeuden ulottuvan ainoastaan avioliiton aikana hankittuun omaisuuteen poislukien puolison saamat lahjat ja perinnöt. (Sahanelle ei maininnut kuin perinnön, mutta lahja on samassa asemassa, sillä ikääntyneet vanhemmat lahjoittavat ennakkoperintönä usein omaisuutta lapsilleen.)

Miksi sitten avio-oikeutta enää tarvittaisiin lainkaan? Voitaisiinhan siitä luopu kokonaan.

Käytännössä avioliiton aikana puolisoiden varallisuus sekoittuu keskenään. Jos varojen sekoittumisen haluaa estää, se tarkoittaisi kummankin puolison varojensa käyttöä vain omiin kuluihinsa ja tasapuolisesti lasten kuluihin ym. yhteisiin menoihin. Käytännössä siitä seuraisi hankala jokaisen menoerän kirjaaminen ylös. Siksi avio-oikeus on nykylaissakin ollut olemassa jo pitkään. Varojen tasoitus tulee avioeron jälkeen osituksessa.

Uudessa mallissa avio-oikeus varmistaa sen, että jos esim. toinen puolisosta ostaa kestokulutushyödykkeitä itselleen (asunnon, auton, veneen jne. omiin nimiinsä) ja toisen rahat käytetään juokseviin päivittäiskuluihin, se puolisoista, joka on maksanut näitä päivittäisiä menoja saa avioeron tultua hyvitystä toiselta. Kuitenkaan tässä mallissa ei enää jaettaisi puolisoiden ennen avioliiton solmimista omistamia varoja. Nehän eivät sillä tavoin ole sekoitumisen alaista varallisuutta, vaan kumpikin on ne yksin omilla ponnistuksillaan hankkinut. Miksi ne olisi jaettava tasan avioerossa?

Nykysin voimassaoleva aviolittolaki on säädetty v. 1929. Silloin Suomi oli maatalousvaltainen yhteiskunta. Avioliittoa solmittaessa puolisot aloittivat tavallaan yhteisen elinkeinon eli maatilan pitämisen. Oli reilua, että vaikka tila olisikin ollut vain toisen (yleensä miehen) omistuksessa avioliittoa solmittaessa, se olisi puolisoiden "yhteistä" varallisuutta, koska molemmat puolisot tulisivat tekemään sen hyväksi vuosikymmeniä työtä. Koko työpanos olisi oikeudenmukaista jakaa tasapuolisesti, jos puolisoille tulisi avioero.

Nykymaailmassa kaupungistuneet ihmiset eivät avioliittoon mennessään ole lainkaan samallaisessa tilanteessa kuin 30-luvulla. Laki on jäänyt yhteiskunnan kehityksestä vuosikymmeniä jälkeen. Siksi avio-oikeutta olisi rajoitettava tavalla tai toisella. Näin turhat riidat omaisuudesta avioeroissa vähenesivät ja järjestelmä olisi paljon oikeudenmukaisempi kuin nyt.

Juristi_ kirjoitti:

Tästä keskustelusta näkee selvästi, että avioliittolain muuttaminen olisi tarpeen. Joku tuolla jo kirjoitti, että avioehto olisi tehtävä pakolliseksi.

No, ei tietenkään sopimusta tarvitse säätää pakolliseksi, mutta lakia voitaisiin muuttaa niin, että puolisoiden avio-oikeus olisi avioliitossa huomattavasti rajoitettumpi kuin nykyisin. Hyvä malli olisi Sahanellen esittämä. Avioliittolaissa säädettäisiin avio-oikeuden ulottuvan ainoastaan avioliiton aikana hankittuun omaisuuteen poislukien puolison saamat lahjat ja perinnöt. (Sahanelle ei maininnut kuin perinnön, mutta lahja on samassa asemassa, sillä ikääntyneet vanhemmat lahjoittavat ennakkoperintönä usein omaisuutta lapsilleen.)

Miksi sitten avio-oikeutta enää tarvittaisiin lainkaan? Voitaisiinhan siitä luopu kokonaan.

Käytännössä avioliiton aikana puolisoiden varallisuus sekoittuu keskenään. Jos varojen sekoittumisen haluaa estää, se tarkoittaisi kummankin puolison varojensa käyttöä vain omiin kuluihinsa ja tasapuolisesti lasten kuluihin ym. yhteisiin menoihin. Käytännössä siitä seuraisi hankala jokaisen menoerän kirjaaminen ylös. Siksi avio-oikeus on nykylaissakin ollut olemassa jo pitkään. Varojen tasoitus tulee avioeron jälkeen osituksessa.

Uudessa mallissa avio-oikeus varmistaa sen, että jos esim. toinen puolisosta ostaa kestokulutushyödykkeitä itselleen (asunnon, auton, veneen jne. omiin nimiinsä) ja toisen rahat käytetään juokseviin päivittäiskuluihin, se puolisoista, joka on maksanut näitä päivittäisiä menoja saa avioeron tultua hyvitystä toiselta. Kuitenkaan tässä mallissa ei enää jaettaisi puolisoiden ennen avioliiton solmimista omistamia varoja. Nehän eivät sillä tavoin ole sekoitumisen alaista varallisuutta, vaan kumpikin on ne yksin omilla ponnistuksillaan hankkinut. Miksi ne olisi jaettava tasan avioerossa?

Nykysin voimassaoleva aviolittolaki on säädetty v. 1929. Silloin Suomi oli maatalousvaltainen yhteiskunta. Avioliittoa solmittaessa puolisot aloittivat tavallaan yhteisen elinkeinon eli maatilan pitämisen. Oli reilua, että vaikka tila olisikin ollut vain toisen (yleensä miehen) omistuksessa avioliittoa solmittaessa, se olisi puolisoiden "yhteistä" varallisuutta, koska molemmat puolisot tulisivat tekemään sen hyväksi vuosikymmeniä työtä. Koko työpanos olisi oikeudenmukaista jakaa tasapuolisesti, jos puolisoille tulisi avioero.

Nykymaailmassa kaupungistuneet ihmiset eivät avioliittoon mennessään ole lainkaan samallaisessa tilanteessa kuin 30-luvulla. Laki on jäänyt yhteiskunnan kehityksestä vuosikymmeniä jälkeen. Siksi avio-oikeutta olisi rajoitettava tavalla tai toisella. Näin turhat riidat omaisuudesta avioeroissa vähenesivät ja järjestelmä olisi paljon oikeudenmukaisempi kuin nyt.

Lue lisää

Liikuttavaa tämä huoli toisten ihmisten varallisuudesta. Vaikkakin samalla hieman, miten sen nyt kauniisti sanoisi, toisten ajattelukykyä väheksyvää huoleen sisäänrakennettu ajatus, ettei ihminen itse osaa ajatella avio-oikeus- ja avioehtoasioita, ellei laki sitä erikseen sanele.

Kysymys ei ole millään tavalla uusi edes nykylainsäädännön aikana. Ihan taisi olla viime vuonna, kun asiaa pohdittiin eduskunnassa. Mutta todettiin, ettei lakimuutokselle ole yleistä tarvetta. Peruste oli, että edelleen suurin osa solmituista avioliitoista ei pääty eroon, ja paljon markkinoitu mielikuva joka toisesta eroon päättyvästä on väärä. Ja koska suurin osa liitoista ei pääty eroon (päättyy siis kuolemaan), niin nykylainsäädäntö on parempi lesken kannalta. Ja lisäksi todettiin, että jo nykyisin käytössä oleva väline, avioehtosopimus, on pätevä niille pariskunnille, jotka katsovat hyväksi tehdä lain oletusarvosta poikkeavan ratkaisun.

Olen sisäänrakennetun ajatuksesi, eli sen huolen toisten ihmisten ajattelukyvystä, kanssa samaa mieltä, että monia asioita pitäisi pohtia paljon tarkemmin kuin nykyään tehdään. Valitettava totuus on, että jokainen, jolle se fyysisesti onnistuu, voi tehdä maailmaan lapsia, jotka kärsivät mahdollisessa vanhempien avioerossa. Tai avioliittoon voi rynnätä suuremmin mitään ajattelematta heti, kun lain ikäedellytys täyttyy, pahimmillaan vain viikon pohtimisajalla (joka kuluu minimissään esteiden tutkintaan). Mutta näitä asioita ei yleisen käsityksen mukaan voi nykyistä enempää säädellä kuin ehkä jossain Kiinassa. Eli ei voida sanoa, ettei sikiämishaluinen saisi lisääntyä tai naimahaluinen mennä papin pakeille. Sellaisen rajoittaminen olisi useimpien mielestä pöyristyttävää ihmisen itsemääräämisoikeuteen puuttumista. Joten eiköhän edelleenkin luoteta siihen, että pariskunnat osaavat myös paljon vähäisemmät eli raha-asiat sopia ihan itse niin halutessaan?

ajattelusta kirjoitti:

Liikuttavaa tämä huoli toisten ihmisten varallisuudesta. Vaikkakin samalla hieman, miten sen nyt kauniisti sanoisi, toisten ajattelukykyä väheksyvää huoleen sisäänrakennettu ajatus, ettei ihminen itse osaa ajatella avio-oikeus- ja avioehtoasioita, ellei laki sitä erikseen sanele.

Kysymys ei ole millään tavalla uusi edes nykylainsäädännön aikana. Ihan taisi olla viime vuonna, kun asiaa pohdittiin eduskunnassa. Mutta todettiin, ettei lakimuutokselle ole yleistä tarvetta. Peruste oli, että edelleen suurin osa solmituista avioliitoista ei pääty eroon, ja paljon markkinoitu mielikuva joka toisesta eroon päättyvästä on väärä. Ja koska suurin osa liitoista ei pääty eroon (päättyy siis kuolemaan), niin nykylainsäädäntö on parempi lesken kannalta. Ja lisäksi todettiin, että jo nykyisin käytössä oleva väline, avioehtosopimus, on pätevä niille pariskunnille, jotka katsovat hyväksi tehdä lain oletusarvosta poikkeavan ratkaisun.

Olen sisäänrakennetun ajatuksesi, eli sen huolen toisten ihmisten ajattelukyvystä, kanssa samaa mieltä, että monia asioita pitäisi pohtia paljon tarkemmin kuin nykyään tehdään. Valitettava totuus on, että jokainen, jolle se fyysisesti onnistuu, voi tehdä maailmaan lapsia, jotka kärsivät mahdollisessa vanhempien avioerossa. Tai avioliittoon voi rynnätä suuremmin mitään ajattelematta heti, kun lain ikäedellytys täyttyy, pahimmillaan vain viikon pohtimisajalla (joka kuluu minimissään esteiden tutkintaan). Mutta näitä asioita ei yleisen käsityksen mukaan voi nykyistä enempää säädellä kuin ehkä jossain Kiinassa. Eli ei voida sanoa, ettei sikiämishaluinen saisi lisääntyä tai naimahaluinen mennä papin pakeille. Sellaisen rajoittaminen olisi useimpien mielestä pöyristyttävää ihmisen itsemääräämisoikeuteen puuttumista. Joten eiköhän edelleenkin luoteta siihen, että pariskunnat osaavat myös paljon vähäisemmät eli raha-asiat sopia ihan itse niin halutessaan?

Lue lisää

Esität mielenkiintoisia ajatuksia nimimerkki "ajattelusta".

Tiesin, että avioliittolakia on veivattu eduskunnassakin ja todettu, että "hyvä näin". Monissa muissa Euroopan maissa ei kuitenkaan ole maatalatousyhteiskunnalle sopivaa avioliittolakia vaan esim. Ranskassa esittämäni malli on ollut käytössä jo kauan. Ahaa! mutta siellähän ollaankin sivistyneitä, moderneja urbaani-ihmisiä. Suomalaisille sopii paremmin takametsien lait!

Ajattelussani on sisäänrakennettu huoli ihmisten kyvystä pitää huoli omista rahoistaan. Sama ajatus on myös avioliittolailla ja sen avio-oikeussysteemillä. Siksihän tuo avio-oikeus on lakiin otettu, että ajatellaan, etteivät tulevat puolisot ymmärrä tehdä asiasta sopimusta. Avioliittolaki ei tähän luota vaan säätää, että kaikki omaisuus mitä puolisoilla on joutuu avio-oikeuden alaiseksi ja puolitetuksi avioerossa.

Lainsäätäjä holhoaa ja minun mielestäni holhoaa siis liikaa, kun avio-oikeus koskee kaikkea omaisuutta, mitä puolisoilla on. Avioehtosopimuksella kihlapari voi asiaa korjata, mutta niin voisi esittämäni uuden mallinkin jälkeen. Silloin vain avioehtosopimuksella lisättäisiin avio-oikeuden piiriä, kun nykyisin useimmiten vähennetään.

Kirjoitat:
>>Joten eiköhän edelleenkin luoteta siihen, että pariskunnat osaavat myös paljon vähäisemmät eli raha-asiat sopia ihan itse niin halutessaan? >>

Jos olisimme täysin tätä mieltä, niin voitaisiin poistaa koko avio-oikeus (kenties koko avioliittolaki) lainsäädännöstä. Annettaisiin ihmisten itse päättää, miten haluavat avioliitossa ja mahdollisesti avioerossa asiansa hoitaa. Avioliitto on instituutiona jo jokseenkin vanhanaikainen.

AVOliiton osaltahan asia vielä onkin näin, että avoparit saavat hoitaa asiansa sopimuksin vapaasti. Siihenkin ollaan joitakin holhoamislakeja suunniteltu ja mallia on otettu Ruosista, jossa on laki yhteisasujien (sambo) suhteista. Tällaista lakia ei liene tule Suomeen ja hyvä niin. Tuntuisi oudolta, jos lainsäädännössä olisi avopareja varten säännöksiä jonkilaisesta "sekunda"liitosta, jossa ei kuitenkaan samalla tavalla säädettäisi puolisoiden suhteista kuin avioliitossa, mutta joka kuitenkin olisi varsin pakottavaa aina kuin vain kamppeet pantaisiin yhteen.

Sen sijaan avioliittolain kehittämistä itse kannatan (olkoonkin vanhanaikainen). Nykyisinhän on avioliittolaissa osituksen sovittelu, jolla pyritään hieman korjaamaan kaikkein pahimpia epäoikeudenmukaisuuksia, johon täysimittainen avio-oikeus joskus johtaa. Tuntuu vain oudolta, että on esin säädetty täysi avio-oikeus ja sitten yritetään toisella systeemillä korjata sen aiheuttamia ongelmia. Kaiken lisäksi tämä osituksen sovittelu on monitulkintainen ja erittäin vähän tunnettu systeemi. Siitä ei ole niiden ongelmien poistajaksi, joihin nyky-yhteiskunnassa avioeroissa törmätään.

Juristi_ kirjoitti:

Esität mielenkiintoisia ajatuksia nimimerkki "ajattelusta".

Tiesin, että avioliittolakia on veivattu eduskunnassakin ja todettu, että "hyvä näin". Monissa muissa Euroopan maissa ei kuitenkaan ole maatalatousyhteiskunnalle sopivaa avioliittolakia vaan esim. Ranskassa esittämäni malli on ollut käytössä jo kauan. Ahaa! mutta siellähän ollaankin sivistyneitä, moderneja urbaani-ihmisiä. Suomalaisille sopii paremmin takametsien lait!

Ajattelussani on sisäänrakennettu huoli ihmisten kyvystä pitää huoli omista rahoistaan. Sama ajatus on myös avioliittolailla ja sen avio-oikeussysteemillä. Siksihän tuo avio-oikeus on lakiin otettu, että ajatellaan, etteivät tulevat puolisot ymmärrä tehdä asiasta sopimusta. Avioliittolaki ei tähän luota vaan säätää, että kaikki omaisuus mitä puolisoilla on joutuu avio-oikeuden alaiseksi ja puolitetuksi avioerossa.

Lainsäätäjä holhoaa ja minun mielestäni holhoaa siis liikaa, kun avio-oikeus koskee kaikkea omaisuutta, mitä puolisoilla on. Avioehtosopimuksella kihlapari voi asiaa korjata, mutta niin voisi esittämäni uuden mallinkin jälkeen. Silloin vain avioehtosopimuksella lisättäisiin avio-oikeuden piiriä, kun nykyisin useimmiten vähennetään.

Kirjoitat:
>>Joten eiköhän edelleenkin luoteta siihen, että pariskunnat osaavat myös paljon vähäisemmät eli raha-asiat sopia ihan itse niin halutessaan? >>

Jos olisimme täysin tätä mieltä, niin voitaisiin poistaa koko avio-oikeus (kenties koko avioliittolaki) lainsäädännöstä. Annettaisiin ihmisten itse päättää, miten haluavat avioliitossa ja mahdollisesti avioerossa asiansa hoitaa. Avioliitto on instituutiona jo jokseenkin vanhanaikainen.

AVOliiton osaltahan asia vielä onkin näin, että avoparit saavat hoitaa asiansa sopimuksin vapaasti. Siihenkin ollaan joitakin holhoamislakeja suunniteltu ja mallia on otettu Ruosista, jossa on laki yhteisasujien (sambo) suhteista. Tällaista lakia ei liene tule Suomeen ja hyvä niin. Tuntuisi oudolta, jos lainsäädännössä olisi avopareja varten säännöksiä jonkilaisesta "sekunda"liitosta, jossa ei kuitenkaan samalla tavalla säädettäisi puolisoiden suhteista kuin avioliitossa, mutta joka kuitenkin olisi varsin pakottavaa aina kuin vain kamppeet pantaisiin yhteen.

Sen sijaan avioliittolain kehittämistä itse kannatan (olkoonkin vanhanaikainen). Nykyisinhän on avioliittolaissa osituksen sovittelu, jolla pyritään hieman korjaamaan kaikkein pahimpia epäoikeudenmukaisuuksia, johon täysimittainen avio-oikeus joskus johtaa. Tuntuu vain oudolta, että on esin säädetty täysi avio-oikeus ja sitten yritetään toisella systeemillä korjata sen aiheuttamia ongelmia. Kaiken lisäksi tämä osituksen sovittelu on monitulkintainen ja erittäin vähän tunnettu systeemi. Siitä ei ole niiden ongelmien poistajaksi, joihin nyky-yhteiskunnassa avioeroissa törmätään.

Lue lisää

"Ajattelussani on sisäänrakennettu huoli ihmisten kyvystä pitää huoli omista rahoistaan. Sama ajatus on myös avioliittolailla ja sen avio-oikeussysteemillä. Siksihän tuo avio-oikeus on lakiin otettu, että ajatellaan, etteivät tulevat puolisot ymmärrä tehdä asiasta sopimusta."

En tunne lain säätämisen takana olleita perusteita, mutta tuohon en suoralta kädeltä usko. Käsitykseni mukaan kyse ei ole ollut siitä, etteivät puolisot ymmärtäisi tehdä sopimusta vaan siitä, että lesken asema on haluttu suojata (ennen ei tarvinnut ajatella niin paljon eronneiden asemaa, kun ei ollut niin paljon eronneita). Ja sellaisenaan, lesken aseman parantamiseksi, laki mielestäni toimii vielä ihan näpsäkästi. Tähän tulokseen tuli myös eduskunnassa annettu vastaus, minkä jo aiemmin mainitsin. Ja siksi minua ihmetyttää, miksi sinä ja kaltaisesi ajattelijat (jotka eivät ole pelkästään omassa asiassaan liikkeellä) niin voimakkaasti ajavat avioehtoa osittaisena tai täydellisenä kanssaihmistensä edun vuoksi. Kun - kuten sanoin - suurin osa avioliitoista ei edelleenkään pääty eroon ja kun vapaaehtoinen avioehtosopimus on jo välineenä olemassa. Mistä moinen huoli kanssaihmisiin kumpuaa?

"Annettaisiin ihmisten itse päättää, miten haluavat avioliitossa ja mahdollisesti avioerossa asiansa hoitaa."

Nykyinen käytäntö ei ole tuon vastainen, ellet sitten ole sitä mieltä, että kukaan ei todellisuudessa halua avio-oikeutta. Mutta oletustasi vastaan puhuu se, että kaikki avioparit eivät tee sopimusta, ja mielestäni he aivan yhtä hyvin osoittavat vapaata tahtoaan.

"Avioliitto on instituutiona jo jokseenkin vanhanaikainen."

Tämä on jo sen sortin mielipidekysymys, eikä niinkään pelkkä 'tekninen', etten ota siihen kantaa. Kukin valitkoon kantansa myös tässä.

"AVOliiton osaltahan asia vielä onkin näin, että avoparit saavat hoitaa asiansa sopimuksin vapaasti."

Itse asiassa näin ei tiukasti ajatellen ole. Ensinnäkin lauseesi edellyttää, että avopareilla olisi jokin sopimusvapaus, joka aviopareilta on viety. Niin ei ole, vaan aviopareilla on avioehtosopimuksen väline, jolla he voivat vapaasti sopien saattaa omaisuusasioissa voimaan saman tilanteen kuin avoliittolaisilla on (poislukien leskensuoja yhteiseen kotiin, josta ei voi sopimuksin luopua). Sen sijaan avoliittolaiset eivät voi sopimuksinkaan saada täysin avioliittoa vastaavaa tilannetta aikaan. He voivat esim. testamentata omaisuutensa toisilleen, mutta heille ei ole mahdollista aviolesken veroetuutta aiheuttava tasinko-oikeus, vaan avoleski perii vain testamentilla ja maksaa kaikesta isomman perintöveron (ellei ole yhteisiä lapsia).

He eivät myöskään voi sopia, että yhteisesti hankittu omaisuus, joka on satuttu laittamaan vain toisen nimiin, siirtyy puolittain toisen omistukseen erotilanteessa ilman, että asiasta on sovittava kauppakirjoin. Toisin sanoen, jos aviopari on ostanut asunnon yhteisesti, mutta hupsuuttaan (esim. ensiasunnon veroetujen vuoksi, sellaisia kysymyksiä ajoittain näkee) laittanut sen vain toisen osapuolen nimiin, niin toisella on automaattisesti tasinko-oikeus - mikä oikein on, koska yhteisestä hankinnasta oli kyse. Mutta jos avopari tekee saman, hyöty menee vain omistavalle osapuolelle tai sitten heidän on tehtävä keskinäinen kauppa ja maksettava siitä asianmukaiset verot.

Avopareihin liittyen olen aivan samaa mieltä, että mitään "avo-oikeuslakia" ei pitäisi säätää. Avoliitto voi olla aivan yhtä sitoutunut tunteen tasolla kuin avioliittokin, mutta jos henkilöt valitsevat elää avoliitossa esim. juuri näiden omaisuusasioiden vuoksi - se heille kaikin mokomin sallittakoon.

hauska huoli ajattel kirjoitti:

"Ajattelussani on sisäänrakennettu huoli ihmisten kyvystä pitää huoli omista rahoistaan. Sama ajatus on myös avioliittolailla ja sen avio-oikeussysteemillä. Siksihän tuo avio-oikeus on lakiin otettu, että ajatellaan, etteivät tulevat puolisot ymmärrä tehdä asiasta sopimusta."

En tunne lain säätämisen takana olleita perusteita, mutta tuohon en suoralta kädeltä usko. Käsitykseni mukaan kyse ei ole ollut siitä, etteivät puolisot ymmärtäisi tehdä sopimusta vaan siitä, että lesken asema on haluttu suojata (ennen ei tarvinnut ajatella niin paljon eronneiden asemaa, kun ei ollut niin paljon eronneita). Ja sellaisenaan, lesken aseman parantamiseksi, laki mielestäni toimii vielä ihan näpsäkästi. Tähän tulokseen tuli myös eduskunnassa annettu vastaus, minkä jo aiemmin mainitsin. Ja siksi minua ihmetyttää, miksi sinä ja kaltaisesi ajattelijat (jotka eivät ole pelkästään omassa asiassaan liikkeellä) niin voimakkaasti ajavat avioehtoa osittaisena tai täydellisenä kanssaihmistensä edun vuoksi. Kun - kuten sanoin - suurin osa avioliitoista ei edelleenkään pääty eroon ja kun vapaaehtoinen avioehtosopimus on jo välineenä olemassa. Mistä moinen huoli kanssaihmisiin kumpuaa?

"Annettaisiin ihmisten itse päättää, miten haluavat avioliitossa ja mahdollisesti avioerossa asiansa hoitaa."

Nykyinen käytäntö ei ole tuon vastainen, ellet sitten ole sitä mieltä, että kukaan ei todellisuudessa halua avio-oikeutta. Mutta oletustasi vastaan puhuu se, että kaikki avioparit eivät tee sopimusta, ja mielestäni he aivan yhtä hyvin osoittavat vapaata tahtoaan.

"Avioliitto on instituutiona jo jokseenkin vanhanaikainen."

Tämä on jo sen sortin mielipidekysymys, eikä niinkään pelkkä 'tekninen', etten ota siihen kantaa. Kukin valitkoon kantansa myös tässä.

"AVOliiton osaltahan asia vielä onkin näin, että avoparit saavat hoitaa asiansa sopimuksin vapaasti."

Itse asiassa näin ei tiukasti ajatellen ole. Ensinnäkin lauseesi edellyttää, että avopareilla olisi jokin sopimusvapaus, joka aviopareilta on viety. Niin ei ole, vaan aviopareilla on avioehtosopimuksen väline, jolla he voivat vapaasti sopien saattaa omaisuusasioissa voimaan saman tilanteen kuin avoliittolaisilla on (poislukien leskensuoja yhteiseen kotiin, josta ei voi sopimuksin luopua). Sen sijaan avoliittolaiset eivät voi sopimuksinkaan saada täysin avioliittoa vastaavaa tilannetta aikaan. He voivat esim. testamentata omaisuutensa toisilleen, mutta heille ei ole mahdollista aviolesken veroetuutta aiheuttava tasinko-oikeus, vaan avoleski perii vain testamentilla ja maksaa kaikesta isomman perintöveron (ellei ole yhteisiä lapsia).

He eivät myöskään voi sopia, että yhteisesti hankittu omaisuus, joka on satuttu laittamaan vain toisen nimiin, siirtyy puolittain toisen omistukseen erotilanteessa ilman, että asiasta on sovittava kauppakirjoin. Toisin sanoen, jos aviopari on ostanut asunnon yhteisesti, mutta hupsuuttaan (esim. ensiasunnon veroetujen vuoksi, sellaisia kysymyksiä ajoittain näkee) laittanut sen vain toisen osapuolen nimiin, niin toisella on automaattisesti tasinko-oikeus - mikä oikein on, koska yhteisestä hankinnasta oli kyse. Mutta jos avopari tekee saman, hyöty menee vain omistavalle osapuolelle tai sitten heidän on tehtävä keskinäinen kauppa ja maksettava siitä asianmukaiset verot.

Avopareihin liittyen olen aivan samaa mieltä, että mitään "avo-oikeuslakia" ei pitäisi säätää. Avoliitto voi olla aivan yhtä sitoutunut tunteen tasolla kuin avioliittokin, mutta jos henkilöt valitsevat elää avoliitossa esim. juuri näiden omaisuusasioiden vuoksi - se heille kaikin mokomin sallittakoon.

Lue lisää

Minusta huoleni toisten raha-asioista ei ole turha, koska juuri nykyisin tilanne on se, että avioeroissa usein tulee riitaa taloudellisista kysymyksistä ja se johtuu voimassa olevasta avioliittolaista (so. täydestä avio-oikeudesta).

Keskustelumme tuntuu menevän toistemme ohi, koska katsot, että ainoastaan minä olen "huolissani" kanssaihmisistäni ja avioliittolain avio-oikeusjärjestelmä olisi jotenkin neutraali tässä suhteessa. Mutta ei se ole.

Niin kuin sinäkin toteat, se on varmaankin säädetty lesken turvaksi alun alkaen. Ja miksi? Koska on ajateltu, että puolisot eivät avioliittoa solmitessaan osaa ajatella niin kauas, että sopisivat vastaavasta taloudellisesta suojasta sopimuksin avioliiton päättymisen (tässä siis puolison kuoleman) varalta.

Eduskunnan kanta avioliittolain muuttamista vastaan lesken suojan takia on sitä paitsi poliittisesti värittynyt mielipide eikä mikään neutraali fakta. Jos nykyisin voimassa olevan avio-oikeuden ongelmat haluttaisiin nähdä, tuo argumentti menettäisi poliittisen merkityksensä.

Mutta yhteiskunta on muuttunut eikä samalle lesken suojelun argumentille ole enää muutoinkaan sijaa. Lesken asema voitaisiin järjestää muullakin tavalla (jos siis halutaan pitää lesken suojaa yllä avioliittolaissa. Minusta lesken suoja olisi parempi järjestää perintökaaressa.)

Hämmästelen muutosvastarintaasi ja myös jonkinlaista vallitsevan tilanteen näkemistä neutraalina lainsäädäntöratkaisuna, vaikka nykyjärjestelmä nimenomaan holhoaa ja sen purkaminen loisi vapausasteita aviopareille.

Näkemyksesi on myös naiivi siltä osin, että oletat useiden avioliiton solmivien todella ymmärtävän mihin sitoutuvat, vaikka asia ei ole näin, mikä tulee ilmi avioeroissa kohdattavien lukuisten ositusriitojen perusteella.

Juristi_ kirjoitti:

Minusta huoleni toisten raha-asioista ei ole turha, koska juuri nykyisin tilanne on se, että avioeroissa usein tulee riitaa taloudellisista kysymyksistä ja se johtuu voimassa olevasta avioliittolaista (so. täydestä avio-oikeudesta).

Keskustelumme tuntuu menevän toistemme ohi, koska katsot, että ainoastaan minä olen "huolissani" kanssaihmisistäni ja avioliittolain avio-oikeusjärjestelmä olisi jotenkin neutraali tässä suhteessa. Mutta ei se ole.

Niin kuin sinäkin toteat, se on varmaankin säädetty lesken turvaksi alun alkaen. Ja miksi? Koska on ajateltu, että puolisot eivät avioliittoa solmitessaan osaa ajatella niin kauas, että sopisivat vastaavasta taloudellisesta suojasta sopimuksin avioliiton päättymisen (tässä siis puolison kuoleman) varalta.

Eduskunnan kanta avioliittolain muuttamista vastaan lesken suojan takia on sitä paitsi poliittisesti värittynyt mielipide eikä mikään neutraali fakta. Jos nykyisin voimassa olevan avio-oikeuden ongelmat haluttaisiin nähdä, tuo argumentti menettäisi poliittisen merkityksensä.

Mutta yhteiskunta on muuttunut eikä samalle lesken suojelun argumentille ole enää muutoinkaan sijaa. Lesken asema voitaisiin järjestää muullakin tavalla (jos siis halutaan pitää lesken suojaa yllä avioliittolaissa. Minusta lesken suoja olisi parempi järjestää perintökaaressa.)

Hämmästelen muutosvastarintaasi ja myös jonkinlaista vallitsevan tilanteen näkemistä neutraalina lainsäädäntöratkaisuna, vaikka nykyjärjestelmä nimenomaan holhoaa ja sen purkaminen loisi vapausasteita aviopareille.

Näkemyksesi on myös naiivi siltä osin, että oletat useiden avioliiton solmivien todella ymmärtävän mihin sitoutuvat, vaikka asia ei ole näin, mikä tulee ilmi avioeroissa kohdattavien lukuisten ositusriitojen perusteella.

Lue lisää

>>Näkemyksesi on myös naiivi siltä osin, että oletat useiden avioliiton solmivien todella ymmärtävän mihin sitoutuvat, vaikka asia ei ole näin, mikä tulee ilmi avioeroissa kohdattavien lukuisten ositusriitojen perusteella.

Juristi_ kirjoitti:

Minusta huoleni toisten raha-asioista ei ole turha, koska juuri nykyisin tilanne on se, että avioeroissa usein tulee riitaa taloudellisista kysymyksistä ja se johtuu voimassa olevasta avioliittolaista (so. täydestä avio-oikeudesta).

Keskustelumme tuntuu menevän toistemme ohi, koska katsot, että ainoastaan minä olen "huolissani" kanssaihmisistäni ja avioliittolain avio-oikeusjärjestelmä olisi jotenkin neutraali tässä suhteessa. Mutta ei se ole.

Niin kuin sinäkin toteat, se on varmaankin säädetty lesken turvaksi alun alkaen. Ja miksi? Koska on ajateltu, että puolisot eivät avioliittoa solmitessaan osaa ajatella niin kauas, että sopisivat vastaavasta taloudellisesta suojasta sopimuksin avioliiton päättymisen (tässä siis puolison kuoleman) varalta.

Eduskunnan kanta avioliittolain muuttamista vastaan lesken suojan takia on sitä paitsi poliittisesti värittynyt mielipide eikä mikään neutraali fakta. Jos nykyisin voimassa olevan avio-oikeuden ongelmat haluttaisiin nähdä, tuo argumentti menettäisi poliittisen merkityksensä.

Mutta yhteiskunta on muuttunut eikä samalle lesken suojelun argumentille ole enää muutoinkaan sijaa. Lesken asema voitaisiin järjestää muullakin tavalla (jos siis halutaan pitää lesken suojaa yllä avioliittolaissa. Minusta lesken suoja olisi parempi järjestää perintökaaressa.)

Hämmästelen muutosvastarintaasi ja myös jonkinlaista vallitsevan tilanteen näkemistä neutraalina lainsäädäntöratkaisuna, vaikka nykyjärjestelmä nimenomaan holhoaa ja sen purkaminen loisi vapausasteita aviopareille.

Näkemyksesi on myös naiivi siltä osin, että oletat useiden avioliiton solmivien todella ymmärtävän mihin sitoutuvat, vaikka asia ei ole näin, mikä tulee ilmi avioeroissa kohdattavien lukuisten ositusriitojen perusteella.

Lue lisää

"avioliittolain avio-oikeusjärjestelmä olisi jotenkin neutraali tässä suhteessa"

Mutta sitä se ei olisi myöskään muunnetussa tilanteessa, siis jollakin tavoin neutraali. Enkä usko, että "neutraali" tilanne olisi mahdollinen.

"Eduskunnan kanta avioliittolain muuttamista vastaan lesken suojan takia ... eikä mikään neutraali fakta."

Ei tietenkään, edelliseen vedoten, onko mahdollista olla tällaisesta asiasta "neutraali" kanta? Mutta eduskunnan keskusteluun liittyen, siinä todettiin tilastotietona, että suurin osa avioliitoista ei edelleenkään pääty eroon. Ne siis päättyvät toisen puolison kuolemaan.

"Jos nykyisin voimassa olevan avio-oikeuden ongelmat haluttaisiin nähdä..."

Ja koska suurin osa liitoista ei pääty eroon, niin avioeroihin liittyvät ongelmat eivät ole niin merkittäviä kuin joskus - ja ehkä sinäkin - halutaan nähdä. Avioeron voi toteuttaa sopuisasti, olipa avioehto tai avio-oikeus, tai sen voi tehdä riitaisasti.

"samalle lesken suojelun argumentille ole enää muutoinkaan sijaa"

Miksi ei? Ajoittain näkee juttuja, joissa vuosikausien avoliiton jälkeen avoleski on jäänyt "tyhjän päälle" esim. kotinsa suhteen, koska avopuolisot eivät ole tulleet tehneeksi keskinäistä testamenttia, jolla koti olisi siirtynyt leskelle. Kuten aiemmin totesin, en ole avoliiton sääntelyn kannalla, joten sellaiset tilanteet ovat valitettavia. Mutta miksi lesken asemaa avioliitossa mielestäsi pitäisi heikentää - huomioiden sen, että suurin osa avioliitoista ei pääty avioeroon? Mikä olisi se lesken aseman järjestäminen "muulla tavalla" ja miten lesken aseman järjestäminen eroaisi nykyisestä, tehtäisiinpä se avioliittolaissa tai perintökaaressa?

"Hämmästelen muutosvastarintaasi ja myös jonkinlaista vallitsevan tilanteen näkemistä neutraalina lainsäädäntöratkaisuna, vaikka nykyjärjestelmä nimenomaan holhoaa ja sen purkaminen loisi vapausasteita aviopareille."

Kuten totesin, en näe nykyjärjestelmää neutraalina, mutta mielestäni sitä ei ole sinunkaan kantasi. Olen aiemmin jo esittänyt, että nykyjärjestelmässäkin avioparilla leskensuojaa lukuunottamatta on kaikki vapaus muuttaa tilannetta mieleisekseen avioehdolla. Sen sijaan, että vain väität minun väittävän jotain, kerrotko, mikä on - lesken asemaa lukuunottamatta - se vapaus, joka aviopareilta nykyjärjestelmässä mielestäsi puuttuu? Heidän toki tarvitsee erikseen kirjoittaa avioehto, mutta he voivat sen vapaasti tehdä. Jos tilanne olisi toisin, heidän tarvitsisi tehdä avio-oikeuden "palauttava" avioehto, jos niin vapaasti haluaisivat. Huomioiden edelleen avioliittojen päättymissyiden yleisyyden (ero/kuolema), kärjistäen ilmaistuna, miksi vähemmistön etua pitäisi ajaa enemmistön kustannuksella? Edes kaikki vähemmistön edustajat eli eroavat pariskunnat eivät tee sitä rahasta tai mistään muustakaan riidellen, ongelma ei siis kosketa edes kaikkia eroajia.

"Näkemyksesi on myös naiivi siltä osin, että oletat useiden avioliiton solmivien todella ymmärtävän mihin sitoutuvat..."

En lainkaan oleta näin, olen ehkä pessimistisempi kuin uskotkaan, mutta en pidä tietämättömyyttä perusteena nykytilanteen muuttamiselle. Mutta jos - kuten tuossa tulet todenneeksi - osa ei tiedä, mihin sitoutuu, ja siksi lainsäädäntöä halutaan muuttaa, niin eikö se ole holhoamista viimeisen päälle? Minä vetoan edelleen nykyisiin tilastolukuihin, ja vähemmistön holhoamisen nimissä en näe tarvetta nykykäytännön muuttamiselle.

hauska huoli ajattel kirjoitti:

"avioliittolain avio-oikeusjärjestelmä olisi jotenkin neutraali tässä suhteessa"

Mutta sitä se ei olisi myöskään muunnetussa tilanteessa, siis jollakin tavoin neutraali. Enkä usko, että "neutraali" tilanne olisi mahdollinen.

"Eduskunnan kanta avioliittolain muuttamista vastaan lesken suojan takia ... eikä mikään neutraali fakta."

Ei tietenkään, edelliseen vedoten, onko mahdollista olla tällaisesta asiasta "neutraali" kanta? Mutta eduskunnan keskusteluun liittyen, siinä todettiin tilastotietona, että suurin osa avioliitoista ei edelleenkään pääty eroon. Ne siis päättyvät toisen puolison kuolemaan.

"Jos nykyisin voimassa olevan avio-oikeuden ongelmat haluttaisiin nähdä..."

Ja koska suurin osa liitoista ei pääty eroon, niin avioeroihin liittyvät ongelmat eivät ole niin merkittäviä kuin joskus - ja ehkä sinäkin - halutaan nähdä. Avioeron voi toteuttaa sopuisasti, olipa avioehto tai avio-oikeus, tai sen voi tehdä riitaisasti.

"samalle lesken suojelun argumentille ole enää muutoinkaan sijaa"

Miksi ei? Ajoittain näkee juttuja, joissa vuosikausien avoliiton jälkeen avoleski on jäänyt "tyhjän päälle" esim. kotinsa suhteen, koska avopuolisot eivät ole tulleet tehneeksi keskinäistä testamenttia, jolla koti olisi siirtynyt leskelle. Kuten aiemmin totesin, en ole avoliiton sääntelyn kannalla, joten sellaiset tilanteet ovat valitettavia. Mutta miksi lesken asemaa avioliitossa mielestäsi pitäisi heikentää - huomioiden sen, että suurin osa avioliitoista ei pääty avioeroon? Mikä olisi se lesken aseman järjestäminen "muulla tavalla" ja miten lesken aseman järjestäminen eroaisi nykyisestä, tehtäisiinpä se avioliittolaissa tai perintökaaressa?

"Hämmästelen muutosvastarintaasi ja myös jonkinlaista vallitsevan tilanteen näkemistä neutraalina lainsäädäntöratkaisuna, vaikka nykyjärjestelmä nimenomaan holhoaa ja sen purkaminen loisi vapausasteita aviopareille."

Kuten totesin, en näe nykyjärjestelmää neutraalina, mutta mielestäni sitä ei ole sinunkaan kantasi. Olen aiemmin jo esittänyt, että nykyjärjestelmässäkin avioparilla leskensuojaa lukuunottamatta on kaikki vapaus muuttaa tilannetta mieleisekseen avioehdolla. Sen sijaan, että vain väität minun väittävän jotain, kerrotko, mikä on - lesken asemaa lukuunottamatta - se vapaus, joka aviopareilta nykyjärjestelmässä mielestäsi puuttuu? Heidän toki tarvitsee erikseen kirjoittaa avioehto, mutta he voivat sen vapaasti tehdä. Jos tilanne olisi toisin, heidän tarvitsisi tehdä avio-oikeuden "palauttava" avioehto, jos niin vapaasti haluaisivat. Huomioiden edelleen avioliittojen päättymissyiden yleisyyden (ero/kuolema), kärjistäen ilmaistuna, miksi vähemmistön etua pitäisi ajaa enemmistön kustannuksella? Edes kaikki vähemmistön edustajat eli eroavat pariskunnat eivät tee sitä rahasta tai mistään muustakaan riidellen, ongelma ei siis kosketa edes kaikkia eroajia.

"Näkemyksesi on myös naiivi siltä osin, että oletat useiden avioliiton solmivien todella ymmärtävän mihin sitoutuvat..."

En lainkaan oleta näin, olen ehkä pessimistisempi kuin uskotkaan, mutta en pidä tietämättömyyttä perusteena nykytilanteen muuttamiselle. Mutta jos - kuten tuossa tulet todenneeksi - osa ei tiedä, mihin sitoutuu, ja siksi lainsäädäntöä halutaan muuttaa, niin eikö se ole holhoamista viimeisen päälle? Minä vetoan edelleen nykyisiin tilastolukuihin, ja vähemmistön holhoamisen nimissä en näe tarvetta nykykäytännön muuttamiselle.

Lue lisää

>>Ja koska suurin osa liitoista ei pääty eroon, niin avioeroihin liittyvät ongelmat eivät ole niin merkittäviä kuin joskus - ja ehkä sinäkin - halutaan nähdä.

nix nax kirjoitti:

>>Ja koska suurin osa liitoista ei pääty eroon, niin avioeroihin liittyvät ongelmat eivät ole niin merkittäviä kuin joskus - ja ehkä sinäkin - halutaan nähdä.

Ok, nuo tilastot antavat yhden näkökulman, varmasti. Itse perustan ajatukseni tähän oikeusministerin lausuntoon eduskunnassa: "Usein kuultu väite, että puolet avioliitoista päättyy avioeroon, ei ole toistaiseksi toteutunut yhdessäkään vihkimisikäluokassa. Vanhimmissa vihkimisikäluokissa avioerojen määrä näyttää pysyvästi jäävän alle 20 %:iin solmituista avioliitoista. Eroamisfrekvenssi on tällä hetkellä korkein 1980-luvun puolivälissä solmituissa avioliitoissa, joista vuoden 2007 lopussa oli vajaa 38 % päättynyt avioeroon." http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_1043_2008_p.shtml

Oletan, että jos ministeri puhuisi ihan puutaheinää, niin siitä olisi eduskunnassa tai julkisuudessa tullut jonkinlaista polemiikkia. Voin olla väärässä. Itselläni ei tilastotieteen tulkinta ole vahvin laji, joten joudun turvautumaan toisten "avaamaan" numerologiaan, ja toivoakseni eduskunnassa ei oikeusministerin suulla päästellä ihan puppua faktojen osalta (poliittisista mielipiteistä kukin voi olla mitä mieltä haluaa).

Jos tilastotieto todellakin on niin, että suurin osa avioliitoista päättyy eroon, silloin varmasti tätä pitäisi miettiä uudelleen, JOS avio-oikeus suurimmassa osassa eroista aiheuttaa ongelmia. Myös se pitää, kuten olen sanonut, huomioida, että kaikissa avioeroissa se ei aiheuta ongelmia, ja taas toisaalta, myös avioehto voi "väärinkäytettynä" aiheuttaa ongelmia (siksihän sovittelua voidaan tehdä molemmissa tapauksissa). Kummastakaan seikasta (avioerojen määrästä tai avio-oikeuden niissä aiheuttamista ongelmista) en vielä tältä istumalta ole niin vakuuttunut, että se mielestäni vaatisi nykytilanteen muutosta, jota Juristi_ on ajanut, koska avioehdon vapaaehtoinen väline on puolisoiden käytettävissä.

kirjoitit tosi hyvin. Juuri niinkuin käytäntö tänä päivänä pitäisi olla.

Toivon, että tekisit aloitteen asiasta samoin perustein kuin täällä, oikeusministeri Braxille, sillä hänen mielipiteensä on, ettei lain muutos ole tarpeellinen. Omasta avioliitostaanko lienee ko. päätelmän tehnyt.
Muuten asia ei etene.

yxäxä kirjoitti:

kirjoitit tosi hyvin. Juuri niinkuin käytäntö tänä päivänä pitäisi olla.

Toivon, että tekisit aloitteen asiasta samoin perustein kuin täällä, oikeusministeri Braxille, sillä hänen mielipiteensä on, ettei lain muutos ole tarpeellinen. Omasta avioliitostaanko lienee ko. päätelmän tehnyt.
Muuten asia ei etene.

Lue lisää

mieheni kanssa 8v.avioliiton jälkeen, en vaatinut minkäänlaista tasinkoa, vaikka avioehtoa ei ollutkaan. Hyvin sujui, molemmat tyytyväisiä. Olimme sopinet asian etukäteen, eikä eron sattuessa tarvinnut alkaa riidellä. Molemmilla ennen avioliittoa omaa omaisuutta, mutta miehen tulot moninkertaiset omiini nähden. Sopimalla asiat etukäteen kaikki sujuu.

Olet tosi älykäs, ilmeisesti opiskellut Neuvostoliitossa lakia?:)
Tietääksesi Neuvostoliitossa ja Venäjällä erotilanteessa hankittu ennen avioliiitoa ja saatu perintönä omaisuus ei kuuluu jaettavaksi, samalla kaikenlaiset entiset ja tulevat puolisot ja niiden lapset eivät saa mitään. eli paljon järkevämpää on avioliittolaki Venäjällä, ketkäs sitten enemmän huorat? venäläiset, jotka saavat vaan itsellään hankittu omaisuus vai suomalaiset, jotka etsivät rikasta elättäjää?

.. sinisilmäinen ei kannata olla. Niin moni avioliitto päättyy eroon ja avioehto on tapa tehdä vaikea asia helpommaksi. Ja kyse ei eron osalta ole varsinaisesta avio-oikeudesta vaan tasauksesta. Avio-oikeus liittyy perintöasioihin.


Joo ja kannattaa kyllä mietti kenen kanssa menee naimisiin ja hankkii lapsia----

Mutta kyllä myös avoliiton asioita kannattaa miettiä. Ei kannata laittaa rahojaan kiinni ilman sopimuksia tai omistusoikeutta. Ja kaikki kuitit kannattaa säilyttää. Avoerossa saattaa ihminen olla vielä heikommalla.


Kyllä se on kuitenkin kohtuutonta, jos esim. emäntä on tehnyt työtä miehen omistamalla maatilalla kymmeniä vuosia ja erotilanteessa ei saisi mitään. Tai ollut kotiäitinä ja hoitanut perheen yhteisiä lapsia.- Jotenkin pitäisi paremmin määritelty perheyrityksissä tehty työ ja kotityö erotilanteessa.

jurristeritar kirjoitti:

.. sinisilmäinen ei kannata olla. Niin moni avioliitto päättyy eroon ja avioehto on tapa tehdä vaikea asia helpommaksi. Ja kyse ei eron osalta ole varsinaisesta avio-oikeudesta vaan tasauksesta. Avio-oikeus liittyy perintöasioihin.


Joo ja kannattaa kyllä mietti kenen kanssa menee naimisiin ja hankkii lapsia----

Mutta kyllä myös avoliiton asioita kannattaa miettiä. Ei kannata laittaa rahojaan kiinni ilman sopimuksia tai omistusoikeutta. Ja kaikki kuitit kannattaa säilyttää. Avoerossa saattaa ihminen olla vielä heikommalla.


Kyllä se on kuitenkin kohtuutonta, jos esim. emäntä on tehnyt työtä miehen omistamalla maatilalla kymmeniä vuosia ja erotilanteessa ei saisi mitään. Tai ollut kotiäitinä ja hoitanut perheen yhteisiä lapsia.- Jotenkin pitäisi paremmin määritelty perheyrityksissä tehty työ ja kotityö erotilanteessa.

Lue lisää

"Ja kyse ei eron osalta ole varsinaisesta avio-oikeudesta vaan tasauksesta. Avio-oikeus liittyy perintöasioihin."

Avio-oikeus liittyy puolisoiden omaisuuden jakoon avioliiton päättyessä. Avioliitto voi päättyä eroon tai kuolemaan. Siispä avio-oikeus koskee mitä suurimmassa määrin myös avioerotilannetta, eikä liity pelkästään kuolintapaukseen.

JOS ON AIVOT NIIN AINA AJATELLAAN ERI VAIHTOEHTOJA

Nimikerkki neits.

Avioliitto voi päättyä myös muuhun kuin eroon.

Se toinen on kuolema.

Jos ei ole avioehtoa, eikä yhteisiä lapsia,
niin leski saa kaiken toisen omaisuuden myös perinnöt ja lahjat.
Ja lesken jälkeen ne menevät mahdollisille edellisen avioliitton lapsille = siis ihan väärään sukuun.

RipsaK kirjoitti:

Nimikerkki neits.

Avioliitto voi päättyä myös muuhun kuin eroon.

Se toinen on kuolema.

Jos ei ole avioehtoa, eikä yhteisiä lapsia,
niin leski saa kaiken toisen omaisuuden myös perinnöt ja lahjat.
Ja lesken jälkeen ne menevät mahdollisille edellisen avioliitton lapsille = siis ihan väärään sukuun.

Lue lisää

>>Jos ei ole avioehtoa, eikä yhteisiä lapsia,
niin leski saa kaiken toisen omaisuuden myös perinnöt ja lahjat.>Ja lesken jälkeen ne menevät mahdollisille edellisen avioliitton lapsille = siis ihan väärään sukuun.

ketjunaloittajan mies on,kuin pölkyllä päähän lyöty. Miehesi on fiksu ja on huomannut millainen todellisuudessa olet. Tunnet syvää vastenmielisyyttä miehesi lasta kohtaan"en haluaisi lahjoittaa erossa roposiani mieheni lapselle"Kyllä tällaisia sammakoita kun suustaan päästää,ei tarvitse ihmetellä miksi mies on hämmentynyt ja mietti,kannattaako tällaisen kumppanin kanssa suhdetta jatkaa? Avioehto on täysin ok.mutta puolison lapsiin kohdistuva vastenmielisyys taas ei. Taidat olla niin yksinkertainen,ettet edes itse sitä tajua?

varmasti... kirjoitti:

ketjunaloittajan mies on,kuin pölkyllä päähän lyöty. Miehesi on fiksu ja on huomannut millainen todellisuudessa olet. Tunnet syvää vastenmielisyyttä miehesi lasta kohtaan"en haluaisi lahjoittaa erossa roposiani mieheni lapselle"Kyllä tällaisia sammakoita kun suustaan päästää,ei tarvitse ihmetellä miksi mies on hämmentynyt ja mietti,kannattaako tällaisen kumppanin kanssa suhdetta jatkaa? Avioehto on täysin ok.mutta puolison lapsiin kohdistuva vastenmielisyys taas ei. Taidat olla niin yksinkertainen,ettet edes itse sitä tajua?

Lue lisää

No toisen lapsi ei ikinä tule olemaankaan oma lapsi, varsinkin jos on jo ikää eikä ns. leimautuminen äitihahmoon enää onnistu. Ei ole mitenkään moraalisesti väärin tehdä avioehtoa ja olla antamatta rahaa lapselle joka ei ole oma. Kyllähän avioliitossa tätä lasta pitää kuitenkin pitää hyvänä ja kohdella kuin omaa, ja tasavertaisesti.

Omaisuus on omaisuutta, ei sitä tarvitse jakaa edes perinnön muodossa ihmisille jotka eivät ole verisukulaisia.

Rahan jakaminen ei ole sama asia kuin välittäminen tai rakkaus. On luontevaa että perinnönjaossa turvataan ensin omien lasten omaisuus.

varmasti... kirjoitti:

ketjunaloittajan mies on,kuin pölkyllä päähän lyöty. Miehesi on fiksu ja on huomannut millainen todellisuudessa olet. Tunnet syvää vastenmielisyyttä miehesi lasta kohtaan"en haluaisi lahjoittaa erossa roposiani mieheni lapselle"Kyllä tällaisia sammakoita kun suustaan päästää,ei tarvitse ihmetellä miksi mies on hämmentynyt ja mietti,kannattaako tällaisen kumppanin kanssa suhdetta jatkaa? Avioehto on täysin ok.mutta puolison lapsiin kohdistuva vastenmielisyys taas ei. Taidat olla niin yksinkertainen,ettet edes itse sitä tajua?

Lue lisää

No ei kyllä ole miehen lasta mitään vastaan, mutta niinkuin sanoin, omaisuutta itsellänikin voi perintömuodossa tulla avioliiton aikana ja rehellisesti sanoen en halua niiden menevän kun omalle suvulle aikanaan. Mies sanoi, että hän ymmärtää aivan täysin mitä haen, etten usko tuohon teoriaasi. Lisäksi tähän hommaan kuuluu sellaista kauniit ja rohkeat - draamaa, että peruisit puheesi jos asiat tietäisit ;)

"Mitä järkeä mennä naimisiin jos heti pitää funtsia kuka saa rahaa ja kuka ei ?!?! voi helv. tätä touhua!" eli rivienvälistä lukien mikä on oma syysi mennä naimisiin? ;) En usko eroon, mutta koska tästä elämästä ei voi koskaan tietää, järkeäkin voi käyttää. Ei se elämä mene niin kun romanttisessa komediassa, onneksi on 6 vuotta eletty jo arkea, joten tuleva elämä ei tule ns. nurkan takaanta.

Nyt lisää vettä myllyyn. Omakotitalohankinta nyt mietinnässä, vaikka mies voisi ja haluaisi ostaa koko talon, minä kipitän pankkiin ja haen lainaa (ja toiv. saan sen) asunut miehen omistamassa asunnossa, opiskelut veroittavat;) Ihanaa saada jotain "omaa", vaikkakin pankin,mutta kuitenkin. Itselleni se on varmaan kasvatuksestani johtuen todella vaikeata kerjätä tai saada rahaa. En ottanu enään 18 vuotiaana vanhemmiltani rahaa, vaikka tyrkyttivät. Mietin vain, kuinka paljon he olivat jo minua auttaneet, ja olin itse tehnyt ne päätökset mitkä tuottivat lisäkustannuksia. No luonne-eroja nämä, turha näistä taistella.

Tota noin, ap. ei voi pyytää tekemään avioehtoa, joka turvaisi hänen oikeutensa asua yhteisessä asunnossa. Koska semmoista ei voi kirjata avioehtoon.

Mutta ap:n onneksi, ei hänen tarvitsekaan, koska lesken oikeus asua yhteisessä kodissa perustuu lakiin, joten partnerin lapsi ei voi heittää häntä siitä pois, vaikkei olisi minkäänlaista avio-oikeutta. Aviopuolisoiden kyseenollen muilla sukulaisilla kuin rintaperillisillä ei ole mitään sanomista asiassa, vaikka puoliso kuolisikin, se liittyy vain avoliittoon.

lumikinos* kirjoitti:

Tota noin, ap. ei voi pyytää tekemään avioehtoa, joka turvaisi hänen oikeutensa asua yhteisessä asunnossa. Koska semmoista ei voi kirjata avioehtoon.

Mutta ap:n onneksi, ei hänen tarvitsekaan, koska lesken oikeus asua yhteisessä kodissa perustuu lakiin, joten partnerin lapsi ei voi heittää häntä siitä pois, vaikkei olisi minkäänlaista avio-oikeutta. Aviopuolisoiden kyseenollen muilla sukulaisilla kuin rintaperillisillä ei ole mitään sanomista asiassa, vaikka puoliso kuolisikin, se liittyy vain avoliittoon.

Lue lisää

Jos tehdään avioehto, missä todetaan että omaisuus, joka on hankittu aikaisemmin kuuluu sille henkilölle joka on omaisuuden haltijan ennen avioliittoa ! Kysymykseni kuuluu mitä jos asunto on "miehen" nimissä, eli hankittu ennen avioliittoa.

Voiko vaimo miehen kuoltua asua asunnossa ?, vähän epäilen!!!

Avioeron sattuessa vaimolla ei ole mitään. Perittäessä kuka maksaa perintöveron asunnosta, oletetaan että vaimolla ei ole edes rahaa siihen.
Monimutkaiseksi menee, minä ehdotan ettei avioehtoa tehdä tai sitten henkilö jolla on vähemmän omaisuutta on turvatta jollain muulla tavalla (kesämökki , tai kakkosasunto nimiin).
Aviopuolisoiden vanhemmet voivat lastensa perinnöt yksinkertaisesti testamentata niin
ettei lasten aviopuolisoilla ole oikeutta oman lapsensa perintöosaan.

Sillälailla

BELGIALAINEN kirjoitti:

Jos tehdään avioehto, missä todetaan että omaisuus, joka on hankittu aikaisemmin kuuluu sille henkilölle joka on omaisuuden haltijan ennen avioliittoa ! Kysymykseni kuuluu mitä jos asunto on "miehen" nimissä, eli hankittu ennen avioliittoa.

Voiko vaimo miehen kuoltua asua asunnossa ?, vähän epäilen!!!

Avioeron sattuessa vaimolla ei ole mitään. Perittäessä kuka maksaa perintöveron asunnosta, oletetaan että vaimolla ei ole edes rahaa siihen.
Monimutkaiseksi menee, minä ehdotan ettei avioehtoa tehdä tai sitten henkilö jolla on vähemmän omaisuutta on turvatta jollain muulla tavalla (kesämökki , tai kakkosasunto nimiin).
Aviopuolisoiden vanhemmet voivat lastensa perinnöt yksinkertaisesti testamentata niin
ettei lasten aviopuolisoilla ole oikeutta oman lapsensa perintöosaan.

Sillälailla

Lue lisää

Tässä hiukan tietoa. Avioehdolla ei tarvitse määritellä, että omaisuus kuuluisi sille, joka on omistanut sen ennen avioliittoa. Avioliitto nimittäin ei muuta omistussuhteita, vaan omaisuus on joka tapauksessa sen, jonka nimissä se on.

Avio-oikeus ja avioehto sen sijaan määrittelee oikeudet puolison omaisuuteen liiton päättyessä (eroon tai kuolemaan). Sen vuoksi, jos asunto on miehen nimissä (olipa tämä hankkinut sen ihan milloin tahansa), niin se on edelleenkin miehen. Ja jos on avioehto, niin se aiheuttaa vain, ettei vaimolla ole avio-oikeutta siihen. Vaimo ei siis saa tasinkoa, mutta jos mies kuolee, niin leski saa asua puolisoiden yhteisessä kodissa. Ei kannata epäillä, niin se vaan lain mukaan on.

Jos mies kuolee, niin perintöveron asunnosta maksaa se, joka asunnon perii, tietenkin! Jos miehellä on rintaperillisiä, niin nämä perivät ja maksavat perintöveron (mutta eivät voi häätää leskeä).