Hei vain kaikille!
En nyt tiedä onko tämä oikea palsta kirjoittaa, mutta kyse on kuitenkin yhteishuollossa olevista lapsistani. Viimeisen vuoden aikana nuorempi lapsistani (9-vuotta) on alkanut laihtua runsaasti. Vanhempi lihoaa silmissä. Nyt viimeksi kysyin "leikkisästi" nuoremmalta pojalta, että syötkö sinä mitään kun olet noin laiha niin hän vastasi että syön mutta en mitään lihottavaa. Kaikki ruuat lihottaa.
Jäin miettimään tuota asiaa, yritin hätäpäissäni hämmennykseltä sanoa että ei ruoka lihota ja syödä pitää että kasvaa. Vanhempi poika (12-vuotta) tuli illalla sanomaan että hän kokee huonoa omatuntoa kun ei osaa olla syömättä kaikkea lihottavaa ja sitten pitää lähteä lenkille että ei lihoa lisää. Siinä vaiheessa otin pojat puhutteluun ja kysyin mistä tämä lihoamisjuttu on tullut? Vanhempi sanoi että äiti käskee laihuttamaan kun oon niin lihava. Nuorempi sanoo että minun ei tarvi laihuttaa kun oon ihan sopiva. Yritin soittaa lasten äidille mutta ei vastaa puhelimeen.
Sanoin vanhemmalle pojalle, ettei missään nimessä saa laihuttaa kun on kasvavassa iässä. Normaalisti syö ja liikkuu enemmän niin kyllä se siitä. Siinä keskustelujen tiimellyksessä nuorempi sanoi että äiti aina vahtaa itseä peilistä ja hokee että on lihava ja lähtee juoksemaan. Kysyin, että onko äiti lihava? Nuorempi sanoi että ei ole kuin tosi laiha. Mie olen lihava.
Minun omasta mielestäni tämä äidin oma psyykkinen pakkomielle laihduttamiseen on vahingoittanut lasten minäkuvaa. Ei minun mielestäni tuonikäisten lasten tarvitse olla huolestunut omasta ulkonäöstä. Nuorempi on liian laiha ja vanhempi saa ahmimiskohtauksia kun yrittää olla syömättä mutta ei pysty. Eikö venhempi ole edes lihava. Normaalia lapsen pyöreyttä mitä minullakin ollut lapsena. Yritin sanoa että isikin on ollut pyöreä lapsena muttas kun kasvupyrähdys tulee niin paino tasaantuu. Lasten äitipuolikin näytti omia kuvia missä hän oli pyöreä lapsena ja kertoi ettei häntä ikinä kuitenkaan sanottu lihavaksi.
Mitä minun pitäisi tehdä. Lasten äiti ei vastaa puhelimeen, en ole nähnyt häntä ollenkaan siitä lähtien kun meni uusiin naimisiin. Yhteydenpidon hän haluaa tehdä lasten välityksellä mitä vastustin mutta siihen lopputulokseen jäätiin sossun välityksellä. Olen asiasta pistänyt kirjettä lasten mutta vastausta ei tullut. Onko vaihtoehtona niinkin radikaali teko kuin sossuun yhteydenotto? Lasteni edestä sen tekisin mutta harmittaa kaikki asiat hoitaa sossun kautta kun se vaikuttaa lapsiinkin, kun exäni kertoo lapsille että isi on taas ilmoittamut sossuun. Inhottaa kun saa selitellä lapsille että isi haluaa vain teidän parasta. Ja exälle olen sanonut miljoona kertaa että nämä asiat voidaan hoitaa ilman sossuakin mutta ei. En tiedä mitään muuta tapaa hoitaa näitä asioita kun exä ei vastaa minun yhteydenottopyyntöihin.
Tiedoksi: En ole väkivaltainen, ero ei johtunut mistään väkivaltaisuudesta ja exä ei minua pelkää joten syy ei ole siinä. Ihan yhteiymmärryksessä erottiin aikoinaan. Yhteydenpito lasten tiimoillta loppui siihen kun hän meni naimisiin.
En nyt tiedä onko tämä oikea palsta kirjoittaa, mutta kyse on kuitenkin yhteishuollossa olevista lapsistani. Viimeisen vuoden aikana nuorempi lapsistani (9-vuotta) on alkanut laihtua runsaasti. Vanhempi lihoaa silmissä. Nyt viimeksi kysyin "leikkisästi" nuoremmalta pojalta, että syötkö sinä mitään kun olet noin laiha niin hän vastasi että syön mutta en mitään lihottavaa. Kaikki ruuat lihottaa.
Jäin miettimään tuota asiaa, yritin hätäpäissäni hämmennykseltä sanoa että ei ruoka lihota ja syödä pitää että kasvaa. Vanhempi poika (12-vuotta) tuli illalla sanomaan että hän kokee huonoa omatuntoa kun ei osaa olla syömättä kaikkea lihottavaa ja sitten pitää lähteä lenkille että ei lihoa lisää. Siinä vaiheessa otin pojat puhutteluun ja kysyin mistä tämä lihoamisjuttu on tullut? Vanhempi sanoi että äiti käskee laihuttamaan kun oon niin lihava. Nuorempi sanoo että minun ei tarvi laihuttaa kun oon ihan sopiva. Yritin soittaa lasten äidille mutta ei vastaa puhelimeen.
Sanoin vanhemmalle pojalle, ettei missään nimessä saa laihuttaa kun on kasvavassa iässä. Normaalisti syö ja liikkuu enemmän niin kyllä se siitä. Siinä keskustelujen tiimellyksessä nuorempi sanoi että äiti aina vahtaa itseä peilistä ja hokee että on lihava ja lähtee juoksemaan. Kysyin, että onko äiti lihava? Nuorempi sanoi että ei ole kuin tosi laiha. Mie olen lihava.
Minun omasta mielestäni tämä äidin oma psyykkinen pakkomielle laihduttamiseen on vahingoittanut lasten minäkuvaa. Ei minun mielestäni tuonikäisten lasten tarvitse olla huolestunut omasta ulkonäöstä. Nuorempi on liian laiha ja vanhempi saa ahmimiskohtauksia kun yrittää olla syömättä mutta ei pysty. Eikö venhempi ole edes lihava. Normaalia lapsen pyöreyttä mitä minullakin ollut lapsena. Yritin sanoa että isikin on ollut pyöreä lapsena muttas kun kasvupyrähdys tulee niin paino tasaantuu. Lasten äitipuolikin näytti omia kuvia missä hän oli pyöreä lapsena ja kertoi ettei häntä ikinä kuitenkaan sanottu lihavaksi.
Mitä minun pitäisi tehdä. Lasten äiti ei vastaa puhelimeen, en ole nähnyt häntä ollenkaan siitä lähtien kun meni uusiin naimisiin. Yhteydenpidon hän haluaa tehdä lasten välityksellä mitä vastustin mutta siihen lopputulokseen jäätiin sossun välityksellä. Olen asiasta pistänyt kirjettä lasten mutta vastausta ei tullut. Onko vaihtoehtona niinkin radikaali teko kuin sossuun yhteydenotto? Lasteni edestä sen tekisin mutta harmittaa kaikki asiat hoitaa sossun kautta kun se vaikuttaa lapsiinkin, kun exäni kertoo lapsille että isi on taas ilmoittamut sossuun. Inhottaa kun saa selitellä lapsille että isi haluaa vain teidän parasta. Ja exälle olen sanonut miljoona kertaa että nämä asiat voidaan hoitaa ilman sossuakin mutta ei. En tiedä mitään muuta tapaa hoitaa näitä asioita kun exä ei vastaa minun yhteydenottopyyntöihin.
Tiedoksi: En ole väkivaltainen, ero ei johtunut mistään väkivaltaisuudesta ja exä ei minua pelkää joten syy ei ole siinä. Ihan yhteiymmärryksessä erottiin aikoinaan. Yhteydenpito lasten tiimoillta loppui siihen kun hän meni naimisiin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
miten pitkä aika erosta on? Nykyään tuota laihduttamista tyrkytetään joka tuutista joten en nyt ihan heti olisi lasten äitiä moittimassa. Kyllä nyt pitää ottaa reippaasti lasten äitiin yhteyttä ja selvittää onko hän huomannut saman asian ja että olet huolissasi. Kyllä vanhempien jotenkin täytyy kommunikoida keskenään.
Kuulostaa jotenkin omituiselta ettette voi keskenänne puhua lasten välisistä asioista. Se aiheuttaa varmasti enemmän hallaa lapsille kuin tuo laihdutus hössötys. Kyllä noin nuorilla pojilla (9v js 12v) täytyy vielä huoltajat olla sopimassa asioista. Voit vaan kuvitella kuinka murrosikä aiheuttaa aina vaan pahemmat hässäkät.
Erosta on nyt kuusi vuotta. Tiedän sen, että laihdutus jutut tunkee joka tuutista nykyään mutta kun uskon kuitenkin että jos äiti haukkuu läskiksi ja toistuvasti huomauttelee lihavuudesta niin ei se ole lapsen psyykkeelle hyväksi. Ja kun lapseni nimenomaan sanoivat että äiti laihuttaa koko ajan vaikka se ei ole lihavakaan. Luin jokin aika sitten (ennen tätä tapahtumaa) artikkelin siitä, miten vanhemmat eivät saisi edes puhua lapsen kuullen laihuttamisesta koska jo pieni lapsi voi reagoida siihen niin että lopettaa syömisen kokonaan.
Kyllä olen yrittänyt ottaa yhteyttä lasten äitiin, sen suhteen minulla on puhdas omatunto. Olen lähettänyt kirjeen, jossa en syyttänyt äitiä mistään vaan kysyin häneltä lasten syömisasioista eli miten ovat syöneet ja onko huomannut vanhemman pojan ahmimiskohtauksia ja itkun pyrskähdyksiä siitä johtuen. Ei mitään vastausta.
Olen yrittänyt soittaa, jättänyt viestejä vastaajaan että jos hän ottaisi minuun yhteyttä lasten asioiden tiimoilta.. ei mitään.
Olen lähettänyt tekstiviestiä jossa olen pyytänyt yhteydenottoa, vastaukseksi tuli hanki oma elämä, hänelläkin on. Laitoin takasin ettei ollut tarkoitus hänen elämään puuttua vaan yhteisistä lapsistamme olisi kyse, ei vastausta.
En oikein tiedä miten tämä asia ja ylipäätänsä muutkin asiat hoidetaan. Välttelen asioita joiden takia "joudun" häiritsemään exäni elämää mutta joitakin asioita ei voi vain ohittaa. Ehkä hän ajattelee että jos hän tekee asioiden hoitamisen hankalaksi niin lopetan välittämisen lasten asioita kohtaan.
Ja eniten ihmetyttää se että kaikki asiat hoitui ilman lasten tietämistä asioista ennen täysin ja ilman ongelmia. En keksi muuta syytä enää kuin tämän uuden aviomiehen. Jos hän ei tykkää että ollaan tekemisissä edes lasten takia.
.. tuota osasi odottaa. Mustasukkainen mies estää yhteyden pidon. Ihmettelen vaan miten voidaan sossun kautta antaa päätös jossa vanhemmat eivät saa keskenään olla tekemisissä lasten asioiden tiimoilta. Tällaisen päätöksen saaminen edellyttää aika raskaita seikkoja eikä varmastikaan edesauta lasten hyvinvointia. Jokin ongelma tässä on kyseessä mutta ei välttämättä tuo laihduttaminen.
Sosiaalitoimisto ei antanut päätöstä siihen ettei meidän tarvitse olla tekemisissä. Sosiaalitoimisto on toiminut sovittelijana asioissa ja jatkuvasti käskenyt minun joustaa. Sitä en ymmärrä. Viimeksi kylläkin sosiaalitoimistosta otettiin lasteni äitiin yhteyttä ja se pakotti äidin ottamaan minuun yhteyttä. Hän puhui yhteen menoon niin paljon ettei asioihin tullut selvyyttä. Mutta exäni onkin vähän sellanen ihminen että hän vaikka vääntää mustan valkoiseksi jos haluaa ja osaa olla todella hyökkäävä ja ei niin miellyttävä ihminen jos asiat ei mene niinkuin hän on itse ne ajatellut. Minä tulen sen asian kanssa toimeen ja en säihkädä hänen käytöstään vähästä mutta monet sosiaalitantat ilmeisesti ovat. Ja monet sosiaalitantat ovat sanoneet minulle ettei isän kannate tapella kun äiti voittaa aina. Minun täytyy vain joustaa.
Joustanut olen todella paljon. odotan vain sitä päivää että asiat paranee. siihen asti asiat pitää hoitaa jotenkin muuten kuin normaali-ihmiset :)
Sinulla on oikeus ja velvollisuus olla huolissasi lapsista, ja yhteishuoltajuuden suomin oikeuksin ottaisin sinuna yhteyttä kouluterveydenhoitajaan ja koulupsykologiin! Sitä kautta saat asiallesi painoarvoa ja äitikin joutuu käsittelemään asioita asiallisesti. Sen jälkeen otat yhteyttä lastenvalvojaan, pyydät heitä kirjaamaan tapahtumat ylös. Sen jälkeen pyöräytät huoltajuushakemuksen asianajajalle ja haet lähihuoltajuutta.
Äitinä minun on sanottava, ettei äiti voi pahemmin lapsen mieltä rikkoa, kuin puhumalla lapsen ulkonäöstä, laihduttamisesta ja ylipainosta lapselle kuin se olisi sairaus ja sellaiselta narsistiäidiltä o n otettava lapset pois. Jos äiti ei hyväksy lastaan sellaisena kui nlapsi on, miten lapsi voi hyväksyä itsekään itseään koskaan?
En tiedä onko näkökenttäni sumea suuttumuksesta exääsi kohtaan, vai surusta lapsiesi takia.
Tee hyvä mies jotain!
kiitos neuvoista. soitan heti kouluterveydenhoitajalle ja keskustelen hänen kanssaan. Olen kyllä jo kerran soittanut eri tahoille lasten koulua ja kertonut olemassaolostani ja halusta tietää lasten asiat samalla tavalla kuin äidille ne kerrotaan. Kokeista tulee kopiot ja todistuksista myös. Pitää vielä sitten soittaa erikseen tuosta asiasta josko siellä on ollut jotain puhetta siitä. Nuorempi sanoi käyneensä tarkastuksessa kouluterveydenhoitajalla.
Kerro sanasta sanaan mitä lapset sinulle kertoivat ja pyydä kutsu lasten mukaan terveydenhoitajalle ja psykologille. Äiti voi mennä toisella kertaa, koska lapset eivät kerro avoimesti äidistä jos äiti istuu vieressä. Sinä olet jo kuullut ne jutut, sinuun he luottavat. Ole tiukkana koulun henkilökunnan kanssa, heille on vaikeaa ottaa eroperheiden etävanhempien esille tuomat asiat hoitaakseen.
lie kun aina puhutaan että isien pitää joustaa,,,en ymmärrä sitä sillä vaikka on oikeassa niin silti pitää joustaa...
Yleistäminen olisi syytä lopettaa.
Hyviä ja huonoja lähejä ja etiä on niin miehissä kuin naisissakin.
Joustoa vaaditaan sekä etiltä että läheiltä, mutta kaikki ovat kai samaa mieltä,
että sossut on aina perzeestä ;) (Sarkasmia)
minun pitää kuulemma joustaa koska olen huonommassa asemassa tässä asiassa.