opetatte miehen lapsille kunnioitusta, tottelevaisuutta, kotitöitä, hygieeniaa, lelujen jakamista, nukkumaan menoa, kiitos sanaa ja ja läksyjen tekoa? Tuntuu ettei meillä mene mikään perille. Vai onko miellä vain ne vaikeammat tapaukset.
Nyt en hauku vaan haluan vastauksia asiallisia siis, jolla yritän kasvattaa mieheni lapsista omieni vertaisia. Kurjaa kun ulkomaailmasta kuulee kaikenlaista.
Myös exän käsittelykurssi tai taito häntä käsitellä, olisi plussaa.
Nyt en hauku vaan haluan vastauksia asiallisia siis, jolla yritän kasvattaa mieheni lapsista omieni vertaisia. Kurjaa kun ulkomaailmasta kuulee kaikenlaista.
Myös exän käsittelykurssi tai taito häntä käsitellä, olisi plussaa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
on sitte ne vaikeet, minulla kaksi teiniä ja tosi kivoja ja toiset huomioon ottavia, koulut menee hyvin , no nehän on mieheni kasvattamia, jo erossa isälleen jääny. Omani jo aikuisia.
Myös heidän äitinsä hyvä kasvattaja jo ammattinsakin puolesta.
Kyllä se opetus ja kasvatus menee perille, kun olette puolison kanssa samoilla linjoilla ja määrätietoisia, oikeudenmukaisia ja rehellisiä. Lapsilla pitää olla turvallinen ,rajat ja rakastettava koti.
Jätä ne ulkomaailman puheet omaan arvoonsa.
En mitenkään, miksi opettaisin? Oma esimerkki on tietysti tärkeä. Olen paikalla jos minua tarvitaan mutta kasvatuksen jätän lasten vanhemmille.
perusasioita opeteta, niin kyllä äitipuolella on oltava oikeus ne opettaa vaikka väkisin, ainakinomassa kodissaan. Kyllä hän kunnioitusta ansaitsee, jos kasvattaa toiseten lapset, vaikka on jo omansa kasvattanut ja opettanut oikealle tielle. Mutta valmiiksi viha on kytketty jo lapsiin niin he eivät osaa kunnioitaa ja käyttäytyä mallikkaasti.
Puuttumalla kovasti vaan lasten elämään ja tekemään siitä oikeanlaisen saat tuloksia aikaan. Ja existä viis, aikansa purnaa mutta se kuuluu heidän tapaan, kun eivät kestä että muut osaavat asiat paremmin.
Minä olen kasvattanut katkeran exän lapset ja nyt he rakastavat jopa minua, eikä halua aina edes mennä kotiin.
? kasvattanut vai aivopessyt ?
Lapsen kasvatuksesta vastaa isä ja äiti. Toki jos miehen lapset asuisivat meillä olisi tilanne toinen, mutta kun isä on etävanhempi niin en koe tarpeelliseksi opettaa lapsia, annan kyllä ohjeita jos he pyytävät mutta varsinainen kasvatus ei minulle kuulu.
Mies hoitaa myös asiat ex.nsä kanssa, me emme ole missään väleissä.
Minusta jokainen vanhempi kasvattaa lapsensa omalla tavallaan. Kodin säännöt voivat kyllä olla erilaiset kahdessa kodissa. Tottakai ideaali, että kasvatus on samanlaista molemmissa.
Itsellä tilanne, että olen kasvattanut lapseni aika tiukasti periaatteella "rakkautta ja rajoja" hyvätapaiseksi jne. Isän luona taas on väljemmät kasvatuskeinot ja säännöt, joka aiheuttaa aina välillä ongelmia, sillä lapsethan osaavat tunnetusti käyttää tilannetta hyväksi. Minulla ja uudella puolisollani taas on yhteneväiset kasvatusnäkemykset keskenämme-onneksi.
Lasteni äitipuoli on mukava ja kiltti ja tulemme juttuun, mutta mitä voi sanoa ihmisestä, joka antoi 1,5-vuotiaansa päättää milloin menee nukkumaan ; ). No, lasteni "pikkusisko" meni nukkumaan 23-01, kun äiti ei halunnut "pakottaa" lasta nukkumaan. Exä taas kanteli sylissä kuusivuotiasta yhteistä lastamme, kun lapsi pompotti häntä, sai raivareita kaupassa tyylin 2-vuotias uhmaikäinen jne. jne. Oma asiansa kuitenkin (=ei oikeastaan kuulu minulle). Sielläkin tilanne muuttui pakosta, kun exä ja nyksä tajusivat, että elämä on paljon helpompaa kun käyttää hiukan maalaisjärkeä ja niitä rajoja rakkauden lisäksi. Nykyään siellä on nukkumaan menoajat jne.
Nyt siis meillä molemmilla perheillä hiukan kasvatustavat lähentyneet : ). Toki vieläkin eroa löytyy. Minä olen edelleen tiukempi, mutta se on lapsistani positiivista, sillä meidän murkku on sanonut, että niin on paljon parempi ja pienempikin kokee omien sanojensa mukaan rajat turvallisuutena ja huolenpitona.
Neuvoja olen exälle antanut yhteisten lasten suhteen vain kysyttäessä, en muuten. Kun poikien pikkusisko on meillä välillä hoidossa, niin meillä on tiukempaa, mutta se ei tunnu neitiä haittaavan. Mukava muksu : ).
useasti mieheni exää opettamaan hänen lastensa kasvatuksessa. Laitan viestiä kännyyn mitä pitää tehdä jotta lapsi olisi onnellinen. Huonosti ottaa neuvoni vastaan, mutta yrittänyt olen.
Mutta se on hänen asiansa. Miehelle olen kertonut aina mitä palautetta saan, ja hänihmettelee kovin ex vaimon kiukkuilua.
Pakko kertoa sulle ettei sulla ole miestä, kun sulla on vaan lapset kun naikkoset vei miehen.
koitahan napsia lääkkeesi kun näyttää nuo harhat olevan taas päällä.
Mikä helvetin jumala luulet olevasi ? Ei ole asiasi mitenkään:
" useasti mieheni exää opettamaan hänen lastensa kasvatuksessa. Laitan viestiä kännyyn mitä pitää tehdä jotta lapsi olisi onnellinen. Huonosti ottaa neuvoni vastaan, mutta yrittänyt olen. "
Laiskojen vanhempien muoti- ilmiö ettei lapsia kasvateta ollenkaan. Ihanaa jos löytyy vielä ihmisiä jotka viitsivät kasvattaa lapsia vaikkei mikään tunnu perille menevänkään. Älä välitä ulkomaailman kuulumisista vaan kasvata lapsia peruselämistä varten, säännöllisiä ja normaaleja asioita mitä lapsi tarvitsee. Jos ex ämmä ei ole itsekkään saanut mitään kasvatusta niin turha häneltä mitään odottaa muuta kuin tuuppaa kakaroitaan toisten riesaksi. Tuttavani perheessä saivat kakarat valvoa yömyöhään, ei mitään säännöllistä rytmiä eikä nukkumisaikoja ja vanhemmat saattoivat makaa päivälläkin ryyppyreisujensa jälkeen ja vasta rankan viikonlopun jälkeen ilta kuudelta herättiin hakemaan kakaroita isovanhemmilta jotka töissäkin kävivät. Ruokailut olivat yhtä helvettiä kun kakarat vaativat jotain erikoisherkkuja, ei siis mikään normaali ruoka kelvannut vaan piti olla hampurilaista ja pitsaa. Kylään tullessa kakaralaumansa kanssa äiti otti päiväunia ja jätti isäntäperheen kontille kaiken. Kyse on sisareni perheestä ja kakarat tuhosivat vanhempien huushollia piirtelemällä seiniin ja tekemällä kaikki pahat kun sisareni tuli vanhempiensa kotiin nukkuun. On noloa jos toiset ihmiset joutuvat kaikki perusasiat korvista vääntämällä opettamaan ja varsinin silloin saavat kaikki paheksunnan osakseen. On törppöjä naapureitakin joita olen ojentanut kakaroiden häirinnästä ja sehän on paha. Ketään ei saisi arvostella ja jos alkaa arvostelemaan niin kostetaan. Meidän rakentamistakin häirittiin kun veimme naapurien kakaroilta majojen rakennnus paikan. Elämä ei välillä vaikuttanutkaan muulta kuin kakara perheellisten ainaisen haitan ja kostamisen tantereelta. Nykyään meitä häiritään kiljunnalla kun muuta häiriöitä ei voi aiheuttaa ilman vastuuseen siitä joutumatta. Onneksi lähinaapurimme eivät tälläista haitantekoa harrasta kun haluavat olla meidän kanssa hyvissä väleissä. Olen aina kunnioittanut naapureita ja edellisestä rivarista kun lähdin niin naapuri sanoi että harmi kun muutat pois. Musiikkia joskus soitin liian lujalla ja naapuri huomautti, sen jälkeen hommasin kuulokkeet. En missään tapauksessa halunnut naapuria häiritä ja oli hyvä kun sanoi enkä siitä itseeni ottanut. Kakaraperheelliset tuntuvat olevan siitä kummallisia että jos jostain huomauttaa niin kiusanteko vaan yltyy. Ei kakarantekeminen ainakaan järkeä kasvat päähän vaan vie loputkin jos sitä on ollut sitä ennenkään!
Ei lasten kasvatukseen ja opettamiseen ole mitään taikakeinoja. Ihan normaali "opettaminen" riittää. Jotkut lapset ovat vain kovakorvaisempia kuin toiset. Sen huomaan jo omista lapsistanikin. Yhdelle menee sana perille ensimmäisestä kerrasta ja toisille ei näytä menevän millään perille. Mutta kertaus on opintojen äiti. Jatkuva jankuttaminen on turhaa ja täytyy yrittää löytää lempeitä sanoja joilla asioita opetetaan, lasta komennetaan ym. Omiesi kaltaisia et välttämättä lapsista saa koska jokainen lapsi on yksilö ja oma persoonallisuutensa. Se sinun on aina muistettava.
Ex:n käsittelykurssi on mielestäni yksinkertainen; sinä elät omaa elämääsi ja ex omaansa. Lasten isä huolehtii lasten asioista ex:n kanssa ja siinä se. Ei teidän tarvitse edes kohdata jos ette halua. Minä en ole vielä ex:n uutta tavannut vaikka ovat asuneet jo kolme vuotta yhdessä. Ehkä ensi kohtaaminen on esikoisen rippijuhlissa muutaman vuoden päästä. Tai sitten ei; minä järjestän omat juhlat ja ex järjestää omat juhlat. Ihan miten vain lapsi haluaa.
auta, mieheni lapset ovat niin jääräpäisiä, että heille on sanottva tiukasti. Sitten pillitetään koko ilta. Se on kun äiti ei ole opettanut heille käytöstapoja, ja sitten kun tullaan parempaan perheen elämään, alkaa kiukuttelu ja itkulla yritetään saada periksi.
edes keskustella, kuka kasvattaa ja miten. Meillä omalla tavalla ja äidin luona tavalla, mikä ei ole mistään kotoisin.
Minä opetan lapsille myös miehen lapsille että vain työllä voi pärjätä, kotitehtävt jaetaan, ihan kaikki. Toisia ei kiusata, joka näyttää miehen lapsille olevan arkipäivää...
Viis veisaan, mitä mieheni ex sanoo tai raivoo, sillä ei ole merkitystä. Pääasia että minun päätöksilläni lapset pärjää elämässään aina ja osoittavat kunnioitusta minulle. Aikanaan kyllä vaikkei nyt ymmärrä, mitäpä he ymmärtäisivätkään. Mutta toivottavasti minun oppini menee perille, kun eivät oppeja kotoaan ole koskaan saaneet.
Ainakin kotiaresti toimii meillä, joss mieheni lapset ovat jokaviikko, jotta siinä nähdään, millaista hullunmyllyä heillä kotona on, kun ei ole sääntöjä, niin on vaikee sopeutua sellaiseen perheeseen, jossa kaikki toimii upeesti.
En sano että minäkään kaiken ymmärrän, mutta miehen lasten käytös on mennyt parempaan suuntaan, kun laitoin rajoja ja pysyn itse tiukkana.