Melkein täysikuu
valaisee polkuani
jota nyt mielesssäni
kuljen.
Minä kuljen sitä polkua
rauhallisin askelin
koska kiire on minulta
jo taakse jäänyttä elämää,
toisin kuin joiltakin muilta.
Voin kulkea ne polun mutkatkin
juoksematta ja
rauhassa katsoa onko
mutkan jälkeen toinen mutka,
vaan jatkuuko se jonkin matkaa suoraan.
Kuitenkin polku onneksi
menee eteenpäin
vaikka mutkitellenkin.
valaisee polkuani
jota nyt mielesssäni
kuljen.
Minä kuljen sitä polkua
rauhallisin askelin
koska kiire on minulta
jo taakse jäänyttä elämää,
toisin kuin joiltakin muilta.
Voin kulkea ne polun mutkatkin
juoksematta ja
rauhassa katsoa onko
mutkan jälkeen toinen mutka,
vaan jatkuuko se jonkin matkaa suoraan.
Kuitenkin polku onneksi
menee eteenpäin
vaikka mutkitellenkin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
joko onneksi tai murheeksi, kuitenkin kulkua varten.
Aina emme voi tietää, mitä kohtaamme vai kohtaammeko
niillä mitään. Kuitenkin sisimmässä on aina toiven siitä,
että rinnalla kulkisi toinen jota voisi rakastaa.
Elämä on elämistä varten, ei tarvitse kiirehtää. Kaikki
tulee eteen kuitenkin, hiljaakin kulkien.
Tunnelatauksella ryyditetty runosi, pidin siitä kovin Syysyöllä.
Välttämättä tarvitsisi
kiirehtiä,
mutta nykyihminen
ei osaa suurimmaksi
osaksi pysähtyä rauhoittumaan,
vaan kouhottaa eteenpäin.
Lämpimät kiitokset sinulle lindalinda kommentistasi ja hyvää talvenjatkoa.
mokomakin painovirhepaholainen !
Rauhallisuus - se tulee mieleen kun tätä runoasi käyn läpi.
Kuulen melkein kuinka jalkojen alla narskuu, kaunis hiljaisuus ympärillä,
eikä kiirettä minnekään - kaikki on palanssissa elämän polulla!
Upeaa luettavaa näin tässä aamussa - kiitos siitä sinulle! :)
Ja talvisen kipakkaa ja villatöppösten lämmitä viik.lop. toivottelee Murukulta! :)
Sitä rauhallisuutta olen halunnut
jo kauan,mutta aikaisemmin
on työ suurimmaksi osaksi häirinnyt
vaan ei onneksi enää.
Äläkä viitsi enää toivotella kipakoita pakkasia
kyllä niitä minusta on jo ollut tarpeeksi.
Kiitos että olet viitsinyt lukea runoni sinä runoystäväni.
Kulkeehan elämä
sykleissä
on kiiru-aikoja
ja nyt elonretken
loppupäässä
voi oikeesti elää
olla ja toteuttaa
omia ihania unelmia..
katella rauhassa
ei tarvi enää
hötkyillä...
Päivät pidentyy
ja valon aika voittaa...
Olet aivan oikeassa
ettei tarvitse enää hötkyillä
vaan voi olla rauhallisesti
ja miettiä näitä elämän koukeroita.
Kiitos taas kerran kommentistasi