kaikille syöpäpotilaille jotka käy täällä joko lukemassa tai osallistuvat keskusteluihin..
Missäpä kaikki olette tänään,luen lähes päivittäin
tätä palstaa ja innolla taas odotan mitä kenellekkin tänään kuuluu..
Etenkin Raspikurkun kuulumisia ja kirjoituksia odotan,samoin Aamun virkku ja moni muu,joitten nimimerkkiä en tähänhätään muista,näitä uusia ,teitä kaikkia tarkoittaen:)
Raspikurkku,miten syöpäpotilas ehkäisee alakuloisen mielialan,kerro omat keinosi josko samalla tavalla minunkin mieliala kohoaa..:-))))
Missäpä kaikki olette tänään,luen lähes päivittäin
tätä palstaa ja innolla taas odotan mitä kenellekkin tänään kuuluu..
Etenkin Raspikurkun kuulumisia ja kirjoituksia odotan,samoin Aamun virkku ja moni muu,joitten nimimerkkiä en tähänhätään muista,näitä uusia ,teitä kaikkia tarkoittaen:)
Raspikurkku,miten syöpäpotilas ehkäisee alakuloisen mielialan,kerro omat keinosi josko samalla tavalla minunkin mieliala kohoaa..:-))))
Vastaukset 18
Vanhimmat
myös luen palstaa usein ja harvoin osallistun keskusteluun,ellei minulla ole mitään asiallista vastausta tai kysymystäkään ja iltojeni ilo on SALKKARIT niitä seuraan ja nyt on kiire katsomaan mitä siellä tänään...
Huomenna hoito ja mielialaa yksin asuvalle jo sekin kohottaa että tapaan ne ihanat hoitajat ja potilas toverit polilla vaikka hoidon jälkeen on edessä ne kurjat päivät ja viikot sivuvaiktusten takia...;)
sen kummempaa.. unta on riittny vaikka toisille jakaa. nukun noin 9-10h yössä ja 1-2h päikkärit... mikä lie mättää. ei oikeen meinaa nyt nimimerkki osuu kohdalle ;) lekuri soitti tänää koepalojen tuloksista. kyl mie sen arvasinkin ettei sielt mitä löydy :)) mut se laittaa saikulle konsultointi pyyntöä. oli pikkuse mietteissään miks miu afos on 161... mie en tiijä,mutten mie osaa siit kovin huolissani olla.. ja mikä se mättää tos pallean seutuvilla. sitähän ne tutki sil letun nielemisellä.. mie oon saanu mielialan koholle ulkoilemalla. joka on nyt tosi minimaallista tuon pikku pakkasten ansiota. huumoria oon yrittäny viljellä jos jostain.. samoin es johonkin aikuiseen jollaintapaa oon yrittäny päivittäin pitää yhteyttä. vaikka tietokoneella jos ei muuten onnistu...
alakuloa apeutta,kelan kanssa tappelemista tämä minunkin elämä.
Mutta kait sitä täytyy vain aatella että päivä kerrallaan etiäppäin..Välillä tekee mieli heittää hanskat naulaan
vai miten sen sanoisi.
Ei muuta meille kaikille kuin eteen päin ,niinhän se sanoi mummokin lumessa:)
Asiathan järjestyy kun vain malttaa ootella,onko muita vanhan ajan sananlaskuja kenelläkään,silloin kun oli sota-aika ja kaikkinainen kurjuus,silloinkin selvittiin..tai siis sen aikaiset ihmiset selvisivät,kai meidän vanhemmet ja isovanhemmat.Että kyllä myökii selvitään,ny minäkii kaipaan KARJALANKÄKÖSEN lohturunoja...
Minä kun olen luonteeltani enempi yläkuloinen :-) . Jospa sen tietäisin miten alakulo ja masennus tässä leikissä vältetään niin tienaisin omaisuuksia konsulttina. Ainahan voi tietysti tarjoilla näitä tyhjänpäiväisiä kliseitä: Paistaa se päivä vielä risukasaankin. Ei vaan tosielämässä meinaa paistaa. Itse asiassa minulle ei ole koskaan auennut tämän sanonnan syvin olemus. Kärsi, kärsi, kirkkaamman jne. Tämä on yksi tyhmimmistä toivotuksista joita tiedän ja sen on takuulla keksinyt joku kultalusikka suussa syntynyt joka ei ole koskaan oikeaa kärsimystä edes nähnyt. Joku on sanonut että on otettava ilo irti pienistä asioista ja se tuntuu oikeasti hyvältä ehdotukselta. Minäkin iloitsen lapsenlapsista. Ne on vielä tosi pieniä.
Minä yritän aina välillä sanoa jotain sellaista joka vetäisi edes hetkeksi jonkun syöpäläisen suuta hymyyn. Toivottavasti onnistun. Pitäisiköhän ilmapallot tuoda takaisin ?
ollut palstalla ilmapallojen aikaan..arkistosta olen lukenut tuosta ajasta
ja tuntuu että se aika palstalla on ollut enkelien aikaa,ne ilmapallot nimenomaan ja keskinäinen haku yhdessä iloa syöpäpotilaan elämään
ja myös syövän jälkeiseen elämään.
Joskus lukiessani palstaa ja hakiessani tukea ja turvaakin luen arkistoa ja mieleeni käy,miksi en sairastunut
silloin,kun täällä oli nämä tukihenkilöt sinun Raspikurkku lisäksesi,mm. ihmesopa,muumiäiti,kevätmielinen,
seija 49, suklaasydän, ja niin monia muita silloin syövän kanssa kamppailevia ja niin empaattisia ihmisiä..
Mutta löydettyäni www.cancer.fi palstan syöpäläisille,olen saanut siellä lohtua mm. nimimerkki Ajattarelta,joten tämä palsta on jäänyt vähemmälle.
Toivoisin että täälläkin olisi joku AJATAR joka osaisi omaan kokemukseensa perustuen jatkossakin antaa tukea kaikille syöpäpotilaille,ja niin palsta olisi tarkoituksen mukainen.
Ollenkaan väheksymättä sinua nimimerkki RASPIKURKKU,joka olet palstan sanoisinko parahin tuki,että otetaan ne ilmapallot ja muut,jotka kait on olleet lähiaikoina poissa palstalta..
Raspis, ettetkö saisi täällä moniakin suita hymyyn. Kiitos sinulle, että jaksat ilahduttaa meitä tällä palstalla.
Myös minä saan eniten iloa lastenlapsistani, ilman heitä olisin ehkä luovuttanut sairauteni pahimmassa vaiheessa. Tästä tulikin mieleeni tapaus viime viikolta: Lastenlapset suunnittelivat keräävänsä minulle kukkia, kun tulee kevät. Yhtäkkiä 3-vuotias tuli surullisen näköiseksi ja kysyi: "Et kai sä mummu kuole ennen kevättä?" Vastasin siihen jotain epämääräistä, ettei kukaan tiedä koska kuolee, niin tyttö sanoi:"Lupaathan katsella sitten taivaasta niitä kauniita kukkia". Tietysti lupasin.
Raspiksen ilmapallo lähetystä - kuinka se käytännössä toimii...:) :))
Puhallatko ne ja laitat lentoon vaiko postipakettina itse puhallettaviksi....
Kerro tästä ilmapallo asiasta kuullostaa mielenkiintoiselta..:-))
Asia oli paljon yksinkertaisempi :-) Minä harrastin Nalle Puh-sitaatteja ja yksi sellainen koski ilmapalloja ja se tuntui jotenkin kaikessa naiviudessaan hellyttävältä:
"On mahdotonta olla masentunut jos sinulla on ilmapallo."
-Nalle Puh
Niinpä sitten lähetettiin ilmapalloja koska niiden saanti esti masentumisen.
Ja tässäpä toinen meille syöpäläisille sopiva:
"Voitte viedä elukan veden ääreen, mutta uppoamaan sitä ei voi
pakottaa" tuumii Ihaa. Salaisuus piilee tässä: ystävyys kelluttaa.."
Se oli hieno oivallisuus.Muistaakseni mumsku oli alavireessä,ja moni muukin,Raspiksen Nalle puh jutut kevensivät tunnelmaa
Jos jaksaa niin erilaiset harrastukset ovatpoikaa syöpä-potlaalle olen sen itse huomannut,
ja ystävät siinä unohtuu sairaus.
keskusteluun nimimerkki Nelly62 jos aihe kiinnostaa..:)))
ketään keskusteluun.
Jokainen osaa itse päättää kirjoittaako vai ei.
täällä pidetään Nelly62:n kirjoituksista ja siksi odotetaan hänen kommenttejaan.
Tietenkin hän itse sitten päättää,kirjoittaakovai ei:))))
jotta kirjoittajia riitää,olisi kurja jos palsya kuihtuisi kirjoittajien puutteesta,
Olen palannut OYS:sta kotiin viikonloppua viettämään. Kirjoitan jotain sillä joku kaipaili mielipiteitäni. Olen tosin väsynyt sillä takanani on pitkä päivä aikainen aamuherätys, hoidot, junamatka ja pojan kuskaus lääkäriin heti kotiin tullessa jne.
Sädehoitovaiheeni on loppusuoralla vielä viikko ja sitten se on ohi. Olen saanut paljon uusia ystäviä sielunsisaria/veljiä matkallani. Sairaalan vastaanottoaulassa kuuluu päivittäin iloinen puheen sorina, hymyileviä kasvoja. Ei tietenkään kaikilla sillä vakaviakin ja sulkeutuneita epävarmoja ilmeitäkin mahtuu joukkoon kuten odottaa voikin. Päivittäin joku uusi tuttavuus astuu juttuketjuun. Vaihdetaan kuulumisia kerrotaan sairaudesta, jumpataan, soppaillaan, lenkkeillään ja tuetaan toisiamme.
Alakulo ei ole minun juttuni, vapaa-aikanani elän mukana normaalissa arjessa en ole muuttanut elämäntyyliäni millään muotoa. Osallistun, harrastan, ulkoilen, tapaan tuttuja, kirjoittelen, keksustelen. En anna sairauttani lannistaa, menen eteenpäin. Suunnittelen juuri yksityiskohtia tulevaan kevään matkaamme.
Ihmisellä pitää olla haaveita ja tavoitteita silloin ikävystyminen ei pääse yllättämään. Ulos ja lenkille jos mahollista. Sukkapuikot vauhtiin, suunnittelemaan uusia vanttuita tai sukkia, samalla kädet saavat tarvittavaa liikettä ja aika kuluu hyödyllistä tehden aivojen rentoutuessa.
Tässäpä jotain ajatuksiani. Hyvää illan jatkoa!
Lähdimme nuorimman tyttäreni kanssa lenkille jo klo 9 silloin ei vielä ole ruuhkaa niin paljoa lenkkipoluilla,kun nukkuvat,tai ovat jo kaupassa.Hienoa jotta jo olet säteiden lopussa,itse silloin olin aivan naatti.Kaikkea hyvää sinulle jatkossakin.
Olisiko Tampereella syöpädiagnoosin saaneita, joilla olisi halu etsiä iloa yhteisessä ryhmässä. Kuulisin myös mielelläni tuloksia erilaisista psyykisistä keinoista selviytyä syöpämasennuksesta.
Kotona ollaan,tänään pääsin sairaalasta,ja kyllä tuntuu hyvälle olla kotona.Päivä kerrallaan eteenpäin.