Hei!
Eli tarkoituksena olisi saada sinulta, ehkä kokeneemmaltakin ihmiseltä vähän neuvoja, vinkkejä yms.
Siis Olemme seurustelleet tyttöystäväni kanssa kohta vuoden ja ainakin minä olen tosissani blaa blaa blaa.. ja olen kysynytkin olisiko hän valimis sitoutumaan kunnolla ja hän vastasi myöntävästi. ja sanoi että ensi kesänä se voisi tapahtua!
En meinaa pysyä housissani!
Siis miten pitäisi toimia? mistä tiedän kun aika on oikea? miten sormusten hankinta tapahtuu? onko parempi että "salailen" koko jutun vai mennään yhdessä kultakauppaan? Miten te naiset haluasitte? Tai onko miehillä kokoemuksia?
Mielellään asiallisia kiitos!
Eli tarkoituksena olisi saada sinulta, ehkä kokeneemmaltakin ihmiseltä vähän neuvoja, vinkkejä yms.
Siis Olemme seurustelleet tyttöystäväni kanssa kohta vuoden ja ainakin minä olen tosissani blaa blaa blaa.. ja olen kysynytkin olisiko hän valimis sitoutumaan kunnolla ja hän vastasi myöntävästi. ja sanoi että ensi kesänä se voisi tapahtua!
En meinaa pysyä housissani!
Siis miten pitäisi toimia? mistä tiedän kun aika on oikea? miten sormusten hankinta tapahtuu? onko parempi että "salailen" koko jutun vai mennään yhdessä kultakauppaan? Miten te naiset haluasitte? Tai onko miehillä kokoemuksia?
Mielellään asiallisia kiitos!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minusta kosiminen ja kihlaus pitäisi olla yksityisiä juttuja. Eli jokainen kosii ja kihlautuu tyylillään. Ei kannata tehdä kosimisesta jotain yltiöromanttista ravintolailtaa, jos se ei sovi omaan tyyliin ja olemukseen.
Sinun viestisi oli vähän puutteellinen faktojen suhteen. Mitä tyttöystäväsi tarkoitti sanomalla, että ensi kesänä se voisi tapahtua? Mikä on "se"? Onko se ensimmäinen rakastelu, vihkiminen, vanhemmille näyttäytyminen vai mitä?
Oletan, että "se" tarkoittaa tässä tapauksessa kihlautumista. Kihlaushan tarkoittaa lupausta avioliitosta. Kun mies ja nainen sanovat toisilleen, "lupaan mennä kanssasi naimisiin", he kihlautuvat. Se ei vaadi sormuksia, kakkukahveja, sukulaisia, polvistumista tai muutakaan koristeellista. Minkälainen hetki kihlautumisesta tehdään, on täysin teidän päätettävissänne.
Kokonaan toinen juttu on se, että voiko kihlautumista luvata etukäteen. Jos esimerkiksi sovitte kihlautuvanne ensi kesänä, te sovitte, että ensi kesänä lupaudutte menemään naimisiin. Jos lupaat tyttöystävällesi, "ensi kesänä lupaan mennä kanssasi naimisiin", etkö sinä itse asiassa tee lupausta jo nyt? Jos nyt tiedät, että ensi kesänä lupaudutte avioliittoon, sinä tiedät, että te menette joskus naimisiin. Te siis olette jo kihloissa!
Jos taas tyttöystäväsi tarkoitti sanalla "se" kosintaa, mistä hän etukäteen tietää, milloin sinä kosit? Hän saattoi tietysti tarkoittaa sitä, että kosii itse sinua. Silloin sinun ei tarvitse huolehtia koko asiasta. Jos taas sinä kosit siksi, että tyttöystäväsi pyytää sinua kosimaan, niin mikäs kosinta sellainen on? Eihän kosinnan pitäisi tapahtua käskystä tai edes pyynnöstä. Jos taas ensin kihlaudutte ja sen jälkeen sinä teet näyttävän kosinnan, on tuo kosinta oikeasti vain teatteria. Se on vähän sama asia kuin kirkollinen siunaus maistraattivihkimisen jälkeen. Tärkein on jo tapahtunut aikaisemmin, ja nyt juhlistetaan tapahtunutta seremonialla, jolla ei ole enää virallista merkitystä.
Minusta sinun pitäisi tehdä itsellesi selväksi, mikä on kihlauksen ydin: lupaus avioliitosta. Kaikki muu ympärillä on koristetta. Minkälaiset koristeet haluatte kihlaukseenne? Sen päätätte tietysti itse.
Hyvä kirjoitus, Mikkis! Minäkään en oikein ymmärrä sitä, että etukäteen sovitaan, että tiettynä ajankohtana mennään kihloihin. Kihlaushan on nimen omaan se, että toinen kysyy, mennäänkö naimisiin (tai jotain vastaavaa) ja toinen vastaa kyllä. Eli kun sovitaan, että mennään naimisiin, niin ollaan kihloissa.
Sääli, että kihlauksesta on tullut teinien muotijuttu. Nuoret näyttävät menevän jo todella lyhyen (muutaman kuukauden) seurustelun jälkeen kihloihin, ja sitten muka ollaan jotenkin enemmän sitoutuneita kuin ennen. Eihän siihen sitoutumiseen tarvita kihlausta, eikä kihlaus takaa sitä, että eroa, pettämistä tms. ei tapahdu. Parempi muutenkin seurustella ja asua yhdessä ensin riittävän pitkään ennen kuin alkaa suunnitella avioliittoa.
Moi!
Meilläkin puhuttiin ensin siitä että jokos sitoutuminen olisi molemmilla mielessa jo hetki ja sitten mies vaan eräänä iltana (kun oltiin mun äidin luona) polvistui eteeni ja kysyi "tuletko vaimokseni". Vastasin myöntävästi... Sormuksia sitten vasta yhdessä hakemaan =)
Noin siis meillä... Ja oli kyllä mun elämän ihanin hetki... =D