Oliko se aviorikos? 2

Oliko se sitä, minä kysyin tuossa ensimmäisessä novellissa, ja joku heti vastasi, että kyllä se oli. Vaikka "kuinka kauniisti yrittäisit kertoa". Kauniistihan minä yritin. Se vastaus oli kumminkin kirjoitettu aamuyön tunteina, minä huomasin, ja ajattelin, että jääköön... Mutta kun minä vaistoan, että se oli naisen kirjoittama, niin täytyyhän minun yrittää puolustautua. Taisi siellä vastata joku toinenkin nainen. Ei kunniani anna periksi. Ketähän mahtavat olla nämä minun ainoasta syrjähypystäni närkästyjät? (Enkä nyt puhu humalaisista, he olkoon siellä omassa arvossaan.) Tietäisivätpä kuinka meillä on eletty, "naitu ja huoltu", mies hoidettu tyytyväiseksi ja lapset aikuisiksi. Minä olen semmoinen puoliksi kotirouva, maalta. Yli neljäkymmentä on ikää ja kaksin jääty miehen kanssa. Koira on kolmantena. Mies on työnarkomaani, koko viikon leivän syrjässä kiinni. Viikonloppuna lihan. Mutta täytyy sanoa, että yhteen kertaan se monesti jää, saunan päälle. Se on meillä aikataulu niin kuin Lentävällä kalakukolla. Minä kumminkin olen nainen ihan kukkeimmillani. Osaan jo nauttia sylinannosta, antaa ja ottaa. Mutta se jää vähiin. Sen takia minä sen novellin kirjoitin. Jää aikaa muistella ja haaveilla. Minä kerron tässä kokeeksi yhden jutun, jottas paremmin ymmärtäisit. Etkä heti tuomitse. Minä olen näitä asioita vasta viime aikoina ruvennut muistelemaan ja miettimään. Senkin takia kirjoitin. Meidän perheellä oli minun lapsena ollessani kesämökki. Semmoinen pieni, hirsinen, huonoon kuntoon mennyt, joka ostettiin. Isä piti sitten talkoita. Se oli semmoinen maaseudun kirvesmies, jolla oli oma pieni porukka. Ne miehet siellä talkoissa kävi. Oli joku muurari, yksi peltiseppä. Minun isäni oli nokkamies, joka laski ja sopi urakat. Siellä mökin rannassa meillä oli pieni, nokinen sauna. Ei se nokinen ollut, mutta musta. Siina oli palvattu lihoja. Saunassa oli aina jännä tunnelma, kun talkoiden päälle kylvettiin. Ahdasta oli, mutta kodikasta. Minä istuin siskon kanssa alalauteella, ja ne miehet vei meitä löylyyn ja uimaan ja hyppyytti polvellaan. Ne sanoi, että ollaan "kolmen tiilen korkuisia". Mitähän minä olin, viiden tai kuuden vanha. Äitikin oli saunassa. Minä aina huomasin, että se jotenkin muuttui. Silmät oli erilaiset. Ne ei olleet enää äidin silmät, eikä pelkästään minulle. Ne oli niitä miehiä varten. Kyllä lapsi sen heti huomaa, eikä oikein hyväksy ensin. Ne miehetkin muuttui. Ne muuttui minun mielestä hauskoiksi. Silmät kiilsi kivasti. Kyllä minä huomasin, että siellä silmäpeliä käytiin. Ja että se äitiä ujostutti. Mutta kyllä se siitä tykkäsikin. Että olisiko ollut vai eikö olisi? Oikein poltti takapuolen alta. Jotenkin minä aavistin, vaikka ihan pikkuinen olin, että äitiä ujostutti sen tähden, että äideillä ei ole kikkeliä. Miehillä oli, ja suuret. Nehän on suuret pienen tytön silmiin, kun se alalauteelta katselee. Me siskon kanssa kerran arvioitiin, että kellä on rumin. Jollakin oli näin ja jollakin noin, huomasin, ja se näytti minusta oudolta. Minä ajattelin, että onko siinä jotain vikaa, kun ei ole nahkaa päässä. Tai miten sen sanoisi. Sitä vaan lapsi semmoisen havainnon tekee. Sepällä oli oikein venkura rohjake. Mutta ei siitä numeroa tehty. Se oli ihan luonnollista. Mutta jännää. Minä vasta aikuisena keksin ruveta miettimään, että kuinka jännää se olikaan. Ei siellä mitään tapahtunut, mutta tunnelma oli kuin jouluaattona. Yhtä salaperäinen. Minä vasta aikuisena tajusin, että höpöä siellä varmaan miehillä teki. Ja äidillä. Arvaahan sen. Ja isä, mitähän sekin? Mutta sehän siitä marjat poimi. Talkoot kukoisti. Mitä erotiikka olisi ilman saunaa ja kesämökkiä? Meillä oltiin vapaamielisiä siinä suhteessa. Minä sain semmoisen opin, että se on vaan mukavaa semmoinen. Mutta minun mieheni ei tämmöistä harrasta. Se on vakavahenkinen ja suorastaan ujo. Minä niin rakastaisin yhdessä saunomista tuttujen pariskuntien kanssa, ja miesten kanssa varsinkin. Mutta en pääse harrastamaan. Se harmittaa. Jotkut käy etelän nudistirannoilla, mutta minä en saisi miestäni sinnekään. Minulle vieläkin tulee se sama tunne kuin silloin lapsena siellä mustassa, kosteassa saunassa. Minä saunoin isän ja isän kavereiden kanssa vielä rippikouluikäisenä tyttönä. Rinnat minulla jo oli, mutta kun tottunut olin. Meillä Savossa on oltu vapaamielisiä. Kyllä minä huomasin, että minulla alkoi jo olla naisena vaikutusta niihin miehiin. Se oli jännä huomio. Tämmöisille saunan kiuaskiville minun erotiikkani on valettu, ja Savon madame Bovaryksi minun ystävättäreni minua sanoo. Minä vieläkin muistan kuin valokuvista ne äidin ilmeet. Ne oli semmoisia yhtä aikaa häkeltyneitä ja haluavia. Ei minä niistä mitään ymmärtänyt, mutta ne tarttui. Semmoisia tunteita minäkin haluaisin kokea. Minä olen koettanut muistella, mitä siellä saunassa puhuttiin. Ja ennen ja jälkeen. Joitakin lauseenpätkiä on tullut mieleen, mutta ne olisi jo ihan oman novellinsa asia. Ja naurahduksia muistan. Semmoisen pikkuisen käheän naisen naurahduksen ylälauteelta, tiedättehän. Vai oliko se silloin, kun tuli ihan hiljaista? Oli niin hiljaista, että minä käännyin ja katsoin. Äidin reidellä oli miehen käsi. Eikä se ollut isän käsi, koska isä istui toisella puolella. Herrajumala. Minä muistan semmoisenkin lauseenpätkän, kun joku sanoi, en kerta kaikkiaan vaan muista, kuka. Muijat siinä kumminkin jutteli keskenään, enkä minä kuunnellut. Meidän rannassa oltiin ja saunaan menemistä valmisteltiin, kun joku kuiskasi, että "vitut on sitten vain aviomiehille". Se jäi askarruttamaan. "Mutta sehän on selvä", äiti sanoi. Ja kyllä minä sen verran annan periksi näille minun arvostelijoilleni, että se on hyvä ohje.