tämän kerran

sanoja kaivaten
kättä ojennettua
syliä avointa
sydäntä omaksi

Katso taivasta, auringon, pilvien, avaruuden
taideteosta, joka kuvastuu veden peiliin,
ymmärrät kuinka Sinäkin minun
pintaani tämän kerran..

Tajuatko sen rikkumattomuuden, rauhan, miten
herkkää ja kaunista, kuulla kuin sitä voisit,
hellästi sormin koettaa, niin särkyvää,
näin minä Sinua Rakastan..

Tuneissani ihollasi sormiani kuljetan kuin kuvassa
veden, kohoumissa, laskevissa ja nousevissa
pinnoissa, kuumemmassa, viileämmässä,
kosteaa, kuivempaa, Sinua Rakkaani..

Ja kun katson meitä, me samoin kuin taivas, vesi,
yhdymme lopulta samaksi, ihomme yhdeksi,
teokseksi, jossa tunteet ja piirteet ovat
samaa, minä, Sinä kaipaamani..

..katso..ja jos katsot, sydämesi
näkemänsä sanoo..

http://www.youtube.com/watch?v=mJDbs9KVkJI&feature=related

Kiitos Runostasi.

Vaikka mielestäsi annat vähän, se voi olla
toiselle kokonaan..

Sinulle kuiskaus, on toiselle
loppu elämä..

Jos pyrit määrittelemään
antamasi, ojentaa sille aitous todistuksen,
ehyt yhteys katoaa ja tarkoitukselllisuus ojentaa
tekokukkia viilein sormin..

Rakkaus, kömpelön aitoja,
taivaanrannan pilvimöykyt auringonlaskussa... ei täydellistä..
mutta mikään ei kauniimpaa.

Niin Rakkaus.

Jostain syystä tämä Rakkausronsi
sytytti ja sai mielen hymyyn..

Tässä tekstissäsi oli paljon
positiivista, iloista ja kauneutta.

Säkeitä suorastaan janoisena ahmi ja
tuntuivat hyältä, jäivät..

Pidin kovasti ja todella
hyvä Runosi.

Nautintoja ja hymyä Sinulle
koko päivääsi.

hetkestä toiseen
odottaa sanoja
kuin kuuta nousevaa

ja rinnalle toista kulkemaan
kohti elämää uutta ihanaa

Joskus ne sanat on sanottava :)