Sinä suhahdat kuin
siemen hampaitten välissä.
Poskieni puna ei ole häpeää
taikka ujoutta.
Olen hidas koska harkitsen tyystin.
Käännän päätä ja yritän asettua.
Liian hienossa seurassa tarkkailen sinua.
Okei. Kauheessa kännissä.
Mustissa sukissa mustissa kengissä.
Sinnittelen hengissä.
Rakastan sinua kuin itse elämää.
Mitä muuta voi vaatia?
Minä vaadin ehdotonta luottamusta.
Epäilys raapii ihon rikki.
Lihakset vuotavat verta.
Hampaat tipahtelevat
kun kiristelen niitä.
Olkoon ensimmäinen tai toinen.
Tämä oli viimeinen kerta.
siemen hampaitten välissä.
Poskieni puna ei ole häpeää
taikka ujoutta.
Olen hidas koska harkitsen tyystin.
Käännän päätä ja yritän asettua.
Liian hienossa seurassa tarkkailen sinua.
Okei. Kauheessa kännissä.
Mustissa sukissa mustissa kengissä.
Sinnittelen hengissä.
Rakastan sinua kuin itse elämää.
Mitä muuta voi vaatia?
Minä vaadin ehdotonta luottamusta.
Epäilys raapii ihon rikki.
Lihakset vuotavat verta.
Hampaat tipahtelevat
kun kiristelen niitä.
Olkoon ensimmäinen tai toinen.
Tämä oli viimeinen kerta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onpa vahvatunteinen runo,
tätä ei voinut mitenkään ohittaa RistoS.
Taito kirjoittaa, se Sinulla toden totta on.
Aika elävästi tulee omaankin mieleen mustasukkaisuus runoasi lukiessani.
Kuuluuko tällainen kuitenkaan rakkausrunot-palstalle?