Ihminen, ironisin petoeläin maan päällä. On oikeastaan aika huvittavaa seurailla ihmisten käsityksiä rajatiedosta, ei sitä voi kaikkea tietää vaikka kuin haluaisi, ei lukemalla tai kuuntelemalla, näkemällä tule asian ytimestä tietäjäksi, kokemus on aivan eriasia, se on totuutta. Olen ihminen joka on pyrkinyt tässä elämässä saamaan kokemuksen henkimaailman ja Jumalain läsnäolosta, olen saanut noin kahdenkymmenen vuoden aikana vain käsityksen siitä että henkimaailman läsnäolo ja tämän kaikkeuden kaikkinainen Jumala on, ja on oleva, on vain hyvin vaikea kuvailla tunnetta, olla jo jonkinlaisessa harmoniassa tämän maailmankaikkeuden kanssa. On huvittavaa seurata ihmisiä, kuin massaeläimiä, kulkea massavirran mukana. On ironista, mitään Jumalaa tai korkeampaa voimaa ei ole, ei henkimaailmaa eikä todenmukaista elämää. Ihminen itsessään kiistää kaiken sen olevan, mistä ei ole henkilökohtaisia kokemuksia, ihminen ei ole Jumala, ihminen ei oikeastaan ole mitään muuta kuin Jumalansa armoilla. On helppoa pilkata ihmisten uskontoja ja uskomuksia, mutta anteeksi pyytäminen on vaikeaa, niin ironista ja niin inhimillistä. On typeryyttä kuvitella säästyvänsä niiltä voimilta joihin ei usko, on typeryyttä kuvitella olavansa jokin Jumala. Haitilla tapahtunut tuhoisa maanjäristys on elävä esimerkki oikeasta Jumalasta, toivon että se asia valkenisi joskus tietämättömillekkin.
Ihmisyys
073
2199
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
//Haitilla tapahtunut tuhoisa maanjäristys on elävä esimerkki oikeasta Jumalasta, toivon että se asia valkenisi joskus tietämättömillekkin.//
- Tietämättömät voivat persoonallistaa Haitin tapahtumasta jopa Typhoonin, sillä olihan tuo juttu paljon vahinkoa aikaan saanut luonnon'mullistus. Maanjärähtely on luonnossa oleva, kauniin tyynen ja järkkymätömän vastakohta, jonka voi halutessaan nähdä Typhoonin tahdon ilmauksena.
Mutta, filosofis-vertauskuvallisesti vastavoimista syntyy tasapainoa. Valon lisäksi tarvitaan pimeyden suoma viileys. Asia on niin olellinen, ettei vuoro-voima-vaikutusten-vakiot voi poiketa hiukkaakaan toisistaan, ettei maailma kutistuisi singulariteetiksi.
Jumalamme tunnemme ja sen vuoksi niitä voimme arvostella, kampittaa ja mitätöidä, tai ylistää, koska itse ne luomme.
Mitä meille on opetettu ei tarvi olla se ainoa oikea totuus. Biologisina olentoina edustamme vain oman lajimme "ihmisyyttä". Lajimme kutistaa muiden lajien elämisen oikeutta.
Loppupelissä hyönteinen on yhtä arvokas kuin ihminenkin. Kun mennään tarpeeksi ajassa eteenpäin, ollaan taas 'bakteerikannassa' kuten miljardi vuosi sitten. Ympyrä sulkeutuu.