Olen 36-vuotias nainen, 17-vuotiaan tytön äiti, nykyään yksinhuoltaja.
Meillä on perheessä myös tytön 4-vuotias pikkuvelipuoli ja asumme kolmestaan.
Tyttärelläni ei ole ollut vielä yhtäkään poikaystävää, enkä ole siitä mitenkään huolissani, toisaalta ainakaan. Mielestäni ei ole sen suhteen mikään kiire, sainhan minäkin hänet hätinä 18-vuotiaana.
Tyttöni on ollut nyt lukion ajan eli melkein kaksi vuotta erään toisen saman ikäisen tytön kanssa kaveria. Tyttö on todella mukava, iloinen, hyvää seuraa tyttärelleni.
Minua on vain alkanut ihmetyttää se, miten paljon tytöt viihtyvät keskenään. Pistin merkille kesän jälkeen, ettei meillä käy tuon tytön lisäksi ketään muita tyttäreni kavereita. Kuulin ystäväni tyttäreltä, oman tyttäreni ent. parhaalta kaverilta (ovat samassa koulussa), ettei myöskään koulussa ole enää muita kavereita, kuin tämä yksi tyttö.
He ovat aina yhdessä. Siis aina. Ei mennyt jouluaattokaan, etteivät tytöt pikaisesti nähneet. Ovat myös usein toistensa luona yötä, siis vähemmän tyttäreni nukkuu öitä yksin, kuin toisen tytön kanssa.
He myös ovat muutenkin lähekkäin, kun katsovat esim. tv:tä sohvalla. He halailevat jatkuvasti, suukottelevat välillä poskille ja tälläistä.
Myös käsi kädessä käveleminen (ei julkisilla paikoilla) on yleistä.
Aloin vain miettiä, että onko tuo enää pelkkää ystävyyttä. Onko se jo ns. tyttörakkautta, mitä vastaan minulla ei mitään ole! En vain viitsi pienen aavistuksen takia puhua tästä tyttärelleni, ettei hän loukkaannu epäilyistäni tai ymmärrä sitä väärin.
Kuuluuko tämä jotenkin murrosikään vai...?
Olenko jotenkin epäonnistunut antamassani naisenmallissa? Tytöllä ei ole ensimmäisinä 10 elinvuotenaan ollut isämallia, eikä ole oikeastaan sen jälkeenkään.
Meillä on perheessä myös tytön 4-vuotias pikkuvelipuoli ja asumme kolmestaan.
Tyttärelläni ei ole ollut vielä yhtäkään poikaystävää, enkä ole siitä mitenkään huolissani, toisaalta ainakaan. Mielestäni ei ole sen suhteen mikään kiire, sainhan minäkin hänet hätinä 18-vuotiaana.
Tyttöni on ollut nyt lukion ajan eli melkein kaksi vuotta erään toisen saman ikäisen tytön kanssa kaveria. Tyttö on todella mukava, iloinen, hyvää seuraa tyttärelleni.
Minua on vain alkanut ihmetyttää se, miten paljon tytöt viihtyvät keskenään. Pistin merkille kesän jälkeen, ettei meillä käy tuon tytön lisäksi ketään muita tyttäreni kavereita. Kuulin ystäväni tyttäreltä, oman tyttäreni ent. parhaalta kaverilta (ovat samassa koulussa), ettei myöskään koulussa ole enää muita kavereita, kuin tämä yksi tyttö.
He ovat aina yhdessä. Siis aina. Ei mennyt jouluaattokaan, etteivät tytöt pikaisesti nähneet. Ovat myös usein toistensa luona yötä, siis vähemmän tyttäreni nukkuu öitä yksin, kuin toisen tytön kanssa.
He myös ovat muutenkin lähekkäin, kun katsovat esim. tv:tä sohvalla. He halailevat jatkuvasti, suukottelevat välillä poskille ja tälläistä.
Myös käsi kädessä käveleminen (ei julkisilla paikoilla) on yleistä.
Aloin vain miettiä, että onko tuo enää pelkkää ystävyyttä. Onko se jo ns. tyttörakkautta, mitä vastaan minulla ei mitään ole! En vain viitsi pienen aavistuksen takia puhua tästä tyttärelleni, ettei hän loukkaannu epäilyistäni tai ymmärrä sitä väärin.
Kuuluuko tämä jotenkin murrosikään vai...?
Olenko jotenkin epäonnistunut antamassani naisenmallissa? Tytöllä ei ole ensimmäisinä 10 elinvuotenaan ollut isämallia, eikä ole oikeastaan sen jälkeenkään.
Vastaukset 11
Vanhimmat
... että tytölläsi on edes se yksi kaveri siellä lukiossa?
nimim. "kaveriton katkera abiturientti"
Itse vietin melkein joka viikonlopun viime kesänä parhaan ystäväni kanssa, ja nukuimme yhdessä jomman kumman luona, nojailimme ja nuokuimme toistemme vieressä tv:tä katsoessa ja halailimme paljon..Olemme vain parhaita ystäviä, kummallakaan ei ole mitään "tyttörakkaus" piirteitä..
Ehkä näin on tyttärelläsikin, ehkä hän vain "osottaa hellyyttä" parhaalle ystävälleen koska hänellä ei ole poikaystävää, mutta eritavalla kun kuvittelet..Mutta voihan asia olla niinkin kun epäilet, katso miten asia kehittyy, jos siitä tulee joskus muuta kuin ystävyyttä, niin uskon hänen tulevan sen sinulle kertomaan..
olin samanlainen ylä asteen,nyt olen 19 ja olen bi.seurustelin pojan kanssa vasta 18 vuotiaana ekan kerran...ihan normaalia tuo on!
Siis tuolla ei välttämättä ole mitään tekemistä lesbouden kanssa. Itse olin juuri tuossa iässä ihan samanlainen, minulla oli yksi todella hyvä ystävä, jonka kanssa olin koko ajan. Olimme usein toistemme luona yötä ja halailimme ja olimme todella läheisiä. Mutta se oli siis aivan pelkkää ystävyyttä. Loukkaannuin todella, kun isäpuoleni alkoi vihjailemaan jotain suhteemme laadusta, ja sen jälkeen minun oli vaikeampi olla ystäväni kanssa kotona, sillä mietin aina, mitäköhän isäpuoleni nytkin meistä ajattelee.
Minusta ei tullut lesboa eikä edes bitä. Olen onnellisesti kihloissa rakastamani miehen kanssa ja meille on kesällä tulossa vauvakin.
hätäile.Minä olen 42v ja vieläkin pussaan poskelle tai jopa suulle parasta lapsuudenystävää.Aikansa kutakin minäkin löisin aikanani tuon minun rakkaan mieheni ja oltuamme jo 20v naimisissa,ei hän ole koskaan ihmetellyt,vaikka näin teemmekin.Ihmettelisin kyllä jos mieheni suukottelisi kaveriaan.
sitä ihmisen täytyykin murehtia.Jos sillä ei kerran ole mitään väliä,niin miksi sitten mietit edes koko asiaa ja varsinkin kyselet siitä jossain keskustelupalstalla etkä omalta tyttäreltäsi jolle asia ehkä enemmän kuuluu kuin ventovieraille ihmisille.
Minun 15-vuotias tytär bestiksensä kanssa ihan suukottelevat suullekkin,halailevat,kävelevät käsikädessä tai kaulakkain ihan julkisillakin paikoilla ja ovat yökylässä toisissaan...enkä ole hetkeäkään epäillyt että he olisivat lesboja!!!
Olen tyytyväinen että he ovat niin läheisiä ystäviä.
Kyllä se on lujaa ystävyyttä,ehkäpä ajoittain kapinaa...mikä sopii meidän perheen kuvioihin ihan hyvin...kapinallisia tässä ollaan koko porukka....olen minäkin suudellut naista pariinkin otteeseen ravintolassa,enkä ole lesbo tai edes bi...ihan järkyttääkseni ihmisiä =)
mutta olen sitä mieltä,että parempi hyvä miniä,kuin huono vävy,jos sellainen asia joskus kohdalle sattuisi.
juu, kuulostaa todellakin aivan normaalilta nuorelta naiselta, joka vain rakastaa parasta ystäväänsä vilpittömästi. Tuossa iässä ei välttämättä ole enää helppoa olla äidin pikku tyttö, joten paras kaveri saa tuota ennen äidille kuuluvaa hellyyttä ja päinvastoin. Hienoa, että hän osaa näyttää tunteitaan. Ystävät ovat murrosiässä kaikki kaikessa. Auttavat kipeän iän yli. Olin itse samanlainen, edelleen halaamme parhaan ystävättäreni kanssa ja suukottelemme, hän on minulle niin tärkeä.
Vaikka hänellä olisikin tunteita ystävää kohtaan myös seksuaalisessa mielessä, on pääasia, että jokainen eläisi elämänsä "happy together".
Mietin vaan että olisko se susta jotenki HUONO tai EI-HYVÄKSYTTÄVÄ asia, jos tyttös olisikin oikeesti lesbo? ANNA HÄNEN OLLA SELLAINEN kuin hän on, äläkä tule sitä tänne valittamaan sitten! Hyväksy lesbotkin ihmisinä!
moi...
minulla on pian 14-vuotias tyttö ja hänelle ja kavereilleen tällainen käytös on aivan tavallista.. ja luulempa että se kuuluu teiniikään... tytölläni ja hänen bestiksellään on poikaystävät, mutta kuitenkin he halailevat, pussailevat ja riehuvat kuten heidän ikäänsä kuuluu... ja toisilleen sanotaan "mä rakastan sua, ja oot kulta.. ja rakas ja hani... ja ihana pylly yms..." ja seinillikkin on kiinnitelty pussaillukuvia, eivätkä he kuitenkaan ole lesboja... mielestäni sinun ei tarvitse olla huolissasi, ja sitäpaitsi, vaikka myöhemmin tyttäresi tunnustaisi olevansa homoseksuaali, mitä pahaa siinä olisi? hän on kuitenkin aina Sinun rakas tyttäresi, ja muistetaan että erilaisuus on rikkautta!:)
mihin ihmeeseen tää maailma on menossa. kaikki on ok eikä millään ole mitään väliä. kukaan ei tajua tai ei välitä pätkääkään jos jossain on jotain hyvien arvojen vastaista. ja tän viestin jälkeen jokainen taas aukoo päätään että plaa plaa plaa kyllä oot vanhanaikainen.. mutta mitäs v####ua mä välitän kun ette tekään mistään. piste. senkun auotte suutanne ja teette mitä lystäätte. mutta älkää tulko valittaan kun elämänne ja lastenne elämä menee vuosi vuodelta alamäkeä. siinä vaiheessa voitte katsoa peiliin.