Se oli lauantaipäivä syyskuussa v. 1970. Päivällä yhden aikaan liikkuvan poliisin ylipäällikkö Knut Aas vakuutti radiossa, että liikkuva poliisi on siirtynyt puskamentaliteetista näkyvään liikenteen valvontaan.
No. Illalla kävin Sodankylän kirkonkylällä ja lähdin kotimatkalle joskus 8-9 välimailla. Nyt kun matkaa oli 40 km ja oli olevinaan kiire, auton nopeus Esson kurvissa nousi ja nousi ennen taajamarajoitusten päättymistä. Ainuttakaan elävää olentoa tai muita autoja ei näkynyt mailla eikä halmeilla, enkä siis vaarantanut kenenkään turvallisuutta ja niin annoin mennä.
Kolmisen kilometriä ajettuani ja Annin baarin ohitettuani nostin nopeuden 120/h ja niin peileissä alkoi siniset valot vilkkumaan. No. Siltä varalta, että poliiseilla on minulle asiaa; ja ettei syntyisi vaikutelmaa, että yritän poliisia karkuun ajaa, pistin vilkun päälle ja pysäytin paljon ennen kuin poliisiauto oli lähelläkään. Ja olihan heillä minulle asiaa. Olivat olleet Esson huoltoaseman takana kytiksellä sekuntikellon kanssa ja mitanneet 200 metrin matkalla (neljä puhelinpylvään väliä) käyttämäni ajan ja saaneet nopeudekseni 66km/h ja lähteneet perääni.
Osakseni tässä tilanteessa jäi myöntää rehellisesti syyllisyyteni ja 50 mk siitä rapsahti. Mutta ei asia tähän päättynyt. Tämä mokani korvensi niin mieltä, että menin Annin baariin kahville, jonne pyyhälsi myös eräs tyyppi Rovaniemeltä ja jatkoi samantien Sodankylään. Minulle tuli se vaikutelma, että kaveri ei ollut oikealla asialla ja niinpä panin auton rekkarin ylös ja kahvin juotuani ajoin minäkin kirkonkylälle, jossa tapasin liikkuvan poliisin nyt jo edesmenneen Pentti Pietikäisen jolle annoin vihjeen tästä autosta. Myöhemmin poliisi oli ottanut auton kiinni ja paljastui, että kysymyksessä oli ajokortiton rattijuoppo liikkeellä varastetulla autolla.
Auton omistaja sai autonsa ehyenä takaisin, joten loppu hyvin - kaikki hyvin.
No. Illalla kävin Sodankylän kirkonkylällä ja lähdin kotimatkalle joskus 8-9 välimailla. Nyt kun matkaa oli 40 km ja oli olevinaan kiire, auton nopeus Esson kurvissa nousi ja nousi ennen taajamarajoitusten päättymistä. Ainuttakaan elävää olentoa tai muita autoja ei näkynyt mailla eikä halmeilla, enkä siis vaarantanut kenenkään turvallisuutta ja niin annoin mennä.
Kolmisen kilometriä ajettuani ja Annin baarin ohitettuani nostin nopeuden 120/h ja niin peileissä alkoi siniset valot vilkkumaan. No. Siltä varalta, että poliiseilla on minulle asiaa; ja ettei syntyisi vaikutelmaa, että yritän poliisia karkuun ajaa, pistin vilkun päälle ja pysäytin paljon ennen kuin poliisiauto oli lähelläkään. Ja olihan heillä minulle asiaa. Olivat olleet Esson huoltoaseman takana kytiksellä sekuntikellon kanssa ja mitanneet 200 metrin matkalla (neljä puhelinpylvään väliä) käyttämäni ajan ja saaneet nopeudekseni 66km/h ja lähteneet perääni.
Osakseni tässä tilanteessa jäi myöntää rehellisesti syyllisyyteni ja 50 mk siitä rapsahti. Mutta ei asia tähän päättynyt. Tämä mokani korvensi niin mieltä, että menin Annin baariin kahville, jonne pyyhälsi myös eräs tyyppi Rovaniemeltä ja jatkoi samantien Sodankylään. Minulle tuli se vaikutelma, että kaveri ei ollut oikealla asialla ja niinpä panin auton rekkarin ylös ja kahvin juotuani ajoin minäkin kirkonkylälle, jossa tapasin liikkuvan poliisin nyt jo edesmenneen Pentti Pietikäisen jolle annoin vihjeen tästä autosta. Myöhemmin poliisi oli ottanut auton kiinni ja paljastui, että kysymyksessä oli ajokortiton rattijuoppo liikkeellä varastetulla autolla.
Auton omistaja sai autonsa ehyenä takaisin, joten loppu hyvin - kaikki hyvin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Onko edes tosi? Jos on, niin kysyn: teitkö tuon auttaaksesi poliisia? Vai teitkö sen vahingoittaaksesi kanssaihmistäsi, jolla oli kyllä ajokortti ollut mutta poliisi oli sen vääryydellä aikaisemmin vienyt?
Oikein poliisin pikkuapulainen.....
se rattijuopumus? Rattijuoppo on aina käräytyksen arvoinen, olit millainen poliisin vihaaja nhyvänsä.
Sorry. Oikeassa olet. Rattijuopumus on vakava asia. Kaikki pitää olla valppeilla.
Niihin aikoihin itsekin haaveilin poliisin urasta; ja kun aiemmin olin ollut mm. Metsähallituksen palkkaamana erävalvojana, pyöri lakiin ja oikeuteen liittyvät aina mielessä ja puutuin asiaan aina kun jotain oli syytä epäillä.
Toinen esimerkki samalta syksyltä:
Olin hanhenpyynnissä Siurunaavalla, jossa pienemmän Mustalammin rantaviivalle oli asetettu useita verkkoja jataan keppien varaan. Eli pyytämään hanhia tai muita vesilintuja. Reaktioni oli, että keräsin lainvastaisesti pyyntiin asetetut verkot reppuuni ja seuraavana päivänä kiikutin nämä Sodankylän poliisiasemalle. Mutta. Lapin erämaat säilyttävät iäti salaisuutensa eikä syyllistä saatu selville ja niin nämä verkot myytin huutokaupalla Pelkoseniemen poliisilaitoksella.
Niin olisitko ollut kunnon poliisi. Vai olisitko hakannut juoppoja. Ihan vaan huvikseen tai sen takia et ne lopettaa ryyppäämisen. Ollu niinku paha poliisi.
Tarvitaan ensimmäiset terve todellisuustaju jotta poliisi ymmärtää, mitä todella on tapahtunut; ja mistä asiassa on kysymys.
Toiseksi tarvitaan terve oikeustaju ymmärtämään, mikä on oikein ja väärin tässä tilanteessa.
Kolmanneksi tarvitaan lain tuntemusta, jotta lakia voidaan soveltaa oikeuden voittoon viemiseksi siinä asiassa. Tämän lisäksi jonkun teon rangaistavuutta arvioitaessa on huomioitava myös ns. hätätarpeet sekä terveydentilasta aiheutuvat erityisvaatimukset.
Tässä siis muutamia eväitä, joilla laajojen kansalaispiirien luottamus ja kunnioitus saavutetaan.
"Kolmanneksi tarvitaan lain tuntemusta, jotta lakia voidaan soveltaa oikeuden voittoon viemiseksi siinä asiassa. Tämän lisäksi jonkun teon rangaistavuutta arvioitaessa on huomioitava myös ns. hätätarpeet sekä terveydentilasta aiheutuvat erityisvaatimukset. "
Mitenkäs noi hätätarpeet ja terveydentilan erityisvaatimukset liittyvät tuohon lain tuntemukseen?
Kesällä 1974 luin päivät pitkät Suomen laki I:stä vuodelta 1969. Rikosoikeus, Prosessioikeus, Oikeudenkäymiskaari, Poliisilaki ym.
Muistuu mieleeni silloisen Rikoslain 41 luku 6 §. "Joka sapattina tekee käsi tahi muuta työtä, jota ei katsota hänen omaksi tai toisen hätätarpeeksi, vetäköön sakkoa..". Samoin silloisen Rikoslain 3 luvussa oli perusteet hätävarjeluun. Muistanpa lukeneeni 9 §:n 3 momentista näinkin: "Mikäli olosuhteet olivat sellaiset, ettei hän voinut mieltänsä malttaa, häntä ei saa rikoksesta rangaistukseen tuomita".
Eli kyllä lain käytäntöönsoveltamisessa on huomoitava niin hätävarjelu kuin muutkin hätätarpeet.
Ja sitten niistä terveydentilan asettamista erityisvaatimuksista:
Oikeusministeri Johannes Koskinen on lausunut:
"Perusoikeusuudistuksessa täydennettiin yhdenvertaisuussäännöstä erityisellä syrjintäkiellolla. Kiellettyjen syrjintäperusteiden esimerkkiluettelossa mainitaan myös vammaisuus. Syrjintänä ei pidetä heikommassa asemassa olevan ryhmän positiivista erityiskohtelua, jos se on tarpeen tosiasiallisen tasa-arvon turvaamiseksi."
Poika puhuu asiaa hätävarjeluksesta ja kohtuudesta sekä muista seikoista, joissa on arvioitavana tahallisuuden määrä ja rankaisematta jättäminen.
Mutta jotta että pääsisi harkitsemaan näitä perusteita kovin laajasti, täytyy lukea vähän enemmän kuin poliisiksi. Tuomari vasta voi päättää että joku teko on tehty hätävarjeluksesta, pakkotilassa tms ja siten ollut oikeutettu.
Lakia pitää silloin lukea vähän muuallakin kuin kotona yksittäisiä pykäliä opiskellen.
Hätävarjelu ym. pykälissä tosiaan lukee, että OIKEUS voi ottaa huomioon... Tämän on perinteisesti katsottu tarkoittavan tuomioistuinta. Oka kuitenkin 1990 -luvulla totesi, että syyttäjä voi syyteharkinnassa huomioida pakkotilan (susi hyökkäsi koiran kimppuun, omistaja ampui suden). Nykyinen VKSV:n kanta taitaa olla, että pakkotilan lisäksi syyttäjä voi noteerata myös hätävarjelun, mikä on järki juttu.
eli ei olisi tullut eikä tullut: kunnon poliisia
että silloin kun vähän aikaa sitten 92 vuotiaana edesmennyt Lepistö ja kumppanit Sodankylässä poliisin virkaa hoitivat, heillä oli järki ja oikeudenmukaisuus mukana kaikissa ratkaisuissa ja heidän esikuvansa kelpaisi opetukseksi kaikille poliiseille ja vähän tuomareillekin. Olin monissakin tilanteissa tekemisissä Lepistön kanssa ja olen ikäni katsonut häntä ylöspäin ja hänen muistonsa elää niin kauan kuin elän itsekin.
Mitä taas niihin pykälien lukemisiin tulee, niin pekällä pykälillä ei pitkälle pötkitä. Töytyy tuntea elämä kaikessa laajuudessaan ja omata mahdollisimman paljon ihmistuntemusta jotta ymmärrettäisiin miksi joku toimii kuin toimii. Ilman näitä pelkkien pykälien varassa toimiva on pykälähirviö ja ratkaisut todelisia oikeuden irvikuvia.
sellaista pykälähirviötä, jota suomussalmelainen kirjailija Mauno Moilanen kuvaa kirjassaan "Kotkan kuolema": "Kun hullu huutaa ja laukoo, siinä viisaan on syytä väistyä ja olla hiljaa".