Pimeyden keskellä.
Pisteenä...
Horisontin pyöreällä laella,
aavan ympäröidessä.
Jäätävä viima,
valkeiksi muuttuvat posket.
Yksin...
Keskellä, ei mitään.
Valkoinen ruusu,
terälehdet ovat jäätyneet.
Punainen, lämpöä tuottava sydän.
Pitkä, jäätävä talvi...
Voisinko?
Nukkuisinko kevääseen?
Horisontin pyöreällä laella.
Pisteenä...
Jaksaisitko? Punainen sydän.
Pumppaisit elämää...
Lämpöä.
Sulattaisit valkoisen ruusun.
Herättäisit unesta...
Valoon.
Uuteen kevääseen!
Pisteenä...
Horisontin pyöreällä laella,
aavan ympäröidessä.
Jäätävä viima,
valkeiksi muuttuvat posket.
Yksin...
Keskellä, ei mitään.
Valkoinen ruusu,
terälehdet ovat jäätyneet.
Punainen, lämpöä tuottava sydän.
Pitkä, jäätävä talvi...
Voisinko?
Nukkuisinko kevääseen?
Horisontin pyöreällä laella.
Pisteenä...
Jaksaisitko? Punainen sydän.
Pumppaisit elämää...
Lämpöä.
Sulattaisit valkoisen ruusun.
Herättäisit unesta...
Valoon.
Uuteen kevääseen!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mutta se piste näkyy... ja siitä on hyvä jakaa!
Kaikille se ei näy ja tilanne on huonompi
tai sanotaanko, vielä kaukana tulevaisuudessa kehittymässä..toivottavasti..
.."Pitkä, jäätävä talvi...
Voisinko?
Nukkuisinko kevääseen?"..
Jokainen tarvitsee lepohetken siihen asti, kunnes oikea aika herättää ja palkitsee
Vaikka runossasi on yksinolemista, kylmyyttä, en koe/saa sisälleni mitään raskasta energiaa
Viimeinen säkeistösi antaa kutenkin vielä sen toivonkipinänkin :)