Minä näytän rumalta
vessan peilissä
Vasten keltaista seinää
Lohkeillutta maalia
lateksia
jonka alta pilkottaa toinen väri
Se mikä oli ennen
Vaaleansininen
unelmien väri
tiedäthän
Sitä vasten minä näytän rumalta
Elottomalta
huonosti hoidetulta
Ihmiseltä jolla ei ole syytä
laittaa hiuksiaan
meikata
Vanhat putket valittavat
mutta kuka niitä kuuntelisi
Sivelisi sinisen näkyviin
vessan peilissä
Vasten keltaista seinää
Lohkeillutta maalia
lateksia
jonka alta pilkottaa toinen väri
Se mikä oli ennen
Vaaleansininen
unelmien väri
tiedäthän
Sitä vasten minä näytän rumalta
Elottomalta
huonosti hoidetulta
Ihmiseltä jolla ei ole syytä
laittaa hiuksiaan
meikata
Vanhat putket valittavat
mutta kuka niitä kuuntelisi
Sivelisi sinisen näkyviin
Vastaukset 4
Vanhimmat
tästä runostasi, jossa tavallisten asioitten alle
kätkeytyy koko joukko herkkyyttä, unelmia
ja kaipausta.
Vielä kun löytyisi se sininen...
Kiitos sanoistasi!
Sininen on joskus hankala väri...
en usko, että näytät missään peilissä rumalta.
Mutta voin hyvin asettua kyllä asemaasi, ainakin
aamuisin. Silloinhan kaikki on kaikista kurjinta
ja tylsintä, ikävää. Ja täytyy sanoa, että niin
surumielisesti kuin runosi alkaakin, se paranee
vaan loppua kohti.
' Vanhat putket valittavat
mutta kuka niitä kuuntelisi
Sivelisi sinisen näkyviin '
Täydellistä, täydellistä ja upeaa !
Jään runosi tunnelmiin - kiitos.
Kyllä, tämä oli surullinen runo, alusta loppuun asti.
Tosin ei totta, tai siis ei minulle.
Minun vessani seinät ovat valkoiset =)
Surusta ei ole helppoa kirjoittaa.
Ei ainakaan omasta - ja vielä vähemmän jonkun jonka tuntee...
Suru on sininen.
Kiitos, Linda!