Vauva elämän arki

hh:päivisin mies töissä ja iltasin niin väsyny ettei jaksa hoitaa..
Sinäkin olet yön sekäpäivän töissä..lapsesi kanssa. Ilta kuuluu olla jaettua-aikaa niin vapaa-ajassa kuin lapsen kanssa olemisessa tai kotiaskareissa. Ethän sinä voi olla 24h päivässä töissä!!!!

meillä nukutaan sentään samassa sängyssä, mutta ukko ei herää vaikka neiti(ikää 2kk) huutaisi kurkku suorana... Illalla jos herra katsoo telkkaria niin minä saan vähän levähtää kun hän pitää neitiä sylissä. Vaippoja hän ei vaihda, ei varsinkaan kakkavaippoja. Jos neidillä on itkuisempi ilta niin pitkään hän ei jaksa neitiä katsoa. Kuuluu vaan että ota tai hoida kakaras. Välillä tekis vaan mieli häipyä ja jättää neiti hänellä päiväksi ja katsoa miten käy... Meillä ei enään tissitellä. Meni vaan hermot ku kaikki muu kiinnostaa enemmän ja se kun tissistä ei tullu yhtä nopeaa ku pullosta.

Kuules, nyt se mies ruotuun!

Mun mies on vuorotyössä, jossa hän on 24h kerrallaan. Ja kun tulee aamulla kotiin, hoitaa silti meidän 9kk poikaa! Ottaa jossain vaiheessa päiväunet, mutta silti hoitaa poikaa työpäivänkin jälkeisenä päivänä.

Asiahan on niin (kuten jo aikaisemmassa viestissä sanottiin), että sun työpäivä on olla lapsen kanssa kotona ja mies hoitaa työnsä työpaikalla. Mutta sitten kun mies tulee kotiin (eli sun työpaikalle), niin alkaa yhteinen aika, jossa kumpikin hoitaa tasapuolisesti kaikkea. Eihän sun työpäivä voi jatkua aina aamusta iltaan, milloinkas sitten olisi sun oikeus olla niin väsynyt työstäsi, ettet jaksaisi tehdä mitään! Kyllä se kuule lapsen hoito on ihan samanlaista työtä kuin miehen päivätyökin. Ainakin minun mieheni on tätä mieltä.

Eli tässä vinkki: viikolla illat hoidetaan lasta yhdessä, harrastetaan erikseen tasapuolisesti jne. Viikonloppuna lauantai-aamu on sinun nukkumisaamu ja mies hoitaa lapsen aamusta alkaen ja sinä nukut niin pitkään kuin haluat. Ja sunnuntai-aamu on miehen nukkumisaamu eli sinä hoidat lapsen ja mies nukkuu. Näin kumpikin saa viikossa yhden aamun, jolloin saa nukku. Ja sama homma pe-la ja la-su öiden kanssa. Toinen ottaa toisen yön valvookseen. Ellet siis imetä, mutta sitten mies tuo lapsen rinnalle ja vie pois, ettei sun tarvi muuta kuin maata. :)

Kaikkien kannalta on tärkeää, että kummallakin vanhemmalla on omaa aikaa, omaa rauhaa, yhteistä aikaa ja AIKAA NUKKUA! Näillä ohjeilla meillä mennään. :)

Ja tiedoksi, että kun lapsi tuosta kasvaa noin 2kk, niin johan helpottaa. Huomaat sen sitten. Muistan kyllä,että noin ekat 3-4kk oli aikamoista härdelliä, siitä se sitten tasottu ja nyt lapsi jo liikkuu itse ja nukkuu yöt heräämättä, niin onhan se luksusta, kun lapsi leikkii itsekseen ja yöt nukutaan.

Tsemiä!

Äiti ja poika 9kk kirjoitti:

Kuules, nyt se mies ruotuun!

Mun mies on vuorotyössä, jossa hän on 24h kerrallaan. Ja kun tulee aamulla kotiin, hoitaa silti meidän 9kk poikaa! Ottaa jossain vaiheessa päiväunet, mutta silti hoitaa poikaa työpäivänkin jälkeisenä päivänä.

Asiahan on niin (kuten jo aikaisemmassa viestissä sanottiin), että sun työpäivä on olla lapsen kanssa kotona ja mies hoitaa työnsä työpaikalla. Mutta sitten kun mies tulee kotiin (eli sun työpaikalle), niin alkaa yhteinen aika, jossa kumpikin hoitaa tasapuolisesti kaikkea. Eihän sun työpäivä voi jatkua aina aamusta iltaan, milloinkas sitten olisi sun oikeus olla niin väsynyt työstäsi, ettet jaksaisi tehdä mitään! Kyllä se kuule lapsen hoito on ihan samanlaista työtä kuin miehen päivätyökin. Ainakin minun mieheni on tätä mieltä.

Eli tässä vinkki: viikolla illat hoidetaan lasta yhdessä, harrastetaan erikseen tasapuolisesti jne. Viikonloppuna lauantai-aamu on sinun nukkumisaamu ja mies hoitaa lapsen aamusta alkaen ja sinä nukut niin pitkään kuin haluat. Ja sunnuntai-aamu on miehen nukkumisaamu eli sinä hoidat lapsen ja mies nukkuu. Näin kumpikin saa viikossa yhden aamun, jolloin saa nukku. Ja sama homma pe-la ja la-su öiden kanssa. Toinen ottaa toisen yön valvookseen. Ellet siis imetä, mutta sitten mies tuo lapsen rinnalle ja vie pois, ettei sun tarvi muuta kuin maata. :)

Kaikkien kannalta on tärkeää, että kummallakin vanhemmalla on omaa aikaa, omaa rauhaa, yhteistä aikaa ja AIKAA NUKKUA! Näillä ohjeilla meillä mennään. :)

Ja tiedoksi, että kun lapsi tuosta kasvaa noin 2kk, niin johan helpottaa. Huomaat sen sitten. Muistan kyllä,että noin ekat 3-4kk oli aikamoista härdelliä, siitä se sitten tasottu ja nyt lapsi jo liikkuu itse ja nukkuu yöt heräämättä, niin onhan se luksusta, kun lapsi leikkii itsekseen ja yöt nukutaan.

Tsemiä!

Lue lisää

Kuulostaa uskomattomalle.. Itse en suostuisi moiseen, että isä saa nukkua yönsä rauhassa ja sitten vielä illallakin viettää vapaa-aikaa? Eikä ole tarkoitus olla nyt ilkeä :/ sinuna vaatisin miestä hoitamaan osuutensa. Itse olen niin tehnyt :D mieheni yrittä myös jossain vaiheessa vedota siihen, ettei jaksa heti ottaa lasta syliin/leikkiä sen kanssa kun on juuri tullut töistä.. aloin kylmästi tekemään niin että jätin viikonloppuisin hoidon lähestulkoon täysin miehen vastuulle = huomaa etten minä ainoastaan lomaile kotona päivisin, kuten miehellä oli käsite :D MIEHET, hoh hoijaaa ;) no kuitenkin.. miehelle alkoi valkenemaan päivämme kulku ja nykyään sanookin lähtevänsä töihin lomailemaan :D Meidän vauvamme on ollu alusta saakka helppo, herännyt 1-2krt yössä sairaalasta saakka, ja päivätkin menee hyvin, mutta vauva silti SITOO 110% itseensä silloin kun on hereillä, YLLÄTTÄEN :), mutta itse koen sen läsnäolon ainakin jo toisinaan väsyttäväksi.

Siitä miehelle kyllä pinnat että on alusta saakka herännyt myös öisin vauvan kanssa jos on ollut tarvetta. Miksi äiti väsyttäisi itsensä, kun isä on yhtä velvollinen hoitamaan lastaan:) 50-50 menee meillä siis hoitaminen :)

Olen ottanut asian puheeksi mieheni kanssa ja yrittänyt selittää että mun työ on täällä kotona, en todellakaan lomaile vaikka äitiyslomalla olen. Tää on kaikkea muuta kuin lomaa! Mä en saa nukkua sitä 8 tuntia putkeen jotta jaksaisin seuraavana päivänä töissä, joskus joutuu pärjäämään 1 tunnin yöunilla! Skarppina mun oltava koko ajan ja läsnä. Hän vain selittää että niin hänkin. Mutta mä hoidan pikku vauvaa, oon vastuussa pienen ihmisen elämästä ja senkin takia hvä olla skarppina!

Päiväunia otan kun mahdollista mutta kun rytmi meillä vaihtelee koko ajan niin ei tiedä nukkuuko vauva 15 min päikkärit vai 3 tunnin! Siinä sit vaan kiusaa ittensä jos menee unille ja ehtii just nukahtaa kun vauva herää. Sitä tulee vaan kiukkusemmaks. Niin, kiukkunen olen lähes aina enkä yhtään tykkää jos kiukuttelen vauvalle! :(

Mun mielestä toi kuulostaa tosi tasapuoliselta että isä nostaa vauvan viereen ja että la. aamuna äiti saa nukkua ja su. isä saa nukkua. Ehdotin sitä mun miehelle ja sitäkin että jos jatkaa nukkumista toisessa huoneessa mä alan nukkumaan päikkärit sitten kun hän tulee töistä, että pakko mun on saada jossain välissä nukkua kun se ei onnistu yöllä eikä aina viikonloppuisin. Me itseasiassa kokeiltiin niin että yksi yö nukuin toisessa huoneessa koko yön. Heräilin koko ajan :( mietin koko ajan vauvaa!

Jatkuvasti kerron miten väsynyt olen ja AINA pyydän apua. Eilen sanoin että oikeesti alettava osallistumaan enemmän. Vaikkakin niin että hoitaa vauvaa illalla pari tuntia ja voisin sillä aikaa olla omassa rauhassa vaikka kotona olenkin. Mutta että minä en ole se joka rientää vauvan luokse kun alkaa huutaa. Toivottavasti nyt alkaa tää väsymys helpottamaan ja isä osallistumaan enemmän.

aloittaja kirjoitti:

Olen ottanut asian puheeksi mieheni kanssa ja yrittänyt selittää että mun työ on täällä kotona, en todellakaan lomaile vaikka äitiyslomalla olen. Tää on kaikkea muuta kuin lomaa! Mä en saa nukkua sitä 8 tuntia putkeen jotta jaksaisin seuraavana päivänä töissä, joskus joutuu pärjäämään 1 tunnin yöunilla! Skarppina mun oltava koko ajan ja läsnä. Hän vain selittää että niin hänkin. Mutta mä hoidan pikku vauvaa, oon vastuussa pienen ihmisen elämästä ja senkin takia hvä olla skarppina!

Päiväunia otan kun mahdollista mutta kun rytmi meillä vaihtelee koko ajan niin ei tiedä nukkuuko vauva 15 min päikkärit vai 3 tunnin! Siinä sit vaan kiusaa ittensä jos menee unille ja ehtii just nukahtaa kun vauva herää. Sitä tulee vaan kiukkusemmaks. Niin, kiukkunen olen lähes aina enkä yhtään tykkää jos kiukuttelen vauvalle! :(

Mun mielestä toi kuulostaa tosi tasapuoliselta että isä nostaa vauvan viereen ja että la. aamuna äiti saa nukkua ja su. isä saa nukkua. Ehdotin sitä mun miehelle ja sitäkin että jos jatkaa nukkumista toisessa huoneessa mä alan nukkumaan päikkärit sitten kun hän tulee töistä, että pakko mun on saada jossain välissä nukkua kun se ei onnistu yöllä eikä aina viikonloppuisin. Me itseasiassa kokeiltiin niin että yksi yö nukuin toisessa huoneessa koko yön. Heräilin koko ajan :( mietin koko ajan vauvaa!

Jatkuvasti kerron miten väsynyt olen ja AINA pyydän apua. Eilen sanoin että oikeesti alettava osallistumaan enemmän. Vaikkakin niin että hoitaa vauvaa illalla pari tuntia ja voisin sillä aikaa olla omassa rauhassa vaikka kotona olenkin. Mutta että minä en ole se joka rientää vauvan luokse kun alkaa huutaa. Toivottavasti nyt alkaa tää väsymys helpottamaan ja isä osallistumaan enemmän.

Lue lisää

Toivottavasti miehesi alkaa nyt tosissaan ottaa vastuutaan. Vaadi toistuvasti niin eiköhän se siitä. Kyllä itsekin pidän aina välillä puhuttelua miehelle jos alkaa tuntua siltä, että meinaa lipsahtaa ajattelemaan minua jotenkin päävastuullisena vauvasta. Haluan siis korostaa, että vauva on meidän yhteinen ´projekti´ vaikka miehen töissäkäynnin takia pienen kanssa enemmän olenkin.

Tuo on muuten niin tuttua, kun itsekin alkuun nukuin eri huoneessa niin silti heräilin jatkuvasti korvat höröllä kuuntelemaan vauvan ääniä, vaikkei niitä edes kuulunut niin kuvittelin silti. No, nykyisin olen jo tottunut ja pystyn nukkumaan sohvallakin. Itselläni kipeytyy selkä meidän sängyssä niin usein nukun osan yötä sohvalla.

iloisia päiviä vauvan kanssa toivotan.. ja hyvin nukuttuja öitä :)