Miten on, tunnetko selvinneesti syövästä, kun hoidot on takana? Itselläni ns. parantavasta hoidosta jo kolme syöpävapaata vuotta takana. Välillä unohdan koko sairauden ja elän ihna normaalia "huoletonta" elämää, mutta aina välillä palaan sairastumisen aiheiuttamiin tunteisiin ja muistoihin.
Vieläkään en pysty sanomaan, että olen parantunut syövästä - lopullisesti. Olen terve nyt, mutten uskalla ajatella, että olen sitä vuoden tai kymmenen vuoden päästä.
Koko ajan on ovi vähän raollaan ja syöpä kärkkyy jalka oven välissä. Tuleeko se sisään vai ei, se jää nähtäväksi.
Miten te muut taudin jo selättäneet koette, oletteko parantuneet syövästä kokonaan mielestänne, vai onko syöpä vain saatu kuriin ja se voi palata koska vain..?
Vieläkään en pysty sanomaan, että olen parantunut syövästä - lopullisesti. Olen terve nyt, mutten uskalla ajatella, että olen sitä vuoden tai kymmenen vuoden päästä.
Koko ajan on ovi vähän raollaan ja syöpä kärkkyy jalka oven välissä. Tuleeko se sisään vai ei, se jää nähtäväksi.
Miten te muut taudin jo selättäneet koette, oletteko parantuneet syövästä kokonaan mielestänne, vai onko syöpä vain saatu kuriin ja se voi palata koska vain..?
Vastaukset 5
Vanhimmat
parantuneeni kuin muutamaksi vuodeksi ehkä.Kaksi kaveriani sai rintasyövän,ja molemmat kuolivat alle kahden vyoden hoitojen jälkeen.Ehkä armonaikaa saa jonkun aikaa.Onneksi jotkut sentään paranevat.Toivoa en silti keneltäkään halua viedä.Kaikki on mahdollista,
sairastettu syöpä on kai sellainen iänikuinen muistoissa,minullakin noin 3.vuotta hoidoista ja ne kontrolli ajat nostavat hienoisen pelon ja muistuttavat sairauden ajoista.
Yksi rintaisuuteen olen tottunut, ei tuota enää mielipahaa.Olen yhteyksissä pariin muuhun yksirintaiseen ja voimme jopa laskea leikkiä tästäkin aiheesta.
Minulla henkinen puoli raahautui fyysisen paranenisen perässä,mutta noin vuodessa elämänilo palasi ja elän taas normaalia elämää.
En enää jaksa ajatella olevani syöpäpotilas,koska olen syövästä parantunut.
Onhan olemassa riski,että syöpäni vieläkin uusiutuu,mutta olen lukenut että rintasyöpään on kehitelty jälleen parempia hoitoja:)
Vuosi sitten sairastuin keuhkokuumeeseen ja sekin oli rankka kokemus,lisäksi sairastan astmaa ja siinäkin on omat vaivansa,onneksi siihenkin on saatu uusia tehokkaita hoitoja:)
Hoidan myös osa-aikaisesti dementoitunutta äitiäni sisareni kanssa vuorotellen.
Tämän mahdollistaa se,että käyn osa-aika töissä,sain osa aika eläkkeen täytettyäni 60.vuotta.
Elellään me eteenpäin,Jumala taivaassa tietää tarpeemme ja kaikella on tarkoituksensa.
tähän viestialoitukseen vastauksia teiltä entiset palstalaiset,mikäli vielä luette palstaa edes joskus.
Nimimerkit löysin muutaman vuoden takaa : SEIJA,IHMESOPA,MARLIISI 54,MUM-MELI,MUUMIÄITEE,KEVÄTMIELINEN,VILMA,ZOM,,,,kaikkia en enää muista mutta: kirjoittakaa:)
ei pääse miullakaan unohtumaan ikinä et on syöpä ollu. kyl tuo pussi tuos mahassa sen ainkin muistuttaa päivittäin. välil kyl tuntuu, et se tais olla pienempi paha näist kaikis sairauksissa. se ainakin on saatu poistettu nyt... mut suht positiivisesti vaan eteenpäin porskuttelen :))) silmät on nyt toinen itää toinen länteen. oon joutunu valvomaan tänää niin paljon itsestä johtumattomista syistä.. onneks koht pääsen käpertymään ihanan peittoni alle :))))
Olen varmaan hyvin samanlaisessa tilanteessa kun sinäkin.Minä yritän uskoa siihen että
jos jotain ilmenee niin lääkärit osaa auttaa.Meillähän on onneksi ne kontrolli aika usein
muutaman vuoden.Mukanahan se pelko tietysti on mutta toivotaan parasta pärjäillään