Kannattaako ihmisille sanoa heti tutustumisen alussa että mulla on ongelmia. Mulla on kyseinen ongelma, jonka oon korjannu sillä etten yksinkertaisesti tutustu uusiin tyyppeihin enää. Mun isällä on ollu koko hänen elämänsä ajan mielenterveydellisiä ongelmia ja hän on aina ikäänkuin vetänyt mua ja isoveljeäni mukaan sinne kaivon pohjalle. Lyhyesti sanottuna isälläni on narsistinen luonne. Nyt asun yksin hänen kanssaan ja tuntuu että elämäni on jo jotenkin päättynyt. Isä sanoo että minusta ei tule mitään ja että joudun holhouksen alaiseksi täysi-ikäisenä. Tätä on kyllä hirmuisen hankala selittää lyhyesti eikä sitä ainaista päänsisäistä helvettiä voi kuvailla tuntemattomille immeisille niin että sen ottaa todesta. Mä oon oireillu koko pienen ikäni ja marraskuussa alkoi neljäs terapiajakso. Jotennii tuntuu että oon välillä niin eksyksissä ettei normaalista elämästä ole tietoakaan. Uusiin ihmisiin tutustuminen on mulle tosi vaikeeta koska en enää pysty sellaisiin läppäkeskusteluihin. En halua jauhaa ongelmistani kokoajan, vaan haluan että ne immeiset keiden kanssa liikun, on perillä mun tilanteesta.
Masentuneena ystävystyminen
Viipukka93
2333
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
se ihan riippuu uudesta ystävästä kannattaako siitä kertoa, itse olen joillekin nettipalstoille laittanut kaverihakua, ja olen aina pistänyt että olen masentunut, ettei sitten tule mitään pahoja yhteentörmäyksiä, vaan ihmiset tajuavat millaisen ihmisen kanssa alkavat juttelemaan. Joskus kun törmää jossain netissä masentuneisiin ihmisiin, niin haluaa juuri sen ihmisen kanssa jutella mielummin kuin jonkun ei-masentuneen, koska toinen masentunut ymmärtää masentunutta kaveria paremmin. Kannattaa siis etsiä kavereita muista masentuneista, niin voi jakaa omia asioitaan ja masennuksen syitä ja ehkä yhdessä keksiä jotain parannusta? Jotkut masentuneet tietävät hyviä selviytymiskeinoja ja niitä' on hyvä jakaa toisten kanssa, tai sitten vain tarjota kuuntelevaa korvaa toisen huolille, ja ehkä ymmärtää, ettei ole yksin :)
Tsemppiä!
Tuskin kukaan heti ensimmäisenä uusille ihmisille kertoo henkilökohtaisia asioitaan.
Kunhan olette rauhassa tutustuneet ja tunnet olosi kys. ihmisen kanssa sillä lailla luontevaksi, ettei tapaaminen jännitä tai mitään muutakaan vastaavaa, niin mikä ettei. Itse en kuitenkaan pystyisi kertomaan jotain noin henkilökohtaista heti tutustumisen alussa. Odottele ja kuulostele milloin aika on mielestäsi kypsä.