Moikka, tälläinen pikku kyssäri uroskoirien kukkoilusta...Elikkä talvisin ku oma koirani tykkää merellä juosta jäällä hangessa vapaana mielenmäärin, usein tämä meneekin mallikkaasti ja muut liikeellä olevat koirat eivät kiinnosta...silloin tällöin kohdalle osuu muita koiria ja heidän kanssa leikkiminen yleensä sujuukin ihan hyvin, välillä jossain vaiheessa alkaa kukkoilu joka hetkessä onkin jo nokkapokassa ja koirat kiinni toisissaan, niin kysymykseni liittykin tähän, kannattaako yleisesti ottaen mennä repimään välittömästi koirat itri toisistaan vai antaa uroiden selvittää välinsä? ...itse menen aina heti väliin, mutta toiset sanovat että anna koirien tapella, eine kauaa nahistele....mitäs te muut koiraihmiset olette mieltä? ...niin ja oma koirani on bokseri.
tappelut
haluis tietää
6189
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ite kuitenkin omani irrottaisin vaikka se riski olisikin. Syystä, että haluan suojella koiraani ja se on tehtäväni, kukaan ei käy sen päälle. Jos näen mahdollisia rähjäehdokkaita lähestyvän, vaihdamme tietysti ajoissa suuntaa, turha ottaa riskejä.
Koiran kannalta välien selvittely on aina stressaavaa, sekä päällekäyjälle että alistetulle. En halua, että omani joutuu tuollaiseen tilanteeseen, ajanmyötä siitä voi paineen alla ja liian stressaantuneena tulla erittäin pelokas tai suuri rähjääjä itsestäänkin, syystä että puolustautuu kokemustensa pohjalta. Minusta siis EI pidä antaa selvittää itse, vaan omistajan on suojeltava koiraansa ja ostattava välttää ko tilanteet.
Oma koirani kulkee (lähes) aina hihnassa, juurikin siitä syystä, että ei tule kaikkien kanssa toimeen. Jos toinen koira tulee vapaana luokse koirani ollessa hihnassa, tappelu on 99% varmuudella edessä. Se jos toisen koiran omistaja katselee vain kauempaa eikä tule repimään koiraansa pois (kun on sitä lainvastaisesti ulkoiluttanut vapaana) tappelun syttyessä on jo törkeää mielestäni. Itse ainakin puolustustan omaa koiraani loppuun asti tällaisessa tilanteessa ja jos vieras koira siinä sekamelskassa käy minuun kiinni niin se tulee omistajalle melkoisen kalliiksi.
Oma koirani on staffi ja se varmasti tappelee loppuun asti, turha siinä on katsoa että kauanko tapellu kestää.
oikeastaan varsin monet koirat ottavat sen väliintulon siten, että "Jahas, nyt me annetaan sakin hivutus isännän/emännän kanssa tolle". Siksi ehkä jotkut koiransa hyvin tuntevat eivät heti puutu rähinään. Mutta oikeassa olet, onhan siihen joskus pakko puuttua. Juuri tuon takia pidän koiriani irti vain tarkoin valikoiduissa paikoissa ja sitten on suunnilleen silmät selässä vielä oltava.
Minulla on kunnioitusta herättävän kokoinen rotikka uros, joka kulkee aina hihnassa. Ei ole päällekäypää sorttia, mutta jos irtokoira tulee iholle, niin huonosti käypi.
Yksi tällainen tilanne on ollut, kun karhukoira uros säntäsi metsästä koirani kimppuun.
Siinä oli säpinää hetkeksi, kunnes julmalla karjaisulla tappelu loppui, luojan kiitos. Siihen jo siinä vaiheessa ehti irtokoiran isäntäkin, joka oli oikeasti pahoillaan ja pyyteli anteeksi, että kuljetti irrallaan koiraansa.
Hampaanjäljet sain kinttuuni ja käteeni, mutta ei pahempaa, enkä tiedä, kumpi puri, tuntui, että niitä hampaita oli jokapaikassa. Niinhän neuvotaan, että väliin ei saa mennä, mutta kyllä minä menen.
Riippuu mielestäni siitä kuinka sinun bokserisi alistuu muille koirille? Itselläni on mustaterrieri-uros, jolla on ikää reilu vuosi. Koira alistuu todella helposti muille koirille ja siitä syystä en sitä "pelkää", että syntyisi mitään järkyttävää tappelua ikinä. Tänään olin tekemisissä muutaman vuoden ikäisen saksanpaimenkoiran kanssa kera oman koirani. Vieras koira on ollut vähän tekemisissä muiden koirien kanssa, mutta uskalsin päästää omani heti irti sen kanssa, koska tiedän omani alistuvan nopeasti ja näyttävän toiselle koiralle selvät merkit siitä. Mitään ongelmia ei siis syntynyt. Kaiken varalta toki minulla oli mukana iso viltti, jonka olisin heittänyt koirien päälle, jos olisi tappelu tullut. Sillä tavalla pystyy erottamaan tappelevat koirat toisitaan eikä itse saa osumia hampaista. Toki tuota vilttiä nyt en lenkillä kuljeta mukana tai irti ollessa metsällä, mutta kuitenkin noin esimerkkinä vain kerroin. Mutta siis koirat eivät kauaa nahistelleet keskenään, kun laumajärjestys tuli jo selväksi, ja vaikka sakemanni olikin suht dominoiva, heittäytyi sekin selälleen välillä leikki mielessä, koska tiesi olevansa johtaja näistä kahdesta..
itse erotan heti jos noin käy mutta ei ole käynyt oman koirani kohdalla että olisi haastanut riitaa mutta sen kimppuun käyty alistumisesta huolimatta..koirissa on myös yksilöitä jotka rökittää kaikesta huolimatta ihan niinkuin meilläkin on sosiaaliset säännöt ja silti voit saada turpiin kioskilla. yksilöitä on moneen junaan niissäkin..toiset tasapainoisempia ja toiset ei.
tärkeintä on ennakoida eli keskeyttää kun alkaa eleet mennä kukkoiluun katse kiinnittynyt liikaa toiseen jäykistelyä joka ei rentoudu tietyn ajan kuluessa etc..eli ennen tappelua jo elehtii provoillen eli silloin jo puututtava.
aiemman koiran kanssa selvittäminen annettiin tehdä itse ja ei toimi..hampaankoloon jää..eli topattiin nekin lopulta ja nollatoleranssi laumassa ehdoton jopa vieraiden koirien ja tuttujen koirien kanssa ..aina keskeytetään ja komennetaan jos provoilee tai provosoituu..kuitenkin jos joku koira aina provosoi vältän sitä jos omistaja ei puutu käytökseen heti. En halua koirastani tapatappelijaa.eli vain tasapainoisten koirien kanssa joilla omistajat osaa lukea koirien eleitä ja laumansa johtajana laittaa koiransa kuriin jotta tappeluilta vältytään. lauman johtaja määrää miten käyttäydytään muita laumoja kohtaan ja se on oltava ihminen ei koira.