kirjoitin taannoin "Suomi 24, ortodoksit-"palstalle.
Kerroin kuinka halusin ruumilleni tehtävän, kun olen kuollut.
Vastausten perusteella, päätin että eroan kirkosta. En Jumalasta.
Tuntuu oudolle ja pelottavalle, etten saisi edes kuolemani jälkeen päättää mitä maalliselle tomumajalleni tehdään. Kun kerroin toiveitani hautaamiseni suhteen,
joku sanoi minua jopa määräilijätyypiksi.
Herra isä.
Jos nyt tällä hetkellä kuolla pätkähtäisin, yhteiskunta ottaisisi varmaan omat sääntönsä käytäntöön ja hautaisi tms. minut ihan kyselemäti. Eikö silloin yhteiskunta ole määräilijätyyppi?
Miksi minä en saa esittää toiveitani?
Kerroin kuinka halusin ruumilleni tehtävän, kun olen kuollut.
Vastausten perusteella, päätin että eroan kirkosta. En Jumalasta.
Tuntuu oudolle ja pelottavalle, etten saisi edes kuolemani jälkeen päättää mitä maalliselle tomumajalleni tehdään. Kun kerroin toiveitani hautaamiseni suhteen,
joku sanoi minua jopa määräilijätyypiksi.
Herra isä.
Jos nyt tällä hetkellä kuolla pätkähtäisin, yhteiskunta ottaisisi varmaan omat sääntönsä käytäntöön ja hautaisi tms. minut ihan kyselemäti. Eikö silloin yhteiskunta ole määräilijätyyppi?
Miksi minä en saa esittää toiveitani?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hautaaminen on itseasiassa varsin simppeli homma. Pitää joko varata paikka hautuumaalta tai aika krematoriosta. Muu on varsin vapaata. Haudan voi kauvaa itsekin ( jos hautausmaanpitäjä ei sitä kileeä, kirkko mielellään pakkomyy kaivupalvelunsa) ruumiin voi laskea hautaan kuka tahansa ja haudan voi peittaa kuka tahansa. Haudalla ei ole pakko olla kiveä tms. Tuhkat voi ripotella mereen (sallituille paikoille) tai luontoon.
Kirkon hautausmaitten lisäksi on ainakin vapaa-ajattelijoilla oma hautausmaa.
Kunhan ruumis hävitetään asianmukaisesti ja kuolintodistus hankitaan( usein vaaditaan ruumiinavaus)tarpeelliset tiedot menevät väestökirjanpitoon ja perunkirjoitukset hoidetaan, se siinä.
Kirkkoon kuuluminen ja uskonnollinen vakaumus eivät välttämättä kulje käsikädessä. Kirkosta eronneita. mutta jumalaan uskovia on olemassa kyllä. Jotkut eivät hyväksy jotain tai joitain kirkon toimia ja ovat katsoneet paremmaksi olla olematta tekemisissä kirkon kanssa, ei siinä mitään ihmeellistä ole. Ainoa konkreettinen ero kirkkoon kuuluvien kanssa on se, että kirkollisveroa ei tarvitse maksaa, eikä kirkon "palveluja" voi käyttää hyväkseen. Mutta esimerkiksi kirkossa käyntiähän ei ole kielletty. Jäänyt vähän epäselväksi, mitä nämä muut kirkon palvelut loppujenlopuksi ovat, en tähän ikään ole niitä kaivannut missään tilanteessa. Toki uskonnonopetusta ja rippikoulu tungettiin väkisellä eteen, koska alaikäinen ei voi erota kirkosta. Hassu juttu, mitääntajuamaton lapsi voidaan kastaa, mutta ajattelevalle ihmiselle on ikäraja eroamiseen. Tuntuisi järkevämmältä, että kirkkoon voisi liittyä sitten, kun osaa itse päättää asioistaan.
Pitää muuten tehdä jonkinlainen testamentti hautaustoiveistaan. Muuten käy helpolla niin, että kaikki menee pitkän kaavan mukaan sukulaisten toimesta. Oma isäni oli eronnut kirkosta. Mutta kirkkomaahan sukulaiset laittoivat ja hommasivat siunaukset ja papinkin haudalle. "Kyllä se uskoi, vaikka oli eronnutkin". Minä en tiedä vakaumustaan, en tuntenut miestä, mutta jäänyt toi menettely vähän vaivaamaan. Kun tuskin viiskytluvulla on ihan huvin vuoksi kirkosta erottu.
Eroamin onnistuu helpoiten netin yli:
http://eroakirkosta.fi/