Niin tai näin ...

Aina toisinaan ajattelen: kun kiinnostus
herää, ihastus avaa silmänsä,Rakastumisen
lämpivät käsivarret kietoutuvat ympärille,
Rakastaminen tarttuu uumalle, Rakastelun
kiihko, intohimon kynnet pakaroissa...

Luoja, milloin voi tavallinen mies arjesta,
jokapäiväisyydestä, niin nopeaan kohota
ainutlaatuiseen, käsien, jotka ovat tottuneet
työhpön, kohdatessa Hänen ihonsa, vartalonsa,
hullaantumista ja nautintoa, vain silmänräpäys..

Mieli apeana, yksinäisenä, ohuet ja harmaat
rakenteet, ja sitten kaikki se pois pyyhkiytyy,
Hän saapuu, tulee tarve ilmaista, lämpö, kuumuus,
hellyys kuin tyhjästä, valtaisi vyöry tarvetta olla
kuin Runoilija ja luoda janoisena uutta, erilaista..

Ja mikä hekuma kerätä Hänestä joka piirre
muistiinsa, Hänen ilmeensä, eleensä, kohuomansa
ja notkelmansa, ääriviivat sieltä, salaperäistä aina,
joka kerta, muistoja, muistikuvia, yöllä, kun Hän ei ole,
vain silmät kiinni ja Rakkaus hyväilee Hänen uneensa..

..ajattelen..miten rikas on kuva, jonka
Rakkaus ihon alle piirtää..

http://www.youtube.com/watch?v=qnS60DPYboY&feature=related

Kiitos Runostasi.

Kirja, johon Rakkaudestaa kirjoittaa,
vääjäämättä kerran sulkeutuu..

Sinä olet ainoa käsi, joka kynällä siihen
sanoja piirtää, määrittelet sivujen määrän
ja Rakastamisen summan..

Sinun nälästä ja janosta kyse, intohimosta,
kiihkosta, että sivujen määrä kohoaa
yli unelmiesi..

Häntä Rakastaen.

Mielenkiintoinen, erilainen
ja raikas Rakkausrunosi.

Herkkää ja mystisenkin kaunista
tekstiä, ajattelua, kokemuksia
lukijalle..

Säkeet jokainen omana tarinana,
tuntevalle ja kokevalle esiin tulevana..

Mielenkiintoinen ja onnistunut,
uutta etsivä, Runosi.

Iloa ja voimia Sinulle tähän
koko päivään hyvä Ystävä, täällä
peitytään kohta lumeen kokonaan.

Tulee mieleen,kuin saduissa:" Elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.."Mutta ei se mene niin,mies tai nainen löytävät uusia ihastuksia,rakastumisia,uutta kiihkoa..Vanha ei enää tunnu miltään..Elämme kertakäyttö-yhteiskunnassa ja tunteet ovat myös kertakäyttöisiä.. Eikö olekin kamalaa,mutta siltä näyttää,kun seuraa ihmisten elämää..Onkohan vanhanaikaista,rakastaa ikuisesti..? No,minä tutustuin mieheeni 18 vuotiaana ja meidän yhteinen taipaleemme kesti vuoteen 2008,kun mies kuoli,joten olen vanhanaikainen..ihan sopimaton nykyelämään..Tarinasi oli kaunis ja toivoisin,että ei olisi vain unelmaa..Hienosti kirjoitat,vaikka mistä aiheesta..
Kiitos tästä tilaisuudesta taas lukea.. Muuten kaikki on hyvin.. Kiitos kaikesta! Mukavia päiviä! Täällä on satanut lunta ihan kamalasti.. ILOA! t.Irkku

päätit sitten kirjoittaa runon, joka vie ainakin
tätä lukijaa mennessään hienoilla ilmaisuilla
toteutettuna. Jos jotakin siitä poimin, niin
se on ehdottomasti tämä
' Kirjoitan tarinan rakkaudesta
siihen ujostelevat punaiset kasvot
ja kuinka niska taipuu vastaan ottamaan
toinen kumartuu antamaan '

Tiedätkö miksi ?
Niskan taipuminen, vastaanottaminen. Se on se,
joka hurmasi minut heti. Muutenhan se kuljettaa
sanomallaan kuin satuun, odottaen sitä auringonlaskua
ja kättä käteen.

Niin tai näin, mutta pitämättä ei voinut olla.

Minuun tuli huima'
keveys
ja mieleen hilpeys

Nyt on vaihtunut
syke runoilijan
ja runo kepeä
syntyi ihastuin tähän siksi juuri

Kiitos ja niiaus
huvän viikon toivotus ...