Mikä rotu minulle?

musti, heh.

mukkahusti kirjoitti:

musti, heh.

& valitan, jos noin kova ikävä on, että pitää kaikkialla hänen tekstejään olla näkevinään :)

MIkään noista roduista ei ole mielestäni helppo ensikoira.

ensikoirako? kirjoitti:

MIkään noista roduista ei ole mielestäni helppo ensikoira.

miksi eivät soveltuisi ensikoiraksi?

Ensimmäiseksi koiraksi soveltuu rotu kuin rotu, kunhan kurkkaa mitä kätkeytyy rodun taakse. Kun tietää mitä ominaisuuksia jalostuksessa on painotettu, löydetään helposti yhteinen kieli, jolla asiat lähtee rullautumaan hyvin yhteiselossa. Mielestäni on vain hyvä ottaa hieman vietikkäämpiä koiria, sillä näitä helppo motivoida. Mainitsemani rodut eivät kuitenkaan ole ylivietikkäitä, vaan viettejä on helppo hallita juurikin aivovoimisteluin ja erilaisin aktiviteetein (eikä edes tarvitse harrastaa mitään lajia "täysillä") mitä aloittaja mainitse koiralle tarjoavansa. Esimerkiksi helppona koirana yleisesti pidetty kultainennoutaja kyllä useimmissa perheissä käyttäytyy hyvin, on ystävällinen ja mukava. Kyseinen rotu kuitenkin passivoituu herkästi, ja koiralukutaidoton saattaa pitä tälläistä koiraa onnellisena. Jalostus on pilannut sen vietit, ja vaatii taitoa kaivaa ne uudelleen esiin.

Mielestäni mainitsemani rodut eivät edes ole mitenkään vaikeita. Noista roduista tiedän tutuilla ja harrastuspiireissä ainakin belgianpaimenkoiria, berninpaimenkoiria ja australianpaimenkoiran jotka ovat olleet omistajalleen ensi koiria. Hyvin ovat pärjänneet.

No tuosta viiriäiskoirasta ja bretonista en oikein mitään tiedä ja koitin vilkaista googlen kautta niin ei oikein paljoa tietoa noista roduista irti saanut. Varmaan kovin harvinaisia suomessa päin?

Appenzellinpaimenkoira vaikutti todella miellyttävältä rodulta. Pitänee vaan tutustua rotuun vielä enemmän.

Ja valkoinenpaimenkoira on todella ihana rotu, mutta mietin vain onko se ehkä hieman liian suuri minulle.. Hmh. Täytynee sitäkin vielä miettiä. Olen sitä itsekin joskus miettinyt.

Ja tuosta australianpaimenkoirasta, sitäkin olen hieman pohtinut joskus, mutta sitten kun tahdoin lisää tietoa koirasta ja siitä olisiko se minulle hyvä rotu niin minulle sanottiin että "Rodun paimennusvietti on voimakas, samoin vartioimisvietti, mikä saattaa aiheuttaa ongelmia, varsinkin kokemattomalla koiran kasvattajalla" niiin.. Mietin vain että mitenkäs sitä sitten selviäisin.

Äh, tämä on niin vaikeaa. Olen niin monen monta vuotta haaveillut omasta koirasta, mutta tuo rodun valinta vaan on niin pirun vaikeaa.

rotua vailla kirjoitti:

No tuosta viiriäiskoirasta ja bretonista en oikein mitään tiedä ja koitin vilkaista googlen kautta niin ei oikein paljoa tietoa noista roduista irti saanut. Varmaan kovin harvinaisia suomessa päin?

Appenzellinpaimenkoira vaikutti todella miellyttävältä rodulta. Pitänee vaan tutustua rotuun vielä enemmän.

Ja valkoinenpaimenkoira on todella ihana rotu, mutta mietin vain onko se ehkä hieman liian suuri minulle.. Hmh. Täytynee sitäkin vielä miettiä. Olen sitä itsekin joskus miettinyt.

Ja tuosta australianpaimenkoirasta, sitäkin olen hieman pohtinut joskus, mutta sitten kun tahdoin lisää tietoa koirasta ja siitä olisiko se minulle hyvä rotu niin minulle sanottiin että "Rodun paimennusvietti on voimakas, samoin vartioimisvietti, mikä saattaa aiheuttaa ongelmia, varsinkin kokemattomalla koiran kasvattajalla" niiin.. Mietin vain että mitenkäs sitä sitten selviäisin.

Äh, tämä on niin vaikeaa. Olen niin monen monta vuotta haaveillut omasta koirasta, mutta tuo rodun valinta vaan on niin pirun vaikeaa.

Lue lisää

No tuota. Ainakin tuossa valkkarissa on paljon luonneongelmia. Arkuutta varsinkin. Jos huolella valitsee pennun ja kasvattajan, saattaa onnistua. Itse kun olin samassa tilanteessa, alitsin helpomman rodun ihan tuon takia. Myös aussiesta olen saanut sen kuvan, että aika haasvata kouluttaa.

Bretoni ei mielestäni ole kovin harvinainen suomessa. Tosi kiva, ystävällinen ja nätti rotu. Kuten myös appenzelli.

Itse uskaltaisin ainakin ehdottaa;

Kooikerhondje (en varma oikeinkirjoituksesta), Kiva pikkuinen rotu. Arkuus yleistä, mutta hyvällä sosiaalistamisella saa varmasti mainion pikkukaverin :)

Lk/pk collie, palvelualtis, reipas rotu. Kaksi vaihtoehtoa turkkiin. Ei pitkä turkkikaan ole hankala hoitaa. Harjaus viikon, kahden välein. Tosin ei se ole koirallekkaan kiva jos omistajalle turkinhoito on pakkopullaa.

Kannattaa kysellä enemmän koirat.comista ja petsiestä. Sielläkin on osa järkevää porukkaa :)
Onnea koiran hankintaan! :--)

ziöö kirjoitti:

No tuota. Ainakin tuossa valkkarissa on paljon luonneongelmia. Arkuutta varsinkin. Jos huolella valitsee pennun ja kasvattajan, saattaa onnistua. Itse kun olin samassa tilanteessa, alitsin helpomman rodun ihan tuon takia. Myös aussiesta olen saanut sen kuvan, että aika haasvata kouluttaa.

Bretoni ei mielestäni ole kovin harvinainen suomessa. Tosi kiva, ystävällinen ja nätti rotu. Kuten myös appenzelli.

Itse uskaltaisin ainakin ehdottaa;

Kooikerhondje (en varma oikeinkirjoituksesta), Kiva pikkuinen rotu. Arkuus yleistä, mutta hyvällä sosiaalistamisella saa varmasti mainion pikkukaverin :)

Lk/pk collie, palvelualtis, reipas rotu. Kaksi vaihtoehtoa turkkiin. Ei pitkä turkkikaan ole hankala hoitaa. Harjaus viikon, kahden välein. Tosin ei se ole koirallekkaan kiva jos omistajalle turkinhoito on pakkopullaa.

Kannattaa kysellä enemmän koirat.comista ja petsiestä. Sielläkin on osa järkevää porukkaa :)
Onnea koiran hankintaan! :--)

Lue lisää

No itse en oikein löytänyt tietoa Bretonista, mutta ehkä vain olen etsinyt huonosti. :D

Ja juu olen myös kuullut valkkari tai aussi ei ehkä ole ihan helpoimmasta päästä.. Njäh.

On niin pirun hankalaa tämä valitseminen. Juuri kun löytäisin sopivan rodun, onnistuu se "into" sitten häviämään ihan yhtäkkiä.. Joko joku sanoo ettei se kyseinen rotu sovi minulle tai ensimmäiseksi koiraksi, tai sitten se kyseinen "lempirotuni" kaipaa harrastusta niin kovasti, ettei minun ole järkevää sen rotuista koiraa hankkia.. Huoh.

Niin juu tuo Kooikeri.. hmhm. Onko sosiaalistaminen sitten niinkin helppoa, ettei koirasta tule yliherkkää..? Ja entäs vahva riista- ja metsästysvietti? Vapaana pitäminen ei ehkä ihan helpointa tälle rodulle opettaa? :o En tiedä niin.

Ja olen kysellyt paljon koirat.com:issa, mutta ajattelin nyt hakea tietoa ja mielipiteitä jokapuolelta nettiä. :D

rotua vailla kirjoitti:

No itse en oikein löytänyt tietoa Bretonista, mutta ehkä vain olen etsinyt huonosti. :D

Ja juu olen myös kuullut valkkari tai aussi ei ehkä ole ihan helpoimmasta päästä.. Njäh.

On niin pirun hankalaa tämä valitseminen. Juuri kun löytäisin sopivan rodun, onnistuu se "into" sitten häviämään ihan yhtäkkiä.. Joko joku sanoo ettei se kyseinen rotu sovi minulle tai ensimmäiseksi koiraksi, tai sitten se kyseinen "lempirotuni" kaipaa harrastusta niin kovasti, ettei minun ole järkevää sen rotuista koiraa hankkia.. Huoh.

Niin juu tuo Kooikeri.. hmhm. Onko sosiaalistaminen sitten niinkin helppoa, ettei koirasta tule yliherkkää..? Ja entäs vahva riista- ja metsästysvietti? Vapaana pitäminen ei ehkä ihan helpointa tälle rodulle opettaa? :o En tiedä niin.

Ja olen kysellyt paljon koirat.com:issa, mutta ajattelin nyt hakea tietoa ja mielipiteitä jokapuolelta nettiä. :D

Lue lisää

Löytäisitkö bretonista tietoa tällä nimellä: epagneul breton

Tai viiriäiskoirasta tietoa nimillä GERMAN SPANIEL tai Deutscher Wachtelhund?

Aina Suomen kieliset sivustot eivät ole kaikista tarkimpia.

Kooikerhondje, bretoni ja viiriäiskoira ovat metsästyskoiria, mutta eivät ajokoiria. Ne eivät siis lähde ajokoirien tapaan etsimään ja jäljestämään riistaa, vaan kiinnostuvat siitä vasta sellaisen havaittuaan, mutta riistan hävitettyään palaavat pian takaisin ulkoiluttajansa luokse. Yleensä lintukoirien (kanakoirat ja noutajat) metsästysvietti purkautuu vasta, kun jotain riistaa on näkyvillä tai sellaisen vainuaa.

rotua vailla kirjoitti:

No tuosta viiriäiskoirasta ja bretonista en oikein mitään tiedä ja koitin vilkaista googlen kautta niin ei oikein paljoa tietoa noista roduista irti saanut. Varmaan kovin harvinaisia suomessa päin?

Appenzellinpaimenkoira vaikutti todella miellyttävältä rodulta. Pitänee vaan tutustua rotuun vielä enemmän.

Ja valkoinenpaimenkoira on todella ihana rotu, mutta mietin vain onko se ehkä hieman liian suuri minulle.. Hmh. Täytynee sitäkin vielä miettiä. Olen sitä itsekin joskus miettinyt.

Ja tuosta australianpaimenkoirasta, sitäkin olen hieman pohtinut joskus, mutta sitten kun tahdoin lisää tietoa koirasta ja siitä olisiko se minulle hyvä rotu niin minulle sanottiin että "Rodun paimennusvietti on voimakas, samoin vartioimisvietti, mikä saattaa aiheuttaa ongelmia, varsinkin kokemattomalla koiran kasvattajalla" niiin.. Mietin vain että mitenkäs sitä sitten selviäisin.

Äh, tämä on niin vaikeaa. Olen niin monen monta vuotta haaveillut omasta koirasta, mutta tuo rodun valinta vaan on niin pirun vaikeaa.

Lue lisää

olen nyt katsonut ehdotettuja rotuja ja siinä on myös vaikeita haastavia rotuja..valkoinen paimenkoira, belggarit, appanzellit ei niin helppoja ensikertalaiselle kuin annetaan ymmärtää. Menee kyllä mutta silloin täytyy perehtyä kunnolla..ja vaatii paljon aikaa.

sanoisin helpohkoja ei helppoa olekaan niin isoja irlannin susikoira, nöffi, leonberg..
keskikokoisista voisi olla hyviä amerikancockeri, lagotto, euraiser, keeshond,
pienemmistä japanin pystykorva, volpino, cavaljeeri(sairaus kyseenalaistaa) sheltin arkuus voi tuottaa ongelmia..mutta muuten ok, ceskyterrieri ja dandiedinmontterrieri..
ihan helppoja muttei helppokoulutteinen tiibetinspanieli, helppokoulutteinen papillon..
australianpaimenkoira ok. suomen lapinkoira ok..

ja metsästyskoirista niin lemmikit kaikki ei sovellu oikein riistaviettisen koiran kanssa esim fretti ja parsonin terrieri ei sovellu. eli mikä rotu kiinnostaa ja millainen olosuhde niin voin antaa vinkkiä mikä voisi olla match in heaven rotu sinulle ;)

pena45 kirjoitti:

olen nyt katsonut ehdotettuja rotuja ja siinä on myös vaikeita haastavia rotuja..valkoinen paimenkoira, belggarit, appanzellit ei niin helppoja ensikertalaiselle kuin annetaan ymmärtää. Menee kyllä mutta silloin täytyy perehtyä kunnolla..ja vaatii paljon aikaa.

sanoisin helpohkoja ei helppoa olekaan niin isoja irlannin susikoira, nöffi, leonberg..
keskikokoisista voisi olla hyviä amerikancockeri, lagotto, euraiser, keeshond,
pienemmistä japanin pystykorva, volpino, cavaljeeri(sairaus kyseenalaistaa) sheltin arkuus voi tuottaa ongelmia..mutta muuten ok, ceskyterrieri ja dandiedinmontterrieri..
ihan helppoja muttei helppokoulutteinen tiibetinspanieli, helppokoulutteinen papillon..
australianpaimenkoira ok. suomen lapinkoira ok..

ja metsästyskoirista niin lemmikit kaikki ei sovellu oikein riistaviettisen koiran kanssa esim fretti ja parsonin terrieri ei sovellu. eli mikä rotu kiinnostaa ja millainen olosuhde niin voin antaa vinkkiä mikä voisi olla match in heaven rotu sinulle ;)

Lue lisää

Jälleen saatiin oikein rotuasiantuntija!

Valitettavasti, pena-45, minkään rodun perusluonnetta ei voida kuvailla yhden yksilön perusteella. Mitäpä jos ottaisit asioista hiukan tarkemmin selvää...

Miksi metsästyskoirat eivät voi olla seurakoiria... Siksikö, että niiden on päästävä metsälle? Metsästyskausi kuules kestää vain osan vuodesta... mitäs koirat sinä muuna aikana tekevät, kun eivät metsästämään pääse: kököttävät ulkona häkissä vai?

Eikä mikään koira ole vai seurakoira, vaan kaikki tarvitsevat virikkeitä ja liikuntaa.

Tosin mitä termi seurakoira tarkalleen tarkoittaa, jos esimerkiksi ajokoirakaan ei ole seurakoira, vaikka metsästysajan ulkopuolella on kotona perheen seurassa? Onko sitten esimerkiksi bolognese seurakoira, jos se ollaan hankittu agilitya varten ja käy joka päivä pitkillä lenkeillä? - Taitaa olla niin, että kaikki koirat ovat >>osaksi seurakoiria>> ja >>osaksi jotain muuta>>.

Koira sitä paitsi on laumaeläin, joten se erottaa laumaansa kuuluvat jäsenet, vaikka ne olisivat pieniä jyrsijöitä. Koira on oikeastaan melkein ainut lemmikkieläin, joka on lajina varsinaisesti laumaeläin.

pano-45 kirjoitti:

Jälleen saatiin oikein rotuasiantuntija!

Valitettavasti, pena-45, minkään rodun perusluonnetta ei voida kuvailla yhden yksilön perusteella. Mitäpä jos ottaisit asioista hiukan tarkemmin selvää...

Miksi metsästyskoirat eivät voi olla seurakoiria... Siksikö, että niiden on päästävä metsälle? Metsästyskausi kuules kestää vain osan vuodesta... mitäs koirat sinä muuna aikana tekevät, kun eivät metsästämään pääse: kököttävät ulkona häkissä vai?

Eikä mikään koira ole vai seurakoira, vaan kaikki tarvitsevat virikkeitä ja liikuntaa.

Tosin mitä termi seurakoira tarkalleen tarkoittaa, jos esimerkiksi ajokoirakaan ei ole seurakoira, vaikka metsästysajan ulkopuolella on kotona perheen seurassa? Onko sitten esimerkiksi bolognese seurakoira, jos se ollaan hankittu agilitya varten ja käy joka päivä pitkillä lenkeillä? - Taitaa olla niin, että kaikki koirat ovat >>osaksi seurakoiria>> ja >>osaksi jotain muuta>>.

Koira sitä paitsi on laumaeläin, joten se erottaa laumaansa kuuluvat jäsenet, vaikka ne olisivat pieniä jyrsijöitä. Koira on oikeastaan melkein ainut lemmikkieläin, joka on lajina varsinaisesti laumaeläin.

Lue lisää

yksilövaihtelua on aina eikös se ole itsestäänselvää. ;)

metsästyskoirat voi mennä mutta sanoin ettei kaikkien lemmikkien kanssa esim parsoni fretin kera..lukutaitosi on hiukan heikko mutta oletukset suuria. ;)

bolognese on puhtaasti seurakoira jonka kanssa voi harrastaa agilitya tokoa etc mutta hirvimetsälle en veisi ;)

taidat olla lapsi vielä panotyylistäsi ;)

Mulla oli kanssa ihan sama tilanne vielä viime keväänä. Sitten olin tuossa kesän Islannissa ja tutustuin siellä Islannin lammaskoiraan! Aivan lumosi minut täysin. No minulle tuli sellainen sitten lokakuussa ja todella hyvin on mennyt. On helppo turkki. Ei lähde ainakaan vielä juuri yhtään karvaa. Saa sekä lyhyt että pitkäkarvaisena. On vielä hieman harvinainen rotu suomessa vain noin 400 yksilöä, mutta hieno rotu. Urosten, jollainen omani siis on, normi korkeus on 46cm. Itse asun koiran kanssa kerrostalossa ja hyvin sujuu. Nyt ainoa ongelma on että yrittää komentaa poikaystävääni ja äitiäni haukulla, mutta uskon että kun ollaan johdonmukaisia niin loppuu tuokin. Minua ei siis komenna kun ei ole multa ikinä mitään haukulla saanut. On kovin kiintynyt minuun ja poikaystävääni, mutta ainakin näin 5kk kaikkia ihmisiä rakastetaan oikein kovasti, joten uskon että vauvan kanssakin tulisi hyvin toimeen. Tuli meinaan hienosti toimeen myös hieman pelkäävän lapsen kanssa ja noin 2v tytön kanssa toimeen.

Tosin kun nopeasti oppii niin kaipaa tietysti uusia virikkeitä sitten ajan kanssa. Suosittelen kuitenkin että otat tästäkin selvää. On hieno rotu!

Nita24 kirjoitti:

Mulla oli kanssa ihan sama tilanne vielä viime keväänä. Sitten olin tuossa kesän Islannissa ja tutustuin siellä Islannin lammaskoiraan! Aivan lumosi minut täysin. No minulle tuli sellainen sitten lokakuussa ja todella hyvin on mennyt. On helppo turkki. Ei lähde ainakaan vielä juuri yhtään karvaa. Saa sekä lyhyt että pitkäkarvaisena. On vielä hieman harvinainen rotu suomessa vain noin 400 yksilöä, mutta hieno rotu. Urosten, jollainen omani siis on, normi korkeus on 46cm. Itse asun koiran kanssa kerrostalossa ja hyvin sujuu. Nyt ainoa ongelma on että yrittää komentaa poikaystävääni ja äitiäni haukulla, mutta uskon että kun ollaan johdonmukaisia niin loppuu tuokin. Minua ei siis komenna kun ei ole multa ikinä mitään haukulla saanut. On kovin kiintynyt minuun ja poikaystävääni, mutta ainakin näin 5kk kaikkia ihmisiä rakastetaan oikein kovasti, joten uskon että vauvan kanssakin tulisi hyvin toimeen. Tuli meinaan hienosti toimeen myös hieman pelkäävän lapsen kanssa ja noin 2v tytön kanssa toimeen.

Tosin kun nopeasti oppii niin kaipaa tietysti uusia virikkeitä sitten ajan kanssa. Suosittelen kuitenkin että otat tästäkin selvää. On hieno rotu!

Lue lisää

Tältä sivulta löytyy perustiedot bretonista ja linkeistä monista muistakin roduista. Ollut minulle HYVIN hyödyllinen :)

Kirjoitin appenellinpaimenkoira, kun piti kirjoittaa appenzellinpaimenkoira. Ja muutenkin kirjoitusvirheitä tuli mukaan tuohon tekstiin. Koneeni näppäimistö pitää vaihtaa uuteen, sillä näköjään joitakin nappuloita joutuu painamaan jo vähän toisella lailla kuin toisia. Näppäimistön toiminnassa häikkiä, joka johtaa kirjoitusvirheisiin.

Mutta appenzellinpaimenkoiraa suosittelisin minä:-)

Appenzelli kyllä kuulostaa oikein miellyttävältä rodulta. Mutta jos niitä suomessa niin kovin vähän on niin kuinkahan sitä sitten saakaan oman pennun löydettyä. Pentuja on varmaan varattu monta vuotta eteenpäin..? Oevoevoe.. Olen ihan kujalla koko touhusta! Tämä oman rodu metsästys on niin kamalan uuvuttavaa kirjojen ja netin selaamista päivästä toiseen.

Onko suomessa Appenzellien kasvattajat luotettavia ja osaavat sitten minulle "löytää" tulevista pentueista sen oikean. :D Tekisi mieli palkata joku etsimään itselleni hyvä koira. :D Heh. On niin puuduttavaa edes ajatella, että miten sitten löydän sopivan kennelin ja pennun itselleni, kun sen aika tulee. !!

minustakin tuo rotu on upea..mut mut tuttuni otti sellaisen ekaksi koiraksi kasvattajan suosittelemana ja katui valintaansa koirastaan pitää paljon mutta harmitteli että oli suositeltu hänelle..hänen mielestään ei ollut ekaksi koiraksi hyvä valinta..ja olisi valinnut toisin jos olisi rodun tuntenut..eli helpomman..

ainakin ehkä kannattaa ottaa aluksi narttu.

pena45 kirjoitti:

minustakin tuo rotu on upea..mut mut tuttuni otti sellaisen ekaksi koiraksi kasvattajan suosittelemana ja katui valintaansa koirastaan pitää paljon mutta harmitteli että oli suositeltu hänelle..hänen mielestään ei ollut ekaksi koiraksi hyvä valinta..ja olisi valinnut toisin jos olisi rodun tuntenut..eli helpomman..

ainakin ehkä kannattaa ottaa aluksi narttu.

Lue lisää

Minun tuntemani appenzelli ei ole ollut vaativa sinänsä, että sen kanssa ei tarvinnut melkein lainkaan kilpailla vallasta. Tuttuni on jopa sanonut, että jos joskus hankkii toisen koiran, niin sekin on appenzellinpaimenkoira. Temperamentti siis vaihtelee yksilöittäin, mutta siihen on varauduttava tietysti kaiken rotuisilla koirilla. Liikuntaa ja aktivointia appenzellinpaimenkoira sen sijaan tarvitsee runsaasti, mutta se onkin taannut rodun säilymisen perusterveenä.

Temperamentti ei muutenkaan ole kiinni vain rodusta, vaan myös suvusta, kuten vanhempien luonteesta, samoin kuin terveystilakin.

Appenellinpaimenkoiran kasvattajia löytyy Suomestakin: http://sennenkoirat.net/site/appenzellkasvattajat

Minkä tahansa rodun kanssa voi tulla pettymys, jos odottaa koiralta liian hellää käsittelyä.

Kyllä sitä nyt mikä tahansa rotu sopii aloittelijalle, kunhan muistaa noudattaa koulutus- ja kasvatusohjeita, jotka menevät muun muassa seuraavasti:

-jottei koira ota valta-asemaa perheessä, ole määrätietoinen jotta se huomaa sinun olevan vahvemmilla, mutta älä aggressiivinen sillä se tekee koirastakin aggressiivisen: älä käytä väkivaltaa, uhkaile tai tuijota silmiin, vaan pistä koiralle kotona jajat, kiellä tekemästä sitä mitä ei saa sekä opeta vaikka istumaan sanomalla sille >>istu>> siihen sati kunnes se istuu (käyttäydyt lempeän määrätietoisesti)

-jotta se tottuu muihin lemmikkeihin, se tulee tutustuttaa niihin pennusta asti, jotta oppii niiden kuuluvan >>laumaan>>

-jotta oppii pitämään lapsia lapsina, eli ei tunne niitä leikeissään uhkaksi, tulee totuttaa lapsiin pennusta asti, siten että ennen itsensä aikuistumista näkee lasten olevan >>vasta pentuja>>

-jotta ei rupea liikaa vahtimaan tai kasva araksi, tulee totuttaa vieraisiin ihmisiin, kyläilyyn ja tilanteisiin pennusta asti, mutta ehdottomasti positiivisin kokemuksin

-jos joutuu pentuna tai nuorena toisen koran rähinän (edes pienen murinan) kohteeksi, voi itsekin kasvaa rähisijäksi

-turkin hoitamiseenkin tulee totuttaa pennusta lähtien, jotta oppii sietämään sitä

-täytyy varautua tarjoamaan koiralle riittävästi liikuntaa ja aivotyöskentelyä, sillä koira voi rotuisekseenkin olla yllättävän liikunnallinen ja aktiivinen: jos koira ei ole tyytyväinen liikunta-ja harrastusrutiineihinsa, se purkaa energiaansa pahantekoon

-ym. vastaavia menetelmiä koulutuksessa

Kaiken rotuisista koirista löytyy poikkeusyksilöitä, kuten aggressiivisia kultaisianoutajia ja avoimia kaukasianpaimenkoiria, mutta omistajan koulutustaidoista se riippuu, millainen aikuinen koirasta kasvaa.

Minun ensimmäinen oma koirani oli dobermanni ja siitä kasvoi oikein kiltti. Sen sijaan olen tavannut ihmisiä, jotka väittävät kaikkien koiriensa käyttäytyneen häiriöisesti, eli monenkin koiran ex-omistajalta saattaa olla taidot kateissa.

keltatukka kirjoitti:

Kyllä sitä nyt mikä tahansa rotu sopii aloittelijalle, kunhan muistaa noudattaa koulutus- ja kasvatusohjeita, jotka menevät muun muassa seuraavasti:

-jottei koira ota valta-asemaa perheessä, ole määrätietoinen jotta se huomaa sinun olevan vahvemmilla, mutta älä aggressiivinen sillä se tekee koirastakin aggressiivisen: älä käytä väkivaltaa, uhkaile tai tuijota silmiin, vaan pistä koiralle kotona jajat, kiellä tekemästä sitä mitä ei saa sekä opeta vaikka istumaan sanomalla sille >>istu>> siihen sati kunnes se istuu (käyttäydyt lempeän määrätietoisesti)

-jotta se tottuu muihin lemmikkeihin, se tulee tutustuttaa niihin pennusta asti, jotta oppii niiden kuuluvan >>laumaan>>

-jotta oppii pitämään lapsia lapsina, eli ei tunne niitä leikeissään uhkaksi, tulee totuttaa lapsiin pennusta asti, siten että ennen itsensä aikuistumista näkee lasten olevan >>vasta pentuja>>

-jotta ei rupea liikaa vahtimaan tai kasva araksi, tulee totuttaa vieraisiin ihmisiin, kyläilyyn ja tilanteisiin pennusta asti, mutta ehdottomasti positiivisin kokemuksin

-jos joutuu pentuna tai nuorena toisen koran rähinän (edes pienen murinan) kohteeksi, voi itsekin kasvaa rähisijäksi

-turkin hoitamiseenkin tulee totuttaa pennusta lähtien, jotta oppii sietämään sitä

-täytyy varautua tarjoamaan koiralle riittävästi liikuntaa ja aivotyöskentelyä, sillä koira voi rotuisekseenkin olla yllättävän liikunnallinen ja aktiivinen: jos koira ei ole tyytyväinen liikunta-ja harrastusrutiineihinsa, se purkaa energiaansa pahantekoon

-ym. vastaavia menetelmiä koulutuksessa

Kaiken rotuisista koirista löytyy poikkeusyksilöitä, kuten aggressiivisia kultaisianoutajia ja avoimia kaukasianpaimenkoiria, mutta omistajan koulutustaidoista se riippuu, millainen aikuinen koirasta kasvaa.

Minun ensimmäinen oma koirani oli dobermanni ja siitä kasvoi oikein kiltti. Sen sijaan olen tavannut ihmisiä, jotka väittävät kaikkien koiriensa käyttäytyneen häiriöisesti, eli monenkin koiran ex-omistajalta saattaa olla taidot kateissa.

Lue lisää

Lainaus ylempää: "Kooikerhondje, bretoni ja viiriäiskoira ovat metsästyskoiria, mutta eivät ajokoiria. Ne eivät siis lähde ajokoirien tapaan etsimään ja jäljestämään riistaa, vaan kiinnostuvat siitä vasta sellaisen havaittuaan, mutta riistan hävitettyään palaavat pian takaisin ulkoiluttajansa luokse. Yleensä lintukoirien (kanakoirat ja noutajat) metsästysvietti purkautuu vasta, kun jotain riistaa on näkyvillä tai sellaisen vainuaa. "

Kanakoirien tehtäviin kuuluu riistan hakeminen ja niillä on kova riistavietti, minusta verrattavissa ajokoiraan (omistan sekä seisovia että ajavia metsästyskoiria). Toki ne eivät etsi risitaa yhtä laajasti kuin ajokoira ja pitävät omistajaan paremmin yhteyttä, ovat miellyttämisenhaluisempia, mutta seisoja jota ei ole opetettu riistalla toimimaan ja hakemaan kurinalaisesti, pysyy helpostikin poissa 15-30 minuuttia, lähtee varamsti risitan hajujen perään, ajaa jäniksiä jne.

Viiriäiskoiraa en tunne rotuna, mutta spanielit, jonkatyyppisiin koiriin kooikerhondjen lukisin, ovat seisojia selvästi lähihakuisempia luonnostaan. Tämähän tulee suoraan käyttötarkoituksesta: seisojan seisonnalle ehtii kauemmaskin ja haku voi olla laajaa, mutta karkottavan koiran, kuten spanielin, on liikuttava koko ajan ampumaetäisyydellä. Myös noutajat ovat selvästi lähihakuisempia kuin seisojat, eivätkä noutajat usein edes ole niin voimakkaasti elävästä riistasta kiinnostuneita.

niin no... kirjoitti:

Lainaus ylempää: "Kooikerhondje, bretoni ja viiriäiskoira ovat metsästyskoiria, mutta eivät ajokoiria. Ne eivät siis lähde ajokoirien tapaan etsimään ja jäljestämään riistaa, vaan kiinnostuvat siitä vasta sellaisen havaittuaan, mutta riistan hävitettyään palaavat pian takaisin ulkoiluttajansa luokse. Yleensä lintukoirien (kanakoirat ja noutajat) metsästysvietti purkautuu vasta, kun jotain riistaa on näkyvillä tai sellaisen vainuaa. "

Kanakoirien tehtäviin kuuluu riistan hakeminen ja niillä on kova riistavietti, minusta verrattavissa ajokoiraan (omistan sekä seisovia että ajavia metsästyskoiria). Toki ne eivät etsi risitaa yhtä laajasti kuin ajokoira ja pitävät omistajaan paremmin yhteyttä, ovat miellyttämisenhaluisempia, mutta seisoja jota ei ole opetettu riistalla toimimaan ja hakemaan kurinalaisesti, pysyy helpostikin poissa 15-30 minuuttia, lähtee varamsti risitan hajujen perään, ajaa jäniksiä jne.

Viiriäiskoiraa en tunne rotuna, mutta spanielit, jonkatyyppisiin koiriin kooikerhondjen lukisin, ovat seisojia selvästi lähihakuisempia luonnostaan. Tämähän tulee suoraan käyttötarkoituksesta: seisojan seisonnalle ehtii kauemmaskin ja haku voi olla laajaa, mutta karkottavan koiran, kuten spanielin, on liikuttava koko ajan ampumaetäisyydellä. Myös noutajat ovat selvästi lähihakuisempia kuin seisojat, eivätkä noutajat usein edes ole niin voimakkaasti elävästä riistasta kiinnostuneita.

Lue lisää

eiii novascotian noutajaa ainakaan.. ne tarvitsevat PALJON liikuntaa ja aktivointia.. sitä tuskin kerkeät antamaan tarpeeks enään lapsen syntymän jälkeen ainakaan!!a

sfasddf kirjoitti:

eiii novascotian noutajaa ainakaan.. ne tarvitsevat PALJON liikuntaa ja aktivointia.. sitä tuskin kerkeät antamaan tarpeeks enään lapsen syntymän jälkeen ainakaan!!a

Kuuleppas, nämä ovat niitä ainaisia ennakkoluuloja. Kyllä meillä on aina nimenomaan silloin vauva-aikana juuri parhaiten ollut sitä aikaa koirillekkin. Kun ei ole sitä pakollista työkuvioita siinä. Nykyään on varusteet, jolla vauvan saa metsäänkin mukaan. Homma hankaloituu hieman, kun lapsia on useampia, mutta yleensähän näissä tilanteissa on ne kaksi aikuista koiran kanssa touhuamassa. Jaettu vastuu siis. Meillä on lapsia monta. Eikä ole mitään hankaluuksia tarjota koirille aikaa päivittäin se 4-5 tuntia. Hiukan se vaatii suunnittelua, mutta kahdelle koiralle on mahdollista turvata aika sekä yhdessä, että erikseen. Meillä on tosin etuna se, että vierestä alkavat loistavat ulkoilumaastot, eli ainoastaan jälkimaastoihin ajellaan hiukan kauemmas.

Novascotian noutajia jokusen tunnen. Ei ne ole mitään erityisen aktiivisia verrattuna moniin muihinkin koiriin. Ihan normaalissa perheessä on täysin mahdollista turvata se "aktivointikin", jos on halua. Itsekkään tosin en aloittajalle sitä suosittelisi, mutta eri syistä:)

Appenzellinpaimenkoira
wales pringlesspanieli
laprandorinnoutaja