Hiljaisina
laskeutuvat vaaleat untuvat
silmäripsensä ne umpeen peittävät
ja kylmät, kylmät ne ovat
sulavat untuvat jäiset
hetken
kauniin käden pinnalle
ja viimein jäätyvät huutaen
katsovat niin kuin
metsäkin katsoo
hiljaa ja äänetönnä
itkien
On kaunis käsi kuin ojennettu
valoa vastaan ottamaan
punaisilla kynsillään lepää
hiutale kaunein
-ainutkertainen
siinä sitten hetken sädehtii ja haipuu pois
lunta sataa yhä hiljalleen.
laskeutuvat vaaleat untuvat
silmäripsensä ne umpeen peittävät
ja kylmät, kylmät ne ovat
sulavat untuvat jäiset
hetken
kauniin käden pinnalle
ja viimein jäätyvät huutaen
katsovat niin kuin
metsäkin katsoo
hiljaa ja äänetönnä
itkien
On kaunis käsi kuin ojennettu
valoa vastaan ottamaan
punaisilla kynsillään lepää
hiutale kaunein
-ainutkertainen
siinä sitten hetken sädehtii ja haipuu pois
lunta sataa yhä hiljalleen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minä pidin tästä, tässä oli jotakin
sanoinkuvaamatonta...
Suru lukemistani uutisista kirvoitti nämä jäiset sanat. En saata käsittää. Mistään yhtään mitään.