Moi kaikki!
Olen 40 vuotias perheetön nainen ja työskentelen toimistotyössä. Kyllästyttää :((
Olen usein viimeaikoina ajatellut alan vaihtoa ja lastenparissa työskentely tuntuisi omalta jutultani. Osaisiko joku antaa vinkkiä mikä olisi järkevin tie minun tilanteessani tähän ammattiin, mikä on alan palkkaus, tyypilliset työtehtävät ja kuinka alalla yleensä viihdytään? Onko koulutukseen vaikea päästä?
Olen 40 vuotias perheetön nainen ja työskentelen toimistotyössä. Kyllästyttää :((
Olen usein viimeaikoina ajatellut alan vaihtoa ja lastenparissa työskentely tuntuisi omalta jutultani. Osaisiko joku antaa vinkkiä mikä olisi järkevin tie minun tilanteessani tähän ammattiin, mikä on alan palkkaus, tyypilliset työtehtävät ja kuinka alalla yleensä viihdytään? Onko koulutukseen vaikea päästä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuinka pitkään olet valmis opiskelemaan? Aikuiskoulutuksena lähihoitajan tutkinnon (toinen asten, ammattikoulu), saat parissa vuodessa. Siinä mahdollisuus myös oppisopimukseen. Lapsiin ja nuoriin erikoistuneet lähihoitajat työskentelevät lastenhoitajina.
Ammattikorkeakoulussa voi lukea sosionomiksi ja sisällyttämällä opintoihin tiettyjä osioita (varhaiskasvatusta ja psykologiaa enempi) voi opiskella lastentarhanopettajan pätevyyden. Eli voi toimia lastentarhanopettajana (ei esikouluopena eikä erityislastentarhanopena). Amk:ssa voi usein opiskella myös aikuisopintoina/iltaopintoina.. Sosionomit voivat työskennellä myös muualla lasten parissa, riippuen suuntautumisestaan..
Palkkaus, kvtes:hän lastentarhoissa usein tessinä. Työtehtävät.. Lastenhoitajan tehtävä päiväkodissa varmaan suhtselvä ja sosionomin hommat riippuvat siitä, mihin sosionomi otetaan. Vieläkin monessa työpaikassa hiukan epäselvää, mihin koulutus antaa valmiudet.
Koulutukseen pääseminen suht helppoa, koulutusta kuitenkin niin paljon ympäri Suomen.
Olisin valmis tuohon AMK- tutkintoon ja pystyisin suorittamaan sen iltaopintoina (asun pääkaupunkiseudulla) tekemällä tiettyjä työaikajärjestelyjä.Kuinka raskaana/vaikeana olette kokeneet opinnot ja oletteko viihtyneet työympäristössänne?
Itse olen tällä hetkellä todella uupunut yt-neuvotteluihin, taloudellisen voiton tavoitteluun kaikin mahdollisin keinoin ja jatkuvaan kaaoksen selvittelyyn. Työllisyys näkymät eivät toimistotyössä ole parhaat mahdolliset. Kaikki alkaa omalta alalatani olla koettu ja nähty. Vaikka urani on ollut ihan ansiokas, jotenkin on alkanut tuntua että haluaisin tehdä työkseni jotakin humaania jossa voisi aidosti auttaa muita ihmisiä. Aikoinaan työskentelin koulun ohella kerho-ohjaajana, joskaan en silloin ajatellut alaa elämäni ammattina, vaikka moni kavereistani valmistuikin opettajaksi. Sairaala ei ole minun paikkani, mutta esim. lasten parissa työskentely voisi olla tosi jees. Alan työllisyysnäkymät ja jatkokoulutusmahdollisuudet ovat tietääkseni myös kohtalaisen hyvät.
Mitä olen sosionomiopintoja vierestä seurannut, niin kyllä ovat opiskelijat iltaopinnoista selvinneet. Paljon ryhmätöitä ja projekteja. Lisäksi ärsytystä on aiheuttanut se, että sosionomin mahdollinen työkenttä on niin kovin laaja, että kun monesti aikuiset tietävät mitä haluavat tehdä, muiden "alojen" opiskelu turhauttaa. (Sepä varmasti monessa..) Ja lisäksi juuri tuo mainittu, että työelämässä ei ole ihan selkeää, missä sosionomeja työskentelee.
Sairaalassahan sosionomit eivät työskentele (yleensä), vaan juuri "sosiaali!palveluiden puolella.. Työllisyysnäkymät ovat hyvät, jos on valmis työskentelemään välillä vaikka vanhusten parissa, odotellen sitä unelmapaikkaa lasten puolelta tms. Jatkokoulutusmahiksina esim. ylempi AMK tai sitten yliopiston puolelle.