onko lapseni normaali 3-vuotias?

pojan äiti

Yhden lapsen äitinä olen hieman epävarma poikani kehityksestä. Motoriikka, puhe ja kaikki muutkin taidot ovat tulleet aina hieman jäljessä. Kävelemään ilman tukea oppi 1v ja 3kk:n iässä, puhetta alkoi tulla 2,5 vuoden iässä (tätä ennen vain joitakin yksittäisiä sanoja ja sanojen tapaisia). Vaipoissa on edelleen, käy kyllä potalla istumassa pienen suostuttelun jälkeen säännöllisesti, mutta asia pottaan tulee todella harvoin.

En tiedä johtuuko osittain puheen viivästyneestä kehityksestä mutta hän toistaa samoja lauseita ja sanoja joskus hyvin pitkään. Paljon siis erilaisia hokemia ja yksittäisiä poimittuja lauseita. jotka eivät välttämättä liity tekeillä olevaan asiaan ollenkaan. Leluilla leikkii yleensä toisin, kuin niiden käyttötarkoitus on; esim pikkuautoa voi pitää kädessään ja pyöritellä ja ihmetellä renkaita ja muita lelujen yksityiskohtia pitkän tovin. Puupalikkasangosta otti kannen irti ja keskittyi sen pyörittämiseen lattialla. Yleensäkin tavaroiden vierittäminen, pyörittäminen, liuttaminen yms. on mielenkiintoista. Tietyistä asioista on aivan haltioissaan ja nämä ovat aina sitten tapetilla useita kuukausia. Esim. veden valuttaminen kupista tai jostain astiasta on niin mielenkiintoista, että lapsi on aivan jännittyneenä.

Eniten askarruttaa onko muiden kolme vuotiailla tiettyjä "outoja" ilmeitä jotka toistuvat jossain tietyissä tilanteissa. Meidän pojalla on tapana aina hyppiä tasajalkaa innostuessaan ja pyöritellä ranteita. Ilmeet ovat myös usein hassuja. Itse emme asiaan kiinnitä huomiota, mutta vieraammat ihmiset yleensä aina nauravat hänelle ja se joko innostaa häntä entistä enemmän, tai hämmentää tai sitten hän ei ymmärrä mille he nauravat. Riippuu siitä kuinka keskittynyt hän on kiinnostavaan asiaan.

Poika vierastaa kaikkea uutta ja tilanteesta tulee helposti hänelle pelottava, jos siitä etukäteen liikaa puhutaan. Parhaiten uusista tilanteista selviää vain menemällä ja laittamalla hänet "väkisin" alkuun. Tilanne voisi olla vaikkapa sellainen, että pyydän poikaa menemään kaupan autokärryyn ja hän ei halua. Ei halua myöskään kävellä kaupassa vieressä. Tunnistan nämä jutut 100% varmuudella, että mikä liittyy uhmaan ja mikä on epävarmuutta ja pelkoa. Tilanteesta voidaan (ja niin olen ennen tehnytkin) keskustella vaikka kuinka pitkään ja kauhu asiaa kohtaan kasvaa sitä mukaan, mitä pidempään keskustellaan. Sitten kun vain väkisin laitan huutavan ja rimpuilevan, minuun takertuvan pojan kärryyn, tilanne laukeaa samantien ja hän alkaa tyytyväisenä ohjailemaan rattia. Tämä siis esimerkki. Jossain vaiheessa aloin esittämään pojalle vaihtoehtoja; "menet autokärryyn tai kävelet vierellä ja pidät kädestä kiinni, saat valita" ja silloin poika yleensä valitsee autokärryn ja menee siihen aivan nätisti itse. Tämä on helpottanut arkeamme paljon.

Uhmaiästä vielä sen verran, että sellainen meillä on jonkinasteisena jo ollutkin. Isoja raivareita tuli ja usein, mutta arki on muutenkin melko haasteellista ja ystävien lapset tuntuvat suoraan sanottuina melko helppohoitoisilta (luoja auttakoon tämän lauseen tähden). Tosin tämä ero on kaventunut viimeaikoina paljon ja se on hyvä merkki.

Poika ei juurikaan leiki itsenäisesti. Hän tarvitsee leikkiin paljon aikuisen tukea ja ohjausta. Leikki jää usein kesken tai unohtuu. Sen vuoksi olenkin sortunut lastenohjelmiin, joista olin suunnitellut alunperin pidättyväni lähes kokonaan:( Emme kertakaikkiaan muuten saisi yhtään omaa aikaa mieheni kanssa. Lapsi on henkisesti melko uuduttava, koska itsenäisyyttä ei ole juurikaan. On kyllä asioita joita hän haluaa tehdä "ite", mutta äiti tai isä pitää kuitenkin olla osallistumassa tapahtumaan jollain tasolla.

Toisinaan minusta tuntuu, että minulla on aivan tavallinen poika, toisinaan vierailen autistilasten vanhempien sivuilla:/ olen tullut niin sokeaksi tämän tilanteen kanssa, etten enää tiedä mikä on normaalia. Faktat ovat ne, että poikamme on kehitysviiveinen ja saa kerran viikossa ohjausta. Minulle on sanottu, että olen ollut ajoissa asialla ja vaatinut pojalle toimintaterapiaa ja fysioterapiaa neuvolan vähättelystä huolimatta ja myös saanut niitä. Taitojen kehittyessä nämä voitiin lopettaa ja jäljelle jäi kuntoutusohjaus n kerran viikossa, jossa opetellaan tiivistettynä leikkiä ja pitkäjänteisyyttä. Fakta on myöskin se, että harva ulkopiolinen huomaa pojassamme enää mitään outoa, ellei nämä hänen ilmeet tai pomppimiset tule esille. Ja fakta on myöskin se, että jos ne tulevat esille, keräämme (ihmetteleviä) katseita samanikäisten lasten vanhemmilta. Älkääkä käsittäkö väärin, en todellakaan ole jatkuvasti tuntosarvet pitkällä analysoimassa poikaani, vaan vietämme aivan "tavallista" arkea, mutta pohtija-tyyppinä nämä asiat välillä askarruttavat mieltä ja nyt on yksi sellainen hetki.

Eniten minua kiinnostaa, jääkö nämä pakkoliikkeitä muistuttavat tavat, ilmeet ja hokemiset iän myötä pois ja onko muilla kokemusta näistä. Olisin todella kiitollinen jos kertoisitte kokemuksistanne:)

11

4205

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • sdfsadfsfsafa

      vastaavanlaisen pojan tunnen. Hänellä ei mitään varsinaisesti koskaan saatu diagnoosiksi, mutta käyttäytymisessä kuitenkin selviä autistisia piirteitä. Mukava, reipas 12-vuotias on pojasta tullut,ja normaalikoulussa ollut, mutta selvästi on tietyillä osa-alueilla viivästymiä eli näitä lukkiutumistilanteita tulee, vaipuu omiin mielenkiintoisiin maailmoihin välillä, sekä muutenkin ajoittain "omalaatuista" käyttäytymistä. Sosiaalisten suhteiden muodostaminen on ollut vähän hankalaa, sillä hermostuu helposti ja tarvitsee monissa tilanteissa aikuisen rohkaisua. Hokemiset tms. eivät siis kokonaan jääneet, mutta vähentyneet huomattavasti lapsen kasvaessa.Kaikesta huolimatta vaikuttaa oikein onnelliselta, iloiselta lapselta, jota ei ole kiusattu.Mutta kaikki lapsethan ovat yksilöitä ja tulevaisuudesta mahdoton sanoa. Kuitenkin lapsennehan enimmäkseen vaikuttaa aivan "normaalilta" 3-vuotiaalta, varsinkin jos on ainut lapsi. Mitä enemmän neuvolassakaan tässä vaiheessa voidaan tehdä? Vähättely neuvolassa todennäköisesti oli vain huolten lievittämisen yrittämistä, kun "poikkeavuudet", joista puhut kuitenkin niin vähäisiä. Vaikuttaa siltä että olet rakastava ja viisaasti lastasi hoitanut ja auttanut eteenpäin, joten mitä enempää voit tehdä. Lapsesi tuskin kasvaa minkään ennustettavissa olevan kaavan mukaan, olet siis tuntemattomalla tiellä, kuten kaikki muutkin vanhemmat. Pidä huoli, että vanhempina itse jaksatte ja toimi kuten sydämesi sanoo lapsesi parhaaksi!

      • pojan äiti

        Kiitos vastauksestasi tuhannesti. Oli mukava kuulla isommasta lapsesta, jolla on samantyyppisiä piirteitä ollut ja on kuitenkin nyt elämäänsä tyytyväinen poika. Meidän poikamme ottaa reippaasti kontaktia tietyn tyyppisiin rauhallisiin, iloisiin ja hymyileviin ihmisiin, mutta esimerkiksi kovaäänisiä, räväköitä tyyppejä hän saattaa pelätä. Joskus hän on pieniä hetkiä omissa ajatuksissaan, jolloin saattaa olla hankalaa saada häneen kontaktia mutta tätäkään ei ole huomannut kuin aivan muutama ihminen lähipiiristä. Vakuuttelen tässä itselleni lähinnä, että poikamme piirteet eivät ole kovin hankalia ja tulemme pärjäämään jatkossa mukavasti, mutta kirjoituksesi tärkein pointti, jonka olin jälleen unohtanut oli ehdottomasti se, että kaikki me olemme tuntemattomalla tiellä lastemme kanssa. Voiko asiaa paljon paremmin ilmaistakaan:)? Kiitos vielä vastauksestasi ja mukavaa kevään odotusta!


    • normaali vekara!

      Tuohan on täysin tavallista kolmevuotiaan lapsen käytöstä!!!

      Ajatteletko, että vasta vähän aikaa sitten maailmaan putkahtaneiden ihmisenalkujen pitäisi olla samalla tasolla kehityksessä kuin aikuiset!?!

      Ei lapsesi taidot ole alkuunkaan jäljessä, vaan ihan "normaaliin" aikaan ovat tulleet.

      Mitäs jos menisit jonkin päiväkodin pihalle katsomaan kolmevuotiaiden touhuja tai johonkin kerhoon missä on alle kouluikäisiä lapsia. Ystäväpiiri ei anna aina todellista kuvaa mitä oikeasti tapahtuu..

      • Suvi-Tuuli1975

        Alkuperäisen kirjoittajan kanssa minulla on hyvin samanlainen poika. Tällä hetkellä poikani on 3,7vuotta ja on aloittanut juuri päiväkodin. Kunnolla sanoja poika aloitti sanomaan 3 vuotiaana ja nyt alkaa tulemaan vasta epäselviä lauseita ja ns.omakieli on jäämässä pois. 3 vuotiaaksi saakka ei suostunut potalle ja ei oikein ymmärtänyt edes miksi siihen mennään. Yht äkkiä kuitenkin jätti vain vaipan pois ja oppi tekemään tarpeensa potalle ja sittemmin pönttöön.
        Puheterapia aloitettiin 3 vuotiaana ja tuossa 3,3 vuotiaana alkoi kova kehitysvaihe ja monessa asiassa on kehittynyt aivan huimasti. Meillä samanlaisia tilanteita että teemme omalla tyylillämme asioita ettei poika saa järkytysraivareita ja kyllä monesti tuijotetaan ja ihmetellään miksi en komenna poikaa tms.. mutta itse tiedän millon toimin mitenkin haastavissa tilanteissa. Erityisesti meillä on se että on mentävä samalla kaavalla ja samoja reittejä tai menee pojalla pasmat sekaisin.
        Lapseni on kuitenkin iloinen ja oppii uutta kun vain ohjaa ja opettaa ahkerasti. Samanlailla toistelee jotain lauseita taio hokemia vaikka ne ei liittyisi mitenkään siihen mitä tekee ja on outoja liikkeitäkin välillä ja sormien liikuttelua jne...
        Puheterapeutin kanssa olemme päässeet neurologille ja nyt on tutkimusjakso sairaalajaksolle tulossa. Itse en kuitenkaan haluaisia tämän ikäsestä vielä mitään diagnoosia vaan haluan tällä kaikella vain saada tukitoimia lapsen kehitysken tukemiseksi. Minulla on monesti päiviä jolloin mielestäni poikani on aivan normaali ja sitten toisinaan vierailen autismiliiton sivuille ja en tiedä onko aspergeria vai dysfasiaa vai vain kehitysviivettä joka on tasaantumassa jo kovaa vauhtia ikäsensä tasolle.
        Ensimmäsitä kertaa tällä palstalla löysyin kirjotuksen joka oli kuin omasta pojastani :) Kerrohan lisää "erityispiirteistä" niin katsotaan onko samoja vieläkin enemmän..


      • pojan äiti
        Suvi-Tuuli1975 kirjoitti:

        Alkuperäisen kirjoittajan kanssa minulla on hyvin samanlainen poika. Tällä hetkellä poikani on 3,7vuotta ja on aloittanut juuri päiväkodin. Kunnolla sanoja poika aloitti sanomaan 3 vuotiaana ja nyt alkaa tulemaan vasta epäselviä lauseita ja ns.omakieli on jäämässä pois. 3 vuotiaaksi saakka ei suostunut potalle ja ei oikein ymmärtänyt edes miksi siihen mennään. Yht äkkiä kuitenkin jätti vain vaipan pois ja oppi tekemään tarpeensa potalle ja sittemmin pönttöön.
        Puheterapia aloitettiin 3 vuotiaana ja tuossa 3,3 vuotiaana alkoi kova kehitysvaihe ja monessa asiassa on kehittynyt aivan huimasti. Meillä samanlaisia tilanteita että teemme omalla tyylillämme asioita ettei poika saa järkytysraivareita ja kyllä monesti tuijotetaan ja ihmetellään miksi en komenna poikaa tms.. mutta itse tiedän millon toimin mitenkin haastavissa tilanteissa. Erityisesti meillä on se että on mentävä samalla kaavalla ja samoja reittejä tai menee pojalla pasmat sekaisin.
        Lapseni on kuitenkin iloinen ja oppii uutta kun vain ohjaa ja opettaa ahkerasti. Samanlailla toistelee jotain lauseita taio hokemia vaikka ne ei liittyisi mitenkään siihen mitä tekee ja on outoja liikkeitäkin välillä ja sormien liikuttelua jne...
        Puheterapeutin kanssa olemme päässeet neurologille ja nyt on tutkimusjakso sairaalajaksolle tulossa. Itse en kuitenkaan haluaisia tämän ikäsestä vielä mitään diagnoosia vaan haluan tällä kaikella vain saada tukitoimia lapsen kehitysken tukemiseksi. Minulla on monesti päiviä jolloin mielestäni poikani on aivan normaali ja sitten toisinaan vierailen autismiliiton sivuille ja en tiedä onko aspergeria vai dysfasiaa vai vain kehitysviivettä joka on tasaantumassa jo kovaa vauhtia ikäsensä tasolle.
        Ensimmäsitä kertaa tällä palstalla löysyin kirjotuksen joka oli kuin omasta pojastani :) Kerrohan lisää "erityispiirteistä" niin katsotaan onko samoja vieläkin enemmän..

        Kiitos viestistäsi! Kirjoitan nopeasti jotain, kun täytyy mennä pian muihin hommiin. Meillä on myös tuo sormien näpertely, vaatteiden nyörien, vetoketjujen yms. silmiinpistävä näpertely yksi piirre. Yhteen aikaan puri aina vas. käden paidanhihat rikki ja liinavaatteiden kulmat olivat myös pienillä rei`illä. Tuo on nyt onneksi vähentynyt. Vauvana poika ei ikinä laittanut mitään leluja tai pieniä esineitä suuhunsa. Eikä erityisesti tavoitellut leluja. Söi kyllä tuttia ja maitoa pullosta, mutta muuten ei suun alueeseen saanut koskea. Kiinteään ruokaan totuttelu sujui hyvin, vaikka ongelmia "odoteltiin" mutta kun alkoi syömään itse, huomattiin, että poika ei ollenkaan esikäsitellyt ruokaa, vaan yritti nielaista todella isoja paloja kerralla alas. Tästä seurasi useita vähältä piti- tilanteita. Puheterapeutti sanoi, että "lykkää vaan suuhun ruisleipää, kyllä se siitä". Yhden ainoan kerran jätin kuuntelematta vaistoani ja uskottelin tilanteen korjaantuvan tekemällä vain niinkuin muutkin tekevät. Tulos oli se, että poika lähes tukehtui. Puheterapia käynnit jäivät siihen.

        Meillä oli kuitenkin terveyskeskuksen fysioterapeutti käynnit säännöllisesti ja tämä maailman ihanin ihminen todella perehtyi poikani asioihin ja sanoi, että pojan lihasjäntevyys on matalaa niin käsissä ja jaloissa (jonka takia jumpassa kävimmekin), kuin myös suussa ja tukehtumisvaara on TODELLINEN. Tämän takia kehitysvammaisillakin lapsilla on syömisen kanssa ongelmia. Tätä vain ei osattu poikamme kohdalla ajatella, koska madaltunut lihasjäntevyys oli siihen aikaan ainut poikkeama lapsessamme. Ajateltiin sen viivästyttävän lähinnä vain kävelemään oppimista. Terveyskeskuksen fysioterapeutin ansiosta aloitin pojalle leukahieronnan, jota hän ensin inhosi. Noin kuukauden kuluttua lapsi kuitenkin selvästi halusi, että leukoja hierotaan ja jännitys leuoista sekä hampaiden narskuttaminen vähenivät huomattavasti ( puheterapeutti ei muuten tätäkään suositellut missään tapauksessa, koska lapsen suun alue oli hänen mukaansa intiimiä lapsen henkilökohtaista aluetta, jota ei ole hyvä sorkkia, ellei lapsi itse halua). Haluan vielä selventää, että madaltunut lihasjäntevyys esiintyy siis siten, että lapsi voi olla löysä ja ns. valua sylistä tai toisaalta jäntevä kuin viulunkieli, ja selkä kaarella usein vauvana. Liika jäntevyys johtuu siitä, että lapsi jännittää vartaloaan tahdonalaisesti, kun ei matalan lihasjäntevyyden takia pysty muuten tekemään tiettyjä liikkeitä. Tätä lihasjäntevyyden säätelyn harjoittelua tuki juurikin tuo fysioterapia. Edelleen se jossain määrin lapsessa näkyy (esim. kenkiä, hanskoja vaikea pukea koska lapsi ei paina raajoilla vastaan, vaan pitää jalkaa löysästi, esineet tippuvat helposti kädestä..), mutta monet jotka asiasta eivät tiedä, eivät huomaa mitään.

        Vielä tuosta leukahieronnasta, että samoihin aikoihin alkoi myös syöminen (yllätys, yllätys) sujumaan ja ylenmmäräinen kuolaaminen loppui. Teimme harjoituksia myös hammasharjalla ja nykyään hammaspesut, naaman pyyhkimiset yms sujuvat ilman pakokauhua normaalisti.

        Toinen esille tullut aistiyliherkkyys liittyi ja liitty edelleen noihin löysiin, mutta ihanan pulleisiin käsiin:) Niihin ei saa oikeastaan koskea, eikä poika halunnut ennen koskea hiekkaan, nurmikkoon tai veteenkään. Nurmikolla e voinut kävellä ja istuminenkin oli kamalaa, koska siinä saattoi joutua laittaa käden maahan. Mieluummin kaatui nenällleen, kuin otti kädellä vastaan. Fysioterapeutti ratkaisi myös tämän ongelman. Jos teillä on tämäntyyppisiä ongelmia niin kerro, niin vastaan tarkemmin.

        Sieltä täältä poimin näitä ajatuksia päästäni, ja paljon jäi kirjoittamatta, mutta vastaile jos mikään tuntui tutulta:) Nyt täytyy mennä!


      • pojan äiti

        Kiitos vastauksestasi!

        En ajattele:)

        Uskon, että lapseni taidot ovat näinkin hyvällä tasolla, koska suoraansanottuna olen tukenut niiden kehitystä erittäin paljon. Ymmärrän tosin ensireaktiosi, koska kirjoitukseni oli vain pintaraapaisu elämästämme. Pojalle on tehty pään magneettikuva, hermorata tutkimus ja EEG tukimus lääkärin suosituksesta, eli kehityksessä on ollut poikkeamaa ja ymmärrät varmaan, että sen takia minun on hieman vaikeaa puolueettomasti määritellä kehityksen tämänhetkistä tilannetta. Mutta mukava kuulla, että sinun mielestäsi kehitys kuulostaa normaalilta:)


      • 2xmamma
        pojan äiti kirjoitti:

        Kiitos vastauksestasi!

        En ajattele:)

        Uskon, että lapseni taidot ovat näinkin hyvällä tasolla, koska suoraansanottuna olen tukenut niiden kehitystä erittäin paljon. Ymmärrän tosin ensireaktiosi, koska kirjoitukseni oli vain pintaraapaisu elämästämme. Pojalle on tehty pään magneettikuva, hermorata tutkimus ja EEG tukimus lääkärin suosituksesta, eli kehityksessä on ollut poikkeamaa ja ymmärrät varmaan, että sen takia minun on hieman vaikeaa puolueettomasti määritellä kehityksen tämänhetkistä tilannetta. Mutta mukava kuulla, että sinun mielestäsi kehitys kuulostaa normaalilta:)

        Mulle tuli itselle mieleen ku luin aspergerin oireet. Niitäkin on vähän eritasoisia jne. Mut mä en oo todellakaan asiantuntia. Olen itse lastenhoitaja ammatiltani. Olet varmaan kysellyt asiasta neuvolassa. On kyllä itse vaikea sanoa omasta lapsesta mikä on normaalia. Itsekkin asiaa joskus pohdin omien lasten kanssa.

        Luulen että asiaan puututaan neuvolassa jos siihen katsotaan syytä. Tai niin toivon. Mielestäni ei ainakaan kuulosta kovin vakavalta. Ikinä kun ei tiedä onko nuo vaan lapsen omaa itseään. Joskus lapsilla voi olla todella kummallisiakin omia tapoja. Ja toisten kehityskin menee niin eritahtiin.Siksi toisaalta ei saisi liian aikasin ylireagoida. Ainakaan lapselle ei saa tehdä suoritus paineita tehdä asioita koska MUUT jo niin tekee. Lapsen etuahan vaan kannattaa ajatella. Toki on hyvä kannustaa ja antaa mahdollisuus opetella asioita. En nyt sitten viittaa mitenkään että sinä et näin olisi tehnyt. Varmaan olet oikein tehnyt. Sitä en epäile. Kunhan kirjoitin.

        Kovasti voimia.


    • Anonyymi

      Löysin tämän keskustelun kun etsin tietoa poikaani ajatellen. Poikani on 2,5 vuotias ja monet asiat täsmää aloittajan kuvaaman kanssa. Aloitus oli kirjoitettu 2010. Kiinnostaisi kuulla miten tilanne on reilu 10 vuoden aikana edennyt ja miten poika kehittyi?

      • Anonyymi

        Hei! Minulla myös vastaavanlainen lapsi. Mielelläni vaihtaisin ajatuksia


    • Anonyymi

      Täällä kanssa samankaltainen poika ja muiden kokemusten lukeminen kiinnostaa. Vieläkö tänne löytyisi jo kirjoittaneita linjoille?

      • Anonyymi

        Mielenkiintoinen aihe sinänsä mutta aloitus on vanha, olis kiva tietää miten näillä lapsilla nyt menee , myös se että miten eritavalla tänään neuvolassa saa neuvoja näihin asioihin kun silloin kun ketju aloitettiin , sillä kokoajan kyllä tulee uutta tietoa esille .
        Itselläni ei ole ajankohtainen asia mutta silti mielenkiintoinen asia lasten eri vaiheista ja äideistä jotka todella ovat taitavia näissä asioissa.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Melkein lähetin viestin.

      Onneksi tulin järkiini. Mukavaa kesää
      Ikävä
      152
      2512
    2. Ikävöimäsi henkilön ikä

      Minkä ikäinen kaipauksen kohteenne on? Onko tämä vain plus 50 palsta vai kaivataanko kolme-neljäkymppisiä? Oma kohde mie
      Ikävä
      82
      1859
    3. Tiedätkö autereen?

      Se on vähän niinkuin sinä. Eräänä päivänä se hehkuttaa eteerisenä, laiskan hauen tavoin. Toisena se iskee kuin nälkäinen
      Tunteet
      12
      1707
    4. Liikenne onnettomuus

      Annas kun arvaan -Nuoriso -Ajokortti poikkeusluvalla -Ylinopeus
      Orimattila
      95
      1555
    5. Mikä tekee kaivatustasi

      haluttavan?
      Ikävä
      93
      1419
    6. Kuka jäi auton alle

      Kuka jöi kantatiellä auton alle eilen
      Kuortane
      9
      1334
    7. Muistatko ensimmäisen kahdenkeskisen hetken

      kaivattusi kanssa?
      Ikävä
      66
      1168
    8. Oli kyl kunnon reissu

      Jopa oli bileet hotellissa! Kunnon menot ja Kuhmon rytkyt liikenteessä. Onneksi ei ollu tuulipukua päällä! 😂👍🏻
      Kuhmo
      12
      1054
    9. Naisten pitäisi lähestyä miehiä enemmän.

      Milloin viimeksi lähestyit miestä ja pyysit kahville tai treffeille?
      Sinkut
      112
      1016
    10. Vähän pelottaa

      Että ten suuren mokan. Tämä muuttaa nyt liikaa asioita.
      Ikävä
      45
      1014
    Aihe