En osaa olla soljuva,
sujuvasti lörpöttää ihania.
Minä pelkään, enkä luota,
ennen kuin tiedän.
Tänään olen kasa
kirskuvaa jäteromua,
jota kaivinkoneen kauha riipii.
Olen lumeen unohdettu
yksinäinen lapanen,
jonka päälle koiratkin kuseskelevat.
Musta vuori
minun sisässäni
kirkaisee!
"Maailman pehmein iho",
niin kuin sanoi eräs kerran,
aina vain vailla,
kättä kosketusta suudelmaa.
Ehtymättä sataa lumi,
sataa sata vuotta,
vuosi vuodelta
peityn syvemmälle hankeen.
sujuvasti lörpöttää ihania.
Minä pelkään, enkä luota,
ennen kuin tiedän.
Tänään olen kasa
kirskuvaa jäteromua,
jota kaivinkoneen kauha riipii.
Olen lumeen unohdettu
yksinäinen lapanen,
jonka päälle koiratkin kuseskelevat.
Musta vuori
minun sisässäni
kirkaisee!
"Maailman pehmein iho",
niin kuin sanoi eräs kerran,
aina vain vailla,
kättä kosketusta suudelmaa.
Ehtymättä sataa lumi,
sataa sata vuotta,
vuosi vuodelta
peityn syvemmälle hankeen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Näitä lepertelijöitä
on jo riittämiin.
Kunhan sanat nuo
sä mitä
kerrot
pitää
sillään sen
mitä tunnet.
No en sitä
jäteromua..Tarkoittanut
kerrottavaksi hälle..
Vaan tunteitasi
häntä
toista kohtaan.
Sitten ehkä
voi putsata
sä kaatopaikkasi.
Toki ennenkin!
Jos siltä tuntuu,
että jättää
voit ne menneeseen!
Ja astua päivään tähän
uusin mielin..
Aatoksin.
Sydän kaipaa sydäntä
kasvot ,kädet kosketusta
ja miksi
suu
tuo luotiinkaan ?
Suudeltavaksi
tietenkin.