tiedä enää, onko terve vai sairas. Ei oikein jaksa edes muistaa miltä ennen tuntui. Jalka nousi keveästi ja työ maittoi. Nyt elämä on parhaimmillaan jonkinmoista raahustusta. Saamattomuus ja voimattomuus inhottavia vieraita. Sukkahousujen pukeminen on työlästä ja kuiva leipä juuttuu kurkkuun. Onneksi työtaito ei ole kadonnut. Jarrut ovat vain hirttäneet kiinni, ei kulje sitten niin millään.
Nyt ei
Upoksissa
4360
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Katsos mun eilisiltainen vuodatus, nimimerk.reisien voimattomuus, eikö ole tuttua? Siis olo on niin syvältä..Äsken olin puoli tuntia lumitöissä ja kyllä oli huono olo sen pienen ruumiillisen työn jälkeen.Ei ollu ennen. Huomenna pitäisi mennä talviloman jälkeen töihin , huh,huh..
jalat raskaat ja voimattomat, eron entiseen huomaa selvästi. Olen myös huomannut käsissä samaa, enää ei purkin kannet aukene helposti, eikä pienet napit, ruuvit yms. tahdo pysyä hyppysissä. Varmaan lihaskunto romahtaa kerralla tässä iässä vaikka kuinka olisit ollut aktiivinen liikkuja ja hoitanut kuntoasi. Sitä ei vaan ole kerrottu meille, vaihdevuodethan on kaikista oireista huolimatta naisen parasta aikaa :(((.
Mun kuukautiset loppui kolme kuukautta sitten, kuumat aallot ja hikoilut alkoi heti. Ne sain kuriin luontaistuotteilla tai mulla ne ei kestänyt kuin pari kuukautta (onko mahdollista??) tai on menossa vaan joku helpompi vaihe.
Vaihdevuodet vois olla "syy" päästä täydelle eläkkeelle, luulempa että, jos tämä kaikki tapahtuisi miehille, niin olisi ollut jo ajat sitten.
Nyt kun vaihdevuosioireita on kestänyt kohta 6 vuotta rankimman kautta, olen kyllä aivan lopussa ja eläkkeelle valmis. Tosin osa-aikaeläke karkasi juuri sinne 60 vuoteen, olen 55.
Taival on ollut siis siksi näin pitkä ja rankka, kun olen sairastanut hormonipositiivisen rintasyövän, jonka jatkohoitona syön lääkitystä estääkseni syövän uusiutumista. Syöpäni oli ärhäkkää laatua, siksikin tätä lääkitystä jatkettiin. Yleensä riittää 5 vuotta. Tämä merkitee siis sitä, etten mitenkään saa estrogeenia, koska sehän juuri mahdollisesti "ruokkisi" syöpäsoluja. Myöskään luontaistuotteet eivät käy.
Olen nytkin sairaslomalla, en kertakaikkiaan jaksa tätä työelämää noilla oireilla. Olen ärtynyt, hermostunut ja ahdistunut. Naisporukassa työnteko on terveenäkin karmeaa, toisia puukotetaan ja etsitään niitä heikkouksia.
Kotona vaihdevuosioireetkin ovat siedettäviä, kun asunnon saa yksineläjä pitää viileänä, eikä kukaan
vahdi, kyttää tai juoruile.
Minulla on vuosi vähän toista tätä helvettiä jäljellä, sen aion kestää ellei kuppi mene totaalisesti nurin ja mua hakee piipaa-auto. Yritetään kuitenkin, naiset, olla hyviä työkavereita toisillemme. Ystäväksi ei tarvitse alkaa, mutta asiallinen työkaveruus on välttämätöntä nykyisessä työelämässä.
Sinulle! Vierailin lyhyen aikaa juuri tuollaisessa työpaikassa, enkä olisi millään uskonut millaista siellä oli. Kiusaamista sähköposteilla, sairalomia verenpaineen vuoksi, kyräilyä ja nälvimistä. Aivan uskomatonta. Aikaisemmin olen saanut onnekseni olla enimmäksen sellaisissa työympäristöissä, joissa nauru raikui ja kaikilla oli mukavaa. En ollut tiennyt muuta olevankaan.
Tuossa työpaikassa sain seurata vierestä kuinka maata kaivettiin yhden, hyvän työntekijän alta ja toista lobattiin sijalle, hyi olkoon.
Viime viikolla menin käymään erään sairaalan suljetulla infektio-osastolla. Eräs työntekija sattui tulemaan yhtäaikaa ovelle ja tervehdin, esittelin itseni ja kerroin minulla olevan tapaamisen sisällä erään henkilön kanssa. Olisin voinut puhua katuvalopylväälle - yhtä paljon sain vastauksia sanomisiini. Hän aukaisi oven ja huitaisi mennä sisään kasvot rumalla ilmeellä puhumatta sanaakaan minulle, saati, että olisi edes tervehtinyt. Sääli hänen työtovereitaan.
Meni vähän asian sivuitse, mutta monilla työpaikoilla on todella huonosti käyttäytyviä ihmisiä, jotka joutaisi potkaista pellolle, näkemään elämää ilman työtä ja sairaana.
Näistä vaihdevuosioireista, olen sietänyt niitä nyt kuusi vuotta ilman hormoneja ja kyllä ne ovat pikkuhiljaa hellittäneet, joskaan eivät kokonaan kadonneet. Silloin kun oireita taas tulee, ne ovat jotenkin voimakkaampia mutta kestävät lyhyemmän aikaa.