Taisin ihan hätkähtää näkymää pikku sisäpihassani äsken! Kauhistus---terassini on nyt vallannut valkoinen ihan kummituksen näköinen olio. Ennen se oli ruusupensaani terssin kulmassa, mutta yön aikana se on saanut niin paljon lunta, että siinä se nyt jököttää kädet levällään valkoinen haamu. Ja iso !
En tunne enään puutarhaani, kaikki on pallomaista ja lyhdyt on Pekkapuupään hatulla puettuja:D
Huvittavan näköistähän tuo on, mutta en aio enään Haamua säikkyä, kun sen muoto on niin kamala, luuta käteen ja urhoollisesti kahlaan ja huiskin sen hajalle. Onneksi on pehmeää tuo lumi:D
Oletteko muut selvinneet lumitöistänne ihan käsipelillä?
En tunne enään puutarhaani, kaikki on pallomaista ja lyhdyt on Pekkapuupään hatulla puettuja:D
Huvittavan näköistähän tuo on, mutta en aio enään Haamua säikkyä, kun sen muoto on niin kamala, luuta käteen ja urhoollisesti kahlaan ja huiskin sen hajalle. Onneksi on pehmeää tuo lumi:D
Oletteko muut selvinneet lumitöistänne ihan käsipelillä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
käsipelillä, terassilta vaan siivouslastan kanssa työntelin lumet seinän viereen, ennenvanhaa lapioitiin lumi torpan kivijalan peitteeksi, suojasi kuulema torppaa kylmyydeltä.
Meillä oli kotimökissä narttukoira, juoksuaikana eräs iso sulhanen bernharttilaine, tallasi oikein polun torpan ympärillä, ku hää olis tytöille tullu ,mut ei voinu muuta kun kävellä mökin ympäri lemmen tuskissaan..
pitänyt terassin vapaana lumesta, nyt on myönnettävä, että koin sen turhan ja raskaaksi. Ajattelin siinähän se sulaa , itekseenkin keväällä niinkuin tekeekin.
Onhan hyvä kun iso Bernhardilainen talloo polkua tupasi ympärille, tuttua on, sinnikkästi ne odottaa kultaansa.
Sääliksi kävi Karjalan karhukoiraa, joka viikon makasi hangellä kuono hännän sisällä ja lunta paksun turkkinsa
selässä, odottaessaan Skottlannin paimenkoirani aamuista kirjettä hangessa. Kaipa tuo tytönpahus meni lupaamaan sille rakkautta, kun viikon jaksoivat viestitellä ja sitten tapahtui!
Ovi oli raollaan, minun hääriessä sisällä puuhiani, vai olisko tuo avannut oven itse(sitäkin tapahtui)ja niin ne
saivat tapaamisensa. Palasin sisälle takaisin, ei niitä enään voinut häiritä. 9 kk myöhemmin oli meillä pentue, joista kaikki menivät uuteen kotiin 8 viikkoisina. Komeaturkkisia niistä tulikin, yhden pidimme itse.---- Siitä tulikin viisain koira mitä olen kasvattanut:D Eräs koirankasvattaja sanoikin rodun saaneen uutta verta Karjalan karhukoirasta, uskon siihen kyllä, Lassie on jo kauan ollut samoilla apajilla Suomessa.
Menikin lumesta koiratarinoihin:D Täällä paistaa somasti aurinko, ja taivaskin on ihanan sininen! Moikka taas...
niinkö sinun perheesi suureni, kertaheitolla, tytölläsi oli silloin herkkä hetkensä ja sai sulhasensa ihan riemastumaan. Hienoja hetkiä on koiran kanssa ja miksei koiran jälkeläistenkin kanssa, vaikka on niistä suuri vaiva, mutta ihanat hetket joita ei koskaan unohda, saa viettää niiden kanssa. Kova ikävä tulee, kun pois lähtevät omaan elämäänsä.
Meidän vanha rouva eli 12 vuotiaaksi minulle kaveri ja kotivahti. Lapsena oli kavereita jotka pelkäsivät koiraani, sain olla melko rauhassa kiusaajilta.
Hauskoja muistoja niiltä ajoilta, joilloin lapsena kirmailtiin monenlaisissa puuhissa ja elämän murheet vielä edessäpäin. Voi niitä aikoja..