Ainokaiseni on muuttamassa rapakon taakse suureen länteen elämänsä naisen tykö lopullisesti. Kotimaa jää taakse. Kertokaapa te muut, joiden lapset ovat ulkomailla elämässä, miten pidätte yhteyttä ja miltä lasten (joskin aikuisten ) lähtö tuntui.
Jotta kukaan ei ryhdy moittimaan oitis, että siinä taas vanhempi, joka ei päästäisi lastaan vaan roikkuu hänessä ikuisena kiviriippana, totean: olen oikein onnellinen, että hän on löytänyt ns. oikean elämänkumppanin ja että hän on niin rohkea, että uskaltaa ottaa uuden suunnan ja uuden kotimaan. En tiedä, olisinko itse uskaltanut aikoinaan. Olen siis hänen puolestaan enemmän kuin tyytyväinen. Koen jopa kasvatustyöni onnistuneeksi. Pieni haikeus silti valtaa mielen...
Jotta kukaan ei ryhdy moittimaan oitis, että siinä taas vanhempi, joka ei päästäisi lastaan vaan roikkuu hänessä ikuisena kiviriippana, totean: olen oikein onnellinen, että hän on löytänyt ns. oikean elämänkumppanin ja että hän on niin rohkea, että uskaltaa ottaa uuden suunnan ja uuden kotimaan. En tiedä, olisinko itse uskaltanut aikoinaan. Olen siis hänen puolestaan enemmän kuin tyytyväinen. Koen jopa kasvatustyöni onnistuneeksi. Pieni haikeus silti valtaa mielen...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Älä hätäänny. Muualla on ihan ok asua ja työskennellä. Itse lähdin yo -kirjoitusten jälkeen vuonna 1 ja 2 kauas merten taa, aikomuksenani opiskella kieltä 2 vuotta. 26 vuotta siellä asuttuani, tulin kotimaahan perheasioiden takia ja taas olen lähdössä. En enää viihdy kotimaassani.
Ei Suomi ole onnela.
Pitää opiskella kieliä.
Yksi lapsistani asuu ulkomailla,tuossa lähellä 1,5 lentomatkan päässä. Tapaan Suomessa olevia lapsia ja lastenlapsia "10-kertaa" enemmän.Mutta olen onnellinen ja ylpeä kun voin sanoa,että yksi lapsistani on Norjassa peruskoulunluokanopettajana ja voi siellä,Oslon kupeessa, perheensä kanssa käsittääkseni erittäin hyvin.Opettajakorkeakoulukin on siis suoritettu Oslossa. Ennen koulua oli lapsenlikkana perheessä 1,5-vuotta.
Jos lapsesi muuttaa esim. Pohjois-ameriikkaan olet menettänyt lapsesi,tavallaan. Tuttavaperheeni lapsi rakastui vaihto-oppilasvuotenaan ja palasi pikaisen kodissakäynnin jälkeen poikaystävänsä luo.Tapaavat kerran 2-3-vuodessa.
5 lasta joista 4 lasta asuvat suomessa(itse asun venäjällä monta vuotta täälä asunut) ja voin sanoaaina kun käyn suomessa ja tarkoitan käyn vähän väliä kotimaassa se on niin ihanaa nähdä lapset ja lapsenlapset ja puhelimila saa helposti yhteyden :) älä huoli
ole päässeet ulkomaille kuin lomailemaan ja poika työkomennuksille vain.
mutta eikö yhteydenpito nykyään ole helppoa mihin maaliman nurkkaan tahansa, on Skypejä ja Megenseriä, ja vaikka mitä, -- tietty se hali on kylymä..mutta kuitenkin voi jutella realiajassa esim. lapsenlapsienkin kanssa :)
Mie juttelen veljeni kanssa joskus iltamyöhälle pari kolmekin tuntia, ja siellä se vanha kubbe tillistää ruudussa - lukulasit päässään :)
Eipä ole mitään aihetta moittia, päinvastoin.
Olin minäkin puolestani onnellinen kun poikani löysi aikoinaan rinnalleen niin viehättävän tytön.
Sinänsä sillä mistä maasta hän rakkauden löysi, ei ole minulle merkitystä. Eikä silläkään vaikka he kotinsa tuohon vieraaseen maahan laittoivat.
Yhteyttä pidetään silti niin kuin muittenkin lasten kanssa. On netti ja kamera siinä varsin mukava väline, ja etanaposti kulkee ja jos ikävä joskus iskee niin ei muuta kuin koneeseen ja kyläilemään. Pari tuntia lentäen ja toiset pari junassa ja olen heidän luonaan. Ja käyväthän he toki täälläkin kun vain heille sopii.
Toisaalta on minun melko hiljainen elämäni rikastunut kun olen tuohon toisen maan elämään ja kulttuuriin saanut uusien sukulaisteni kanssa tutustua.
Sitä olen usein miettinyt miten elämä sitten mahtaa muuttua kun heidän perheensä joskus kasvaa, ehkä tämä mummo silloin reissaa vielä useammin, tiedä häntä, aika näyttää.
Mukavia vastauksia ja kivasti annoitte tukea, kiitos siitä, se tuntui hyvältä. Ihanaa, että kerrankin ei ollut mukana ivallisia kommentoijia vaan oikeita immeisiä. Pohjois-Amerikkaan kersa on lähdössä. Tulevaa miniää en ole tavannut, josko sitten häissä tai kun muuten menen katsomaan nuorta paria. Hyvin on nätti ja fiksun tuntuinen nainen. On sen verran pitkät matkat, ettei sinne muutamassa tunnissa lennellä, ja kuntoni on vähän sellainen,että tuskin kovin montaa kertaa jaksan noita matkoja tehdä. Parehan se on, että ei äidit kovin usein vieraile. Mutta hyvät välit meillä on ja onhan nuo muut yhteydet.
Tässä huomaan, miten tiukat siteet äidin ja lapsen välillä kuitenkin ovat (minun puoleltani) , vaikka ollaan muka aikuisia. Elämän haasteisiin pitää kuitenkin tarttua, kun ne ovat kohdalla, ettei tarvitse tässä iässä harmitella. Jos itse olisin lapseni asemassa ja iässä, lähtisin oitis.
lapsistani osa asuu ympäri palloa. Tulleet äitiinsä, niin itsekin ehdin muilla mailla asua, muutamia kertoja.
Enemmän yhteyttä näihin poissaoleviin tulee pidettyä, kuin lähellä oleviin. Joka päivä, joltain ainakin, tulee postia.
Yksi kun muutti takaisin, kuulen hänestä huomattavasti harvemmin, vaikka naapurikaupungissa asuukin, kuin silloin kun etelä-amerikassa asui. Suomessakin usein pitkät välimatkat, monet tapaavat vain kesällä, ja ehkä jouluna, olen huomannut.