Hei! Olen lueskellut jo jonkin aikaa näitä keskusteluja, millon useammin ja milloin taas hieman harvemmin. Monet nuoret, siis alta 25 vuotiaat naiset potevat hälyyttävän kovaa vauvakuumetta. Vakituinen suhdekin olisi ja asiat kunnossa perheenlisäystä varten. Mutta ongelma on, ettei mies VIELÄ halua.
No, mutta onko täällä sellaisia nuoria naisia jotka jo yrittävät? Ja ihmettelevät miksei tärppää, vaikka kaiken pitäisi olla kohdallaa? Olisi kiva jutella ja vaihtaa kuulumisia yrityksen etenemisestä ja miten mies on ajatukseen alkanut suhtautumaan, kun tosissaan yhteisestä päätöksestä alettu perheenlisäystä yrittämään ja toivomaan.
Omalla kohdallani yritystä takana jo 13kk. Nuoria ollaan molemmat ja elämäntavatkin suht terveelliset. Silti on edelleen se yhteinen toive lapsesta. Kuumeilu ei ole hävennyt ihtään, mutta epätoivo alkaa hiipimään. Ajattelin silloin kun 6kk yritystä takana, että mitäköhän kikkoja pitää kohta alkaa käyttämään, että tärppäisi. Sekin tuntui jo silloin niin pitkältä ajalta. Sen jälkeen aloin ajattelemaan, että eihän tässä ole vuottakaan vielä yritetty. Keskimäärinhän nainen raskautuu n. vuoden sisään. Nyt kun vuosi on vierähtänyt, niin en enää tiedä mitä odottaa. Alanko seuraavaksi miettimään, että onhan joillain yrittämisessä vierähtänyt se kaksikin vuotta helposti, että jos minullakin.... =(
No, mutta onko täällä sellaisia nuoria naisia jotka jo yrittävät? Ja ihmettelevät miksei tärppää, vaikka kaiken pitäisi olla kohdallaa? Olisi kiva jutella ja vaihtaa kuulumisia yrityksen etenemisestä ja miten mies on ajatukseen alkanut suhtautumaan, kun tosissaan yhteisestä päätöksestä alettu perheenlisäystä yrittämään ja toivomaan.
Omalla kohdallani yritystä takana jo 13kk. Nuoria ollaan molemmat ja elämäntavatkin suht terveelliset. Silti on edelleen se yhteinen toive lapsesta. Kuumeilu ei ole hävennyt ihtään, mutta epätoivo alkaa hiipimään. Ajattelin silloin kun 6kk yritystä takana, että mitäköhän kikkoja pitää kohta alkaa käyttämään, että tärppäisi. Sekin tuntui jo silloin niin pitkältä ajalta. Sen jälkeen aloin ajattelemaan, että eihän tässä ole vuottakaan vielä yritetty. Keskimäärinhän nainen raskautuu n. vuoden sisään. Nyt kun vuosi on vierähtänyt, niin en enää tiedä mitä odottaa. Alanko seuraavaksi miettimään, että onhan joillain yrittämisessä vierähtänyt se kaksikin vuotta helposti, että jos minullakin.... =(
Vastaukset 15
Vanhimmat
Oletteko käyneet lapsettomuustutkimuksissa? Yli vuoden (ja joskus allekin) yrityksen jälkeen se voi olla paikallaan. Toki aina ei ole mitään ongelmaa, jotkut vain tulevat raskaaksi hitaammin. Mutta joskus taustalla voi olla jokin ongelma, joka usein voidaan hoitaa. Esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta voi aiheuttaa lapsettomuutta jo lievänä ja pelkästään tyroksiini-lääkityksen aloittaminen auttaa asiaan. Tai kuukautiskierrossa tms. voi olla jotain suhteellisen vähäistä ongelmaa. Vain kohtalaisen harvoilla ongelmat ovat niin suuria, ettei lapsen tuloa voida auttaa.
En ole alan ammattilainen, eli en takaa täysin tietojeni luotettavuutta. Tietoni perustuu muutamalta läheiseltä ihmiseltä saatuihin tietoihin. Pari ystäväpariskuntaa on saanut lapsen pienen avun jälkeen ja valitettavasti lähipiiriin on sattunut myös sellainen pariskunta, jossa mies ei voi saada biologisia lapsia ollenkaan.
Meillä yrittäminen alkaa noin kolmen viikon päästä, kun viimeinen pilleriliuska on syöty. Vaikka vähän jänskää jo etukäteen, olen toiveikas. :)
On jonkinlaisiin testeihinkin menoa toki mietitty. Tuntuu vain toisaalta "turhalta" juuri sen takia, kun ei olisi vielä biologisen kellon suhteen kiirettä lapsen teon kanssa. Ja sitten tietää toisia yli 30 vuotiaita, joille ne tutkimukset olisivat paljon "tärkeämpiä".
Mutta mahdollisesti jo pelkästään gynelläkin käymällä voisi selvitä jotain.
Jokatapauksessa yrittäminen ja haaveilu perheenlisäyksestä jatkuu.
Moi!
Eli juu, täällä sama tilanne ja aika tarkalleen 13kk yrittämistä takana, nuoria olemme myös.
Täälläkin kaiken maailman kikkoja kokeiltu; Punaviiniä lasi per pv, Greippimehua, Jalat kohti kattoa puuhailun jälk. jne.. Nyt olen jättänyt nuo kaikki pois ja _YRITTÄNYT_ olla ajattelematta koko asiaa, mutta eihän se onnistu. Epätoivo alkaa valtaamaan mieltä myös täällä. :( Testeihin menemistä olemme miettineet, mutta vielä toistaiseksi olemme päättäneet yrittää vielä ilman.
Paitsi, että tilasin kotona tehtäviä hedelmällisyys testejä, tiedä sitten kuinka luotettavia ovat, itselleni ja miehelleni. Itse tein omani tänään ja sen mukaan onkelmaa ei pitäisi olla, mies tekee testin torstaina..
Kun silloin reilu vuosi sitten tuli puheeksi että mitäs jos jätettäisiin ehkäisy pois, oli molemmat valmiita heti tuumasta toimeen, eikä niin että toisen olisi tarvinnut toista alkaa suostuttelemaan lapsenteko puuhiin. :) Mieheni on ollut kokoajan täysillä mukana ja tukenut kun olen sitä tarvinnut, ja minä tukenut häntä kun hän on sitä tarvinnut. Yhteen törmäyksiltä emme ole välttyneet, onhan tämä aika ajoin erittäin raskasta meille molemmille, toivoa meillä molemmilla ainankin vielä riittää.. :)
Kaikkea hyvää teille, jaksamisia yritykseen, toivotaan että tarppäisi! :]
Juuri kuin meillä. Greippimehua ja viiniä lukuunottamatta kaikkea kokeiltu rakasteluasentoja myöten. Juttuja on lukenut myös siitä, että onko merkitystä harrastaako petipuuhia päivittäin, vai harvemmin. On ollut kyllä kuukausia aikaa kokeilla molempia, mutta tosiaan tuloksetta. Viime talvena, kun yritys alkoi, niin odotti vain kesää, että jos valon määrällä voisi olla jotain tekemistä hedelmällisyyden kanssa. Niin vain se kesäkin kääntyi syksyksi ilman raskaustestin kahta viivaa. Eli tuskin vuoden ajalla oikeasti on mitään merkitystä. :)
Tutkimuksistakin, kun ollaan puhuttu, niin ollaan molemmat erittäin ennakkoluulottomia asian suhteen ja miehenikin ihan täysillä mukana. On hienoa, ettei mies laita stoppia tuollaisessa asiassa, vaan on mukana täysillä ns. yhteisessä "hankkeessa." Kuullut paljon juttua, kun vähän jurommat miehet kieltävät ja ovat liikkeellä "ei mus ainakaan mitään vikaa ole" asenteella ja silti eivät voi kuitenkaan asiaa selvittääkään.
Mekin kuitenkin uskomme, ettei ongelma voisi suuri olla. Vaikka kyllä sitä itsekin välillä pelkää ja miettii, että jos tosissaan jotain vikaa olisikin. Ja toisaalta sen pelon varjolla on ikävää lähteä sitten asiaa selvittämään. Kun en haluaisi vielä kuitenkaan saada tietäväni, etten voisikaan saada ikinä lapsia. Mielummin jaksan yritää ja toivoa, ja jos perheenlisäystä ei vieläkään aikoihin kuulu voisi asiaa tutkituttaa.
Oikein paljon teille myös yrityttämiselle onnea! Kyllä se masu alkaa kesäksi kasvaa ja bikini kunnosta viis. ;)
Olen myös kuullut että petipuuhia pitäisi harrastella joku toinen/joka kolmas pv.. Minua aluksi pelotti että mies ei missään nimessä suostu mihinkään testeihin kun tuppaa olemaan vähän ns. kovanaama :D Mutta onneksi pelkoni oli turha. :)
Pitäänyt katsoa että mitä tuo kotitesti miehen tilanteesta kertoo, kai siihen kuitenkin jonkuun verran voi luottaa..
Toivottavasti mitään vikaa ei ole ja alkaa niitä plussia ilmestymään.
Siihen pyritään että masu alkaa kasvaa! ;)
Ajattelin liittyä mukaan keskusteluunne. Samassa tilanteessa mennään täälläkin. Yritystä meilläkin jo kohta vuosi takana, mutta masu ei vaan ala kasvaa. Mulla pillereitten lopetuksesta on nyt kulunut vuosi, mutta sitte siinä oli kaikenlaista häslää, ennekus menkat alkoi taas rullaamaan normaalisti, ja varsinainen yritys alkoi viimevuoden huhtikuussa.
Kokeiltu kanssa vähän kaikkia kikkoja; tyyny lantion alle, jalat seinälle, mies jää sisään, pesulle vasta muutaman tunnin päästä, greippimehua (yök), lisävitammineja ym. mut kun ei vaan natsaa.
Ovisten tikuttteluakin keretty kokeila, mutta miehelle tuli siitä jonkinlaisia "suorituspaineita", niin katsoin parhaaksi lopettaa, kun tuntus, että hän jotenkin vaistoaa sen, vaikka salassa koetin tikutella.
No kyllähän mä jollain lailla tunnistan tuon ovulaation oireista ja laskurilla, mutta huomannut olen, että sen ajankohta kannattaa pitää visusti omana tietonaan, niin miehen "puuhastelu" tuntuu onnistuvan paremmin, kun hän ei niistä tiedä ja osaa ottaa paineita.
Jotenkin aina lohduttaa, kun saa pikkaisen purkaa sydäntään tänne teille toisille, samassa tilanteessa oleville, jotka ymmärtää miten raastavaa tää loputon yritys voi olla.
Ärsyttää vaan kamalasti, kun nää asiat pyörii melkein kokoajan mielessä, eikä näistä voi oikeen kelleen kavereillekaan puhua. Mies tietty kyllä jaksaa kuunnella jonkin verran näitä mun vauvahöpinöitä, mut kun menkat vaan alkaa ja multa tulee itkut, niin raukka on sitte taas ihan ulalla.
Mut siskot, eihän me periksi anneta. Kyllä se masu alkaa vielä meillekin kasvaa:)
Tsemppiä petipuuhiin;)
Jeps, eli mies teki tänään tuon testin, negatiivinen tulos. :( Siitä sitten t.keskukseen soittamaan, siellä jonoa ensi kuuhun asti.. Täti siellä kyllä sanoi että nuo kotitestit ei välttämättä ole hirveän luotettavia.
Kyllä tuo tulos silti koville ottaa.. :( Kai se on vaan toivottava parasta ja varauduttava pahimpaan, ja odotella että saa ajan sinne lekuriin..
Teretulemast vaan mukaan keskusteluun, kovasti se mieltä keventää kun saa vaihtaa kuulumisia samassa tilanteessa olevien kanssa.. :)
HEI!!!
Minä olen Maija kuusi vuotta tampereelta. Minä yrittänyt lasta jukan kanssa hiekkalaatikolla mutta ei siitä tullu lasta jukalla kai liian pikkuinen pili sanoi meidän äiskä ja nauro en minä tiiä onko se noin mutta ei tullu lasta vaikka haluaisin kun tuo pissaava nukke on rikki mennyt ja äiskä sano ettei sitä saa enää täyttää ettei matto mene taas vetiseksi
terveisiä jukalle yritetää taas lasta kun nähhään!
No hei maijakuusvuotta!
Pistää suorastaan Vtuttamaan kaltaisesi ihmiset! Ehkä saat itsellesi jotain mielihyvää tuollaisesta, mielestäni kyllä jokseenkin sairasta.
Pitäisikös sinun harkita asiaa joskos hankkisit elämääsi vaikka jotain sisältöä, tai pikemminkin sen elämän.
Ei tarvitsisi sitten täällä huudella moisia tahdittomuuksia!
Kiva kun uusia keskustelussa mukana.
Meillä se on mennyt paremminkin niin päin, että mies aina välillä ennen kuun puoltaväliä alkaa kyselemään, että onkos sul nyt se ovulaatio. :) Nyt on kyllä kaikesta huolimatta koitettu, että ei niin paljon enää yritettäis, vaan josko omalla painollaan sitten tulis. Monet kun on sanoneet, että heti kun resaaminen loppu, niin tärppäs. Mutta samaa viikaa minullakin, kun vähän muillakin. Ei sitä vaan osaa olla ajattelematta. Kaupungilla tuntuu, että oikein vetää ajatuksellaan puolensa kaikki raskaana olevat naiset ja lapsiperheet. :s
Kuule Greace-09, mistä tilasit niitä hedelmällisyys testejä? Olisi meinaan kiva tietää josko itsekin uskaltautuisi kokeilemaan ja mies suostutella myös, tietenkin. Oliko sillä ajankohdalla väliä, milloin sellaisen testin sitten tekee?
Tilasin ne testit www.kotitesti.fi
Siinä naisten testissä ei ole muuta väliä ajankohdalla kuin että mieluiten aamupissasta.
Miesten testi olikin sitten hieman monimutkaisempi, ja siinä ajankohdallakin oli jo enempi väliä, miehen pitää olla ejakuloimatta ainankin kolmepv ennen testin tekoa.
Tulivat nopeasti suoraan postilootikkoon ja huomaamattomassa paketissa.. :)
Sama fiilis, tuntuu että joku on sujauttanut muhun sellasen magneetin joka vetää puoleensa raskaana olevia/lapsiperheitä :/
Voi miten ihania teillä miehet. Pelkäänpä pahoin, miten meiän isäntä suhtautuis, jos mitään ei alakkaan tapahtumaan ja pitäis alkaa tutkimuksiin, jurottais varmaan muutaman kuukauden ja miettis...
Kun kerroit miten sulla mies suhtautuu vauvan tekoon ja kyselee jopa ajankohtaa jolloin ovuloit, aloin miettimään tuota miehelleni iskevää "suorituspainetta", jos vihjaisenkin, milloin mulla ovikset.
Vaikka yhdessä ollaan päätetty, että nyt vois vauva tulla, jos tullakseen, niin voisko kuitenkin olla jotain selittämätöntä alitajuista pelkoa isäksi tulosta, vai mitä kummaa tuo on?
Muulloin normaalisti ei miehellä mitään suoriutumisongelmia ja aivan ihana ja ymmärtäväinen mies.
Paras puoliso, mitä vain voin kuvitella ja ollaan yhtä rakastuneita, kuin neljä vuotta sitte, kun tavattiin:)
Pari kertaa olen yrittänyt silleen kautta rantain ottaa tuon asian puheeksi, mutta tuntus olevan jotenkin arka paikka hänelle... Voi kun vois ymmärtää, mut miesten ajatusmaailmaa on naisen joskus tosi hankalaa ymmärtää. Mutta jos teille tulee mieleen jotain, niin apuja ja neuvoja otetaan vastaan.
meillä hieman erilainen tilanne,meillä jo esikoinen löytyy,tyttö 2v6kk,minä 19 ja mies 26. Nyt olemme yrittäny pikkukakkosta n.6kk ajan,keskenmenon sain viime kuussa ja masensi mielen :( meillä ei toki ole yritystä vielä lähellekkään yhtä kauan kun teillä muilla,mutta esikoista ei tarvinnut edes yrittää,se vain tuli :D paljon plussatuulia teille kaikille!!!
En halua mitenkään masentaa mieliänne, mutta kerronpa oman kokemukseni. Halusimme lasta kovasti ja ajattelimme, että annetaan vain tulla. Meni kaksi vuotta ilman ehkäisyä ja rupesin ihmettelemään että miksi en ole raskaana. Sitten ajattelin vain, että en tule saamaan koskaan lapsia. Sen jälkeen vielä kaksi vuotta ilman ehkäisyä, niin eräänä päivänä alkoi tuntumaan olo heikolta :) Eli 4 vuotta meni siihen yrittämiseen. Nyt olen raskausviikoilla 30 2
Onnea kaikille vaavia haluaville.
Täällä vähän samankaltaista tilannetta ilmassa.. Olemme yrittäneet (tjottailleet oikeastaan...) nyt 2 4 kuukautta (pieni väli oli yritysjaksoilla). Vähän alkaa kummalta tuntumaan. :( Vielä ei olla minkäänlaisia vippaskonsteja kokeiltu, ei vitamiineja, greippimehuja, päivien laskemista, rakasteluasentoja, ovistestejä tai muuta sellaista. Pitäisi varmaan kokeilla, mutta ajattelin tämän olevan helppoa... Olen nyt 18. Pelottaa jos en onnistukaan!