Tänään olin taas saunassa,
meitä oli aika vähän.
Miehet oudon hiljaisia.
Tuominen on sitten kuollut,
sanoi yksi. Kai tunsit?
Ei, en tainnut, sanoin.
Mikä hänelle tuli, kysyin.
Joku aivorappeuma,
meni puolessa vuodessa.
Sen volvo oli kolmas,
sinusta eteenpäin,
hän lisäsi miehestä.
Juu, myönsin epäröiden,
muistellen hatarasti.
En tiennyt nimeä.
Kai me samassa pihassa
monina ankeina aamuina
kaivoimme autoja lumesta.
Kaduttaa se vähän,
en sanonut hänelle mitään,
en yhtä pientä sanaa.
Olisiko se ollut niin vaikeaa.
meitä oli aika vähän.
Miehet oudon hiljaisia.
Tuominen on sitten kuollut,
sanoi yksi. Kai tunsit?
Ei, en tainnut, sanoin.
Mikä hänelle tuli, kysyin.
Joku aivorappeuma,
meni puolessa vuodessa.
Sen volvo oli kolmas,
sinusta eteenpäin,
hän lisäsi miehestä.
Juu, myönsin epäröiden,
muistellen hatarasti.
En tiennyt nimeä.
Kai me samassa pihassa
monina ankeina aamuina
kaivoimme autoja lumesta.
Kaduttaa se vähän,
en sanonut hänelle mitään,
en yhtä pientä sanaa.
Olisiko se ollut niin vaikeaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
sanoa hänelle mitään,
niin me muutkin usein koemme -
pitäisi sanoa tuolle hiljaiselle naapurille/
melkein tuttavalle jotain. Mutta mistä aloittaa,
ja miten tuntematta olevansa tunkeileva.
En minä tiedä, mutta noin olen ihan oikeasti
itsekin ajatellut usein. Mutta se oli kyllä sitä
aikaa, kun asuimme vielä ruuhkasuomessa. Täällä
maalla ihmiset kyllä kommunikoi, toisilleen oudotkin.
Jotenkin se on ihan luonnollista ja siitä huomaa,
miten erilaisia ihmiset on riippuen siitä missä asustaa.
Ihan pystyin istumaan, kuin kärpäsenä seinällä ja
kuulemaan melkein saunakeskustelunne. Pitäisi
olla vain rohkeampi.
Kun mainitsit naapureihin suhtautumisen erilaisuudesta kaupungissa ja maalla, olen sitä itsekin joskus miettinyt. Miksi ihminen muuttuu toiseksi muuttaessaan kaupunkiin. Kun lapsena ja vielä nuorenakin asuin maalla, tunsin kaikki naapurit ainakin parin kilometrin säteellä. Kaupungissa en saman rapun, saati saman talon asukkaita. Mikä on selitys ihmisen muuttumiseen, kun vain siirtyy paikasta toiseen?
kun maalla taas ihmiset ovat, kuin yhtä suurta perhettä.
Siis nykyään, kyllähän ennen vanhaan sama yhteisöllisyys
oli havaittavasissa kaupungeissakin, ne kun olivat paljon
pienempiä silloin. Jos katselee vanhoja kotimaisia eloku-
via, kyllä niissä on havaittavissa sitä samaa yhteenkuulu-
vuutta kuin nykyään ja edelleen maalla.
Nykyajan kaupunkielämä on kummallista kyräilyä, naapurien
maallisen mammonan mittailua ja luulottelua kunkin perheen
elämästä. Ei vahingossakaan lähdetä tervehtimään, saati pu-
humaan mistään henkilökohtaisista asioista. Ja kyllä minäkin
muistan lapsuudestani sen, että kaikki naapurit suunnilleen
ainakin tunsivat toisensa ja jokaista ainakin tervehdittiin.
Täällä piskuisessa kylässä vieraskin tervehtii, jonka mielusti
havaitsin heti alkumetreiltä tänne asettuessamme. Vaikka
kyllä jo oikeastaan ennen sitäkin, olemmehan mökkiläisinä
kuitenkin olleet täällä jo ennen sitä parikymmentä vuotta.
Tästä ihmisen muutoksesta, kun hän muuttuu maalaisesta kaupunkilaiseksi, olen pähkäillyt jotain sellaista, että maalla ihmisellä on useimmiten ympärillä vapaata tilaa riittävästi, usein kokonainen maatila, mikä antaa vapauden tunteen ja tilan hengittää.
Kun kaupungissa yhtäkkiä on sullottuna pieneen asuntoon, jonka seinän takana on heti toinen, toisia, mahdollisesti kaikki yhtä tylyjä ja outoja ihmisiä, tulee tarve varjella omaa reviiriä ja yksityisyyttä.