Hiljaisuudessa

tämä runosi murtaa kenen tahansa kovuuden,
rikkoo sitkeimmänkin pinnan ja vie vihantunteet
huitsin Nevadaan.

Töppösten töpsytys, sehän tuo heti pikkuisen
ihmisen mieleen, mutta kyllä se omalta osaltaan
sukeutuu myös rakkauden hellyyteen.

Kiitos tästä pehmeän kauniista runostasi, olet
tavoittanut siinä paljon !

Älä pelästy, vaikka nyt kuljen näin korkealla
tunteissa, se johtuu Sinusta, kaikki kova,
piintynyt on kadonnut, Sinä minustá autoit
esiin lämpöni, minun haurauden..

Ei, en tunne tätä pahan, olen helpottunut,
uudistunut, puhdistunut, tunnen Rakas,
tunnen nyt olevani juuri itseni, tämä tavallinen
ihminen, itken taas, koen haikeuden..

Vapauttavaa, kun en häpeä kyyneleitä, keveää
olla vapaa, nauttia, jalat, minä kokonaan kuin
ilmassa,vapaa kahleista suojella tunteita,
ojentaa ne ylpeänä itsestäni Sinulle...

Minä tulen taas alas, mutta en enää palaa
entiseen, tunteitaan piilottavaan maskiini, olet
ottanut minusta pois lopullisesti sen kovan ja
asettanut nautinnon minun päivieni kululle..

..ja minä saatan Sinut, mistä kehosi
hiljaa kuiskaa kiihkossaan..

http://www.youtube.com/watch?v=bLGaTarj4GM&feature=related

Kiitos Runostasi.

Tähän Rakkausrunoosi on helppo ihastua
ensi lukemalta ja nauttia..

Niin herkkää ja kuin herkästi särkyvää,
kuitenkin kaunista ja ehyttä tekstisi..

Säkeitäsi luki hitaasti ja sisäistäen,
niin hauraan koskettavaa päästä
säkeisiisi..

Lukijalleen todellinen nautinto ja ilo
päivään Runosi.

Hieno!

Voimia ja kannustusta Sinulle, hymyä,
koko päivääsi.

Osasit taas kauniisti kertoa
miten kova kuori särjetään
ja rakkaus saa tulla sisään.

Upeaa Saaga.Kiitos runostasi.