Sellaset suuret joilla ojaa tulee ilman lapiotakin. Mistä majavakin kateellisia.
Ne on kehittynyt evulutiossa tarpeeseen. Periydyt raskaan työn ahertajista.
Ne on kehittynyt evulutiossa tarpeeseen. Periydyt raskaan työn ahertajista.
onko sinulla
maaorjan kuorat?
8188
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eipä ole isot kourat vaikka ojaa silloin tällöin kaivankin puutarhassa.
Mistä lie olen perinyt kun ovat sirot ja näppärät, ei ole peukalo keskellä kämmentä.
Vähän aavistelen, että ne periytyvät sieltä
puusepän höylälastujen ja kankurin lankavyyhtien silimänpilkkeestä.
Ahertajia hekin.
miusta soittajaa - pianistia tullut..vaikkon soittajan sormet onkin, tai oli..nyt on työ runnellut ne ojalapioiksi, tai ainakin melkein..
...isot oli isäni kädet, vaan äidin sirot ja pienet, muuhun ne oli tehty..
Luonto voi vitsailla. Soittajan sormet, mutta ei taitoa. Työmiehen kourat, ilman työhaluja. Onko tehnyt pikku pöhnässä piruuttaan tätä evolutiota..
työteliäät "lapiot" olivat isällämme, kuin äidilläkin, kuinkas muuten..
Minulla on pienet kourat. Ovat kyllä riittäneet nuorena, urakalla työskentelevän Betoniporukan kärrärin työhön. Myöhemmin kelpasivat mainiosti satamassa Ahtaajan hommiin. Myöhemmät 43 vuotta,rattia ovat nämä kourat vääntäneet.
Tunnen kaksi Kellosepää. Hyvää sellaista. Molemmilla kädet kuin Komatsun kaivinkoneen kauhat. Valtavat lapiot. Minimaalisen pienien kellon rattaiden sorvaus ja asentaminen kuitenkin hoituu kummaltakin niin näppärästi että. Ihmettelen aina kun näen heidän työskentelyään. Se näyttää uskomattomalta. Vaivattomalta mutta äärimmäistä tarkkuuta vaativalta. Aivan suhteettomalta kun näkee ne kourat.
kellään nähnyt yhtä suuria käsiä kuin miehelläni..ja hänen vanhimmalla sisarellaan :) Onneksi eivät periytyneet lapsillemme, - tytöillä on pienet kädet, ja pojalla täsmälleen minun pitkäsormiset kädet, - sormet joissa on myös vahvat nivelet, isältäni perityt..niin ne geenit "pilailee"..:)
Pitkälle aikuisikään saakka uskoin omien vanhempieni mielipiteeseen omasta hintelyydestäni ja pienikouraisuudestani.
Olisi edes lukupäätä koska tuosta hintelästä hyntykästä ei työmiestäkään tule!
Työrukkaset mahtuivat kuitenkin aina käsiini.
Vasta etsiesäni tehdaslaitoksen varastosta työsormikkaita totesin niiden olevan käsiini liian pieniä.
Putiikin yli 1000:sta miesduunarista suurin osa kuitenkin löysi itselleen sopivat.
Hintelyyteni korjaantui kun punttisalin seinille tuli, ennen silloista lopetustani, peilit.
Äitini ihaili viime vuosinaan nuoreksi aikuiseksi varttuneen tyttäreni pieniä siroja käsiä. En viitsinyt huomauttaa, että sellaiset olisi meilläkin jos meidän ei olisi pienestä pitäen tarvinnut tehdä niin paljon raskasta työtä. Kuinka monella teistä naispuolisista palstalaisista on käsineen koko 8 tai 8½ niinkuin minulla? Käteni lienevät keskikokoa tai suurehkot, mutta myös vahvat. Sen huomaa kuntojumpissa, joihin nykyään joutuu kunnon ylläpitämiseksi turvautumaan.
Kotona maalaistalossa kehittyi hyvä peruskunto fyysistä työtä tehden, mikä lie ekologisesti ja eettisestikin juuri se "oikea" tapa. Asia, jota nykyään on jopa alettu arvostaa.
Jotkut nykyihmiset eivät suin surmin edes lumilapioon tartu, niinkuin täältäkin on saanut lukea. Ilokseni löytyy myös niitä, jotka reippaina menevät lumitöihin ihan jo kunnon, raittiin ilman (?) ja reippaan mielen vuoksi, vaikka homma kuuluisikin taloyhtiölle. Tsemppiä heille ja iloinen hymy ;-D täältä itselapioitujen kulkureittien varrelta.