kilpailu?
Otitteko osaa? Lopullisen valinnan voittajasta tekee Vankimielisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma.
Aika tasokasta siis.
Otitteko osaa? Lopullisen valinnan voittajasta tekee Vankimielisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma.
Aika tasokasta siis.
Kouvolan
dekkari-
511706
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 51
Vanhimmat
Onko hän sitten tasokas arvioimaan novellia sen kummemmin kuin kukaan muukaan. Tosin jos on paljon mielisairaiden kuvauksia, niin varmaan osaa sanoa, onko kuvaus realistista. En osallistunut, koska aihe oli liian vaikea, enkä saanut siitä mitään täysijärkistä.
..sehän on hyvä lähtötilanne.
Otin osaa ja aihekin oli mielenkiintoinen. Otin osaa jo viime vuonna, mutten sijoittunut. Kävin kyllä palautetilaisuudessa kuuntelemassa tuomarien kommentit ja se olikin hyödyllistä. Saman aion tehdä tänäkin vuonna. Harvasta kilpailusta kun saa palautetta! Minusta ihan laadukas kilpailu ja mukavat tapahtuma.
Eiköhän ylilääkäri ole ihan yhtä kelvollinen päättämään voittajasta kuin sinä tyrmäämään hänen asiantuntemuksensa. Vai mitä?
Onhan Finlandia-palkinnoistakin päättänyt mm. räppäri, näyttelijä ja poliitikko.
Kenen sitten pitäisi päättää?
Kyllä päätuomari on ihan pätevä. Samoin kuin aiemmatkin päätuomarit. Mutta toista on mummuraati, joka päättää ne loppusuoralle päässeet, jotka pääsee päätuomarille saakka. Kirkossa pitää käydä kerran tai ainakin viitata siihen, että hyvikset on valtionkirkon jäseniä. Kirosanoja pitää olla vastapainoksi muutama, mutta ei mitään kovin pahoja. Ja plussaa saa siitä, että novellissa esiintyy sana "Kouvola" vähintään viisi kertaa.
En osallistunut, olen lukenut niitä aiempia kokoelmia ja käytän aikani muuhun.
Mikä vielä on valitettavaa, niin tapahtumaa ja sitä novelleista ilmestynyttä kokoelmaa ei markkinoida riittämiin. Näin tapahtuma jää sen saman mummuköörin kotiljongiksi ja kirja Kouvolan kukkakauppaan pölyttymään.
Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että tapahtumaa ei markkinoida kunnolla. Kouvolassakin harva tietää mistä on kyse. :P
Minä olen osallistunut kaksi kertaa, nyt en ehtinyt, romaanikässäri tekeillä. Ekalla kertaa ne "mummot" ei oikein osannut arvioida novelliani, oli kuulemma niin nosraamista poikkeava, mutta yksi pappa antoi täydet pointsit. Joku ei siis antanut mitään, siitä tuli vastauksena sähköpostiviesti, jossa pisteet näkyi.
Viime vuonna laitoin pilan päiten kansalaisopistossa vuosia sitten tekemän harjoitelman kilpailuun, se melkein pääsi loppusuoralle, olisko ollut, että kun sai 3.5 pistettä, niin pääsi, minun sai 3.4. Se siis siitä arvostelun tasosta. Tosin ei tekstissäni mainittu sanaa Kouvola, mutta se tapahtui pikkukaupungissa, siitä ne pointsit. Eka tapahtui ulkomailla.
että on siis aika tasokasta ihan oikeasti.
Ketkä kirjailijat ovat voittaneet kilpailun? Entä sellaiset, jotka ovat julkaisseet esikoisen vasta voiton jälkeen?
"Dekkarinovellikilpailuun Murhattu mieli tuli 235 novellia
Kouvolan kuudenteen dekkarinovellikilpailuun Murhattu mieli tuli määräaikaan mennessä 235 novellia. Tämä määrä on noin 100 novellia enemmän kuin mitä mihinkään aikaisempaan dekkarikilpailuun on tullut."
Milloin viime vuoden voittajat saivat tiedon sijoituksestaan?
valitut saivat tiedon maaliskuun lopussa. Nyt voi kestää kauemmin kun on ennätysmäärä novelleja luettavana.
Dekkaripäivien ohjelma on julkaistu!
http://www.dekkaripaivat.fi/node/417
14.00-15.00 Palautetilaisuus kirjoituskilpailuun osallistuneille I
15.00-16.00 Palautetilaisuus kirjoituskilpailuun osallistuneille II
Ilmoittautuminen palautetilaisuuteen 31.5.2010 mennessä /[email protected]
Pe 11.6.2010
17.00 Kouvolan kaupunginjohtaja Lauri Lamminmäki, Tervehdyssanat
17.10-18.00 Tutkimusprofessori, vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma, Väkivalta viihteessä ja reaalimaailmassa
18.00-19.00 Murhattu mieli –kirjoituskilpailun palkintojen jako
18.30-19.00 Väliaika
19.00-19.15 Vuoden johtolankavoittaja
19.15-20.00 Kirjailija/vanhempi konstaapeli Marko Kilpi, Mieli veitsenterällä. Haastattelu.
20.00-20.30 Kirjailija Terhi Nikulainen, Haastattelu
20.30-21.00 Toimittaja Juha Virkki, Ammattilukijan puheenvuoro.
21.00-23.00 Ohjelmallinen illlanvietto
La 12.6.2010
9.30-10.00 Puheenjohtaja Juha Kautto, Mauri Sariolan murhattu mieli
10.00-11.00 Esikoiset: Kari Häkämies; Janne Katajisto; Johanna Tuomola; Olli Lehtinen
11.00-11.30 Saksantaja Gabriele Schey-Vasara, Miten suomalainen dekkari valloittaa saksalaista kielialuetta?
11.30-12.30 Väliaika
12.30-12.40 Petri Forsström & The Brakelines, Häiritty nuori. Esitys
12.40-13.30 Psykologi Hannele Törrönen, Väkivalta – yllätyskö?
13.30-14.00 Kriitikko Kaisa Neimala, Kun lapsen mieli särkyy
14.00-14.30 Väliaika
14.30-15.00 Kirjailija Pasi Lönn, Hyppy syvyyteen. Haastattelu.
15.00-15.45 Ohjaaja/kirjailija Auli Mantilan puheenvuoro
15.45-16.00 Loppusanat ja kyselyyn vastanneiden kirja-arvonta
"Lopullisen valinnan voittajasta tekee Vankimielisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma.
Aika tasokasta siis."
Kyllä näitä kirjoituskilpailuja on nähty.
Onko tämä taas yksi niistä?
Esiraati tekee valinnan ensin. Usein se tarkoittaa sitä, että kaikki kirjoittajakurssin sun muiden yhteyksien kautta tutuksi tulleet kirjoitukset valitaan mukaan ja ennenkaikkea hyvät kirjoitukset raakataan pois.
Kilpailun päätuomarilla ei ole muuta vaihtoehtoa kun valita näistä kirjoituksista "paras", joka siis mielletään kirjoituskilpailun parhaaksi.
Tällainen on todella härskiä kavereiden ja tuttujen suosimista ja vilpittömällä mielellä päätuomariksi lupautuneen henkilön arvovallan hyväksikäyttöä.
Olen osallistunut kerran. Ei ne voi tietää, kenen ne kirjoitukset on paitsi ehkä tyylin perusteella. Ne lähetetään nimimerkillä eli kirjoittajan henkilöllisyys ei ole tiedossa siinä vaiheessa, kun karsinta tehdään.
Mutta siinä olet oikeassa, että päätuomari saa vain ne jotka valitaan jatkoon. Mahdoton tehtävä se olisikon ilman karsintaa.
En aikanaan pääsyt jatkoon, novellini oli kuulemma ei-perinteinen dekkarinovelli. Lisäksi se tapahtui ulkomailla ja ympärustössä, josta kuulemma raatilaisilla ei ollut käsitystä. Yksi alkuperäisraatilainen tosin antoi sille täydet viisi pointisa (oli muuten käynyt itse niissä maisemissa, joissa novellini tapahtui eli ei vierastanut outoja maita), mutta sitten oli joku, joka ei antanut pisteitä laisinkaan. Sain ne pisteet sähköpostilla ja siitä oli se palautetilaisuus.
Tuttu ja turvallinen käy ja se, kun novellissa esiintyy viisi kertaa sana Kouvola. Lahdessa saakka on lupa kuitenkin käydä kääntymässä, jos oikein irrotella aiotaan.
Luotan enempi NVL:n novelliarviointeihin kuin Kouvolan dekkaripäivien esiraadin.
Joku raatilaisista voi olla paikallisten kirjoittajakurssien vetäjä. Hän kehoittaa kurssilaisia osallistumaan kilpailuun ja antaa neuvoja tarkastaessaan näiden tekstejä. Tutuille teksteille annetaan tietysti huippupisteet kilpailussa.
Novelli voidaan sitoa myös paikkaan Kouvola tai lähiympäristöön, niin raatilaiset tajuavat heti, että siinä on oman kaupungin tai maakunnan kirjoittaja.
Näille kirjoituksille annetaan tavallista paremmat pisteet.
Mukana on tietenkin muutamia huippuluokan novelleja, joille eivät oman maakunnan kirjoittajat pärjäisi päätuomarin arvostelussa.
Näille muutama paikallisraatilainen voi jopa antaa täydet pisteet, jos muut eivät anna mitään tai vain huonot pisteet.
Niin ne saadaan pois häiritsemästä jatkoa.
Selitykset "ei perinteinen dekkarinovelli" tai "raatilaisilla ei ole käsitystä novellin tapahtumaympäristöstä", valitettavasti tukevat käsitystä jonkinlaisesta puolueellisuudesta, mitenkään järkeviltä ne eivät kuulosta.
Tämä esiraati voisi tietenkin hälventää epäilykset ja julkaista jatkoon valittavien asuinkunnat.
Mikäli Kouvolan seudulle ei kasaudu pampuloita tavallista enempää, niin silloin oman alueen suosimista tuskin on.
Sinä vuonna kun osallistuin ne teki tilaston siitä, miltä paikkakunnalta oli kilpailuun osallistuvat kuoret lähetetty. Todella informatiivista: jos käy vaikkapa matkatöissä, sen saattaa pistää postiin mistä vain. Ja hyvin monet on duunissa pääkaupunkiseudulla, jossa posti on auki työpäivän aikana ja voi lähetyksen punnita. Todella kuvaava tapa tilastoida.
Mitä merkitystä on edes asuinpaikalla: eihän ihminen yleensä siellä koko valveillaoloaikaansa oleskele eikä aina nukukaan?
Näin kerrasta: ei ollut mun kilpailu. Raati koostui lähinnä jostain paikallisista kukkahattutädeistä. Ja todellakin ne perustelut, ettei ollut perinteinen dekkarinovelli ja kommentit "väärästä" tapahtumapaikasta olivat outoja. Sitten oli se tuomarihäirikkö, joka antoi täydet pointsit. Ja myös NVL on arvioinut sen ja muutamia muita tekeleitäni - löysi sieltä elementtejä, joita ei Kouvolan kukkahattutädit jostain syystä löytäneet.
Mutta ei se mitään: laajennan sen novellini luultavasti lähivuosina romaaniksi. Kunhan saan nyt tämän nykyisen pois käsistäni ja sille kustantajan - jos ylitän julkaisukynnyksen kerran, niin jatko onnistuu kyllä.
Postileima laitetaan jakelukeskuksissa. Meiltä lähetettyihin kirjeisiin tulee yli 150 km päässä olevan kaupungin jakelukeskuksen leima.
Outoa on kotipaikkoja jakelukeskusleimojen tai yleensä postileimojen mukaan tutkia.
Kilpailun jälkeen kuitenkin kaikki saavat ilmoituksen; siis osoitteet ovat tiedossa ja tarkan jakauman kilpailijoiden asuinpaikoista saa siinä yhteydessä.
Olen pyytänyt, että kaikkien jatkoon päässeiden kotipaikka ilmoitetaan dekkaritapahtuman sivuilla.
Osallistuin viime vuonna kilpailuun ja pääsin jatkoon. Lähdin jopa dekkaripäiville, jos vaikka olisin päässyt rahapalkinnoille. En päässyt. Palautetilaisuudessa aloin pitämään ihmeenä, että ylipäätään olin päässyt siihenkin saakka. Edessä istui kypsän iän saavuttaneita rouvaihmisiä: tuomari, kääntäjä, kirjastotäti ja taisi olla kirkonkin työntekijä.
Tämän vuoden kilpailuun laitoin taas tekstini ja jälleen näytettiin vihreää valoa. En tunne Kouvolasta ketään, en kuulu piireihin, novellissa ei mainita Kouvolaa, enkä yrittänyt nuoleskella mitään kohderyhmää. En myöskään ole saanut kustantajaa aikaisemmille tekeleilleni.
Sitähän sanotaan, että toiset tykkäävät äidistä, toiset tyttärestä. Jos aikoo pärjätä kirjoituksillaan, on siitä tykättävä sekä äitien ja tyttärien. Viime vuoden voittajakolmikko oli helvetin hyvä. En hävinnyt huonoille. Hyvät ihmiset. Pitää vain kirjoittaa riittävän hyvä teksti.
Onneksi olkoon sinulle.
Olen lukenut niitä kokoelmia usean vuoden ajalta enkä tunne kilpailujen enkä kilpailijoiden taustoja. Mutta luen paljon harrastajakirjoittajien teketejä ja mielestäni siihen kokoelmaan pääsee mukaan myös monia sellaisia novellinyritelmiä, mistä ei voi kuin ihmetellä, miten on päässyt niinkin pitkälle. Toki tämä ei koske kaikkia eikä ollut missään mielessä tarkoitettu edelliselle kirjoittajalle, ainoastaan hänestä mieleen tunnut mielijohde.
Osa novelleista tuntuu kovin keskeneräisiltä, esimerkiksi viime vuonna kun teemana oli työ. Ja osassa kokoelmaa enin osa jutuista oli kuin toistensa klooneja, tulee mieleen se vuosi, jolloin teemana oli rautatie. Harrastajamaista puuhaa kaikenkaikkiaan.
Vai onko joku kilpailussa pärjännyt julkaissut jotain myöhemmin?
Metsästys- ja kalastus-lehden kautta järjestetään joka vuosi metsästys- ja kalastusaiheiset kirjoituskilpailut.
Osallistujamäärät ovat suurinpiirtein samat kuin Kouvolan dekkarikilpailuissa.
Joka vuosi näitä Eränkävijä-kirjoja ilmestyy markettien kirjahyllyille ja kirjakauppojen ikkunoihin nippukaupalla.
Kauppa käy ilmeisen hyvin.
Näitä Kouvolan dekkarinovellikilpailun kirjoja ei osta juuri kukaan.
Kirjakaupoissa niitä ei ole ja kirjastoissakin vain suurimmissa, jos kaikkia sielläkään.
Kuitenkin dekkareita luetaan paljon. Luulisi tuollaisen dekkarinovellikokoelman ilmestymisen olevan tapaus, jota odotetaan.
Taso tosiaan vaihtelee ns. parhaimmistossakin. Kun lueskelin kilpasiskojeni ja veljieni tuotoksia viime vuoden kokoelmasta, tunsin joidenkin tekstien kohdalla melkein myötähäpeää. Jotkut niistä taas oli ihan oikeita herkkupaloja, enkä nyt puhu vain mitallikolmikosta.
Kolmikosta vielä mainitakseni, voittajateksti oli sijoituksensa ansainnut. Teemansa puolesta se mahtui Rikos työpaikalla kategoriaan korkeintaan rimaa hipoen. Ainakin se erottui joukosta. Luulisin, että juuri tämä on yksi tärkeimmistä tekstin ominaisuuksista.
Ehkäpä tänä vuonna taso nousee, kun on sitä materiaalia nyt enemmän...
Esiraatiin pitäisi saada joku ponnaripoika ja esiraatia saisi muutenkin nuorentaa. Muistan parilta viime vuodelta voittajat ja ne on olleet hyvätasoisia, samoin muistan muutamia muita tekstejä, mutta myös monia, jotka olisi parempi unohtaa.
Kun on joku teema, on aina vaara, että teksteistä tulee tekemällä tehtyjä ja se on näkynyt lopputuloksessa.
Ja mitä niihin julkaisuihin tulee, niin eihän niitä kunnolla levitetä. Vissiin Kouvolan kirjakaupoista saa ja netistä tilaamalla. Sikälikin raatia saisi nuorentaa, että suhtautuisivat kirjan markkinointiin myönteisemmin. Samoin koko dekkaripäivätapahtuman.
Onpas katkeransävyistä kirjoittelua täynnänsä tämä topicci.
Olin lukenut jo ennen kilpailuun osallistumistani "rannalle jääneiden" avautumista keskustelupalstoilla ja arvellut purkausten olevan katkerien miesten ja naisten tilitystä.
Vaikka kirjaa ei lukisi kukaan, vaikka ko. dekkaripäiville ei osallistuisi lisäkseni ketään ja vaikka tuomaristo koostuisi kakkahattusedistä, on minusta silti vain jotenkin mukavampaa päästä siihen opukseen. Ja en ole Kouvolasta, en läheltäkään, novellini ei sijoittunut Kouvolaan, en lähettänyt kirjettä asuinpaikkakunnaltani enkä edes tiedä ketä raadin muodostavat henkilöt ovat. Mutta niinpä vain päädyin jatkoon.
Ei jaksettaisi olla katkeria ja haukkua toisten tekeleitä. Kaikille tulee pettymyksiä, joten koitetaan tsempata toisiamme(ja samalla itseämme) ja olla iloisia toistemme onnistumisista.
En ainakaan minä ole osallistunut kilpailuun, mutta lukenut useita kokoelmia vuosien varrelta. Parhaiten jääneet mieleen kaksi viimeistä.
Kilpailusta tulee niiden perusteella mieleen erityisen harrastelijamainen tapahtuma.
Vuoden 2009 kilpailusta Löytyi kommenttia dekkaripäivien sivulta.
----------------------------------------------
"Tämä oli jo Kouvolan viides dekkarinovellikilpailu. Olen lukenut kaikkien näiden kilpailujen kaikki novellit ja ilahduttavaa on se, että taso näyttää koko ajan nousevan. Tällä kertaa olisin ollut valmis valitsemaan jatkoon vähintäänkin toiset 20 novellia. Joten sydämelliset kiitokset kaikille kirjoittajille!
Tervetuloa Kouvolaan pe 5.6. klo 15.00, jolloin järjestämme palautetilaisuuden kirjoittajille. Jos ilmoittaudut tähän tilaisuuteen etukäteen, voimme hieman valmistautua novellisi suhteen.
Tietenkin myös dekkaripäivillä pe 5.6. klo 18.00-18.30 puhutaan kilpailusta.
Ritva Sorvali
paikallisen raadin pj. "
------------------------------------------------------------------
Mitä tähän sanoisi?
tule Kouvolan dekkaritapahtuman sivuilla.
Mikä mättää?
En usko, että ketjussa mainitut tuttavuus- ym. suhteet vaikuttavat mitenkään.
Mutta se esiraati antaa itsestään niin amatöörimäisen kuvan paikan päällä ja itse tapahtuma on sellainen, että se oikeutetusti herättää kysymyksiä. Jos imago olisi muuta kuin harrastajakukkatädit iltapäiväkahvilla, olisi luottamus toisenlainen.
En viitsi mennä paikan päälle tänä vuonna. Keräävät listaa, mistä kukakin on, ikinä en ole siihen listaan nimeäni pistänyt.
kutsua tuollaiseen amatöörimaiseen tapahtumaan päätuomariksi arvostettu ja tunnettu henkilö, joka joutuu käsittelemään "harrastajakukkatätien" rääpimää aineistoa ja tekemään valintansa niiden pohjalta?
Juu, mutta harrastajakukkatädit "tekevät parhaansa ja katsovat, kuinka pitkälle se riittää".
"Kaikki novellit on luettu." Niin taisi joku esiraadin jäsen kirjoittaa. En puutu nyt täysin epäuskottaviin juonikuvioihin sun muihin mahdottomuuksiin.
Ihmetyttää vain, että "Rikos rautateillä kokoelman kolmanneksi sijoittuneen novellin "Murha junassa", lopussa identtisen kaksoissiskojen nimet menivät sekaisin. Tuollaisia virheitä on ilmennyt muitakin vaikka en ole lukenut koko kokoelmaa.
Ihmetyttää, onko koko novelleja luettu kunnolla kun tuollainen virhe on tullut kirjaan juuri loppuhuipennuksen kohdalla.
Kuitenkin 4 - 5 esiraadin jäsentä ja päätuomari on novellin lukenut eikä asiaa ole huomattu korjata.
Oletko varma, että kaksosten nimien sekoittuminen on tosiaan virhe? Jos he ovatkin toistensa kaksoisolentoja tai hahmojen samuutta halutaan jotenkin korostaa tuolla tavalla? Voihan se olla virhekin.
Ylipäätään se kolmanneksi tullut novelli oli surkea. Kaksi ekaa oli ihan toista tasoa.
en puhuisi tasosta niidenkään kohdalla.
"Korundi kääntää kiskoja", siis ensimmäisen palkinnon saanut, on juoneltaan täysin epäuskottava ja kerronnaltaan höttöä. Siinäkin on lopussa virhe kun naisen ajokortista varastettu kuva oli laitettu miehen passiin.
Toiseksi tullut oli kliseistä lässytystä teinin elämästä.
Oudolta tuntuu, että Suomesta ei parempia dekkarinovelleja löydy.
No ei löydy, kun täytyi olla niin perinteisiä ja samaan kaavaan sopivia. Kerroin aiemmin, miten omalleni kävi.
Minä muuten tykkäsin siitä toiseksi tulleesta teinikuvauksesta. Se oli jotenkin aito ja raikas siinä joukossa, hiukan erilainen. Eka oli jollain murteella, se pisti lukemisen síihen suuntaan tökkimään. Kolmas taas oli tehty samalla kaavalla kuin ne useimmat muut, jotka siinä kokoelmassa oli. Yksi jäi mieleen vähän erikoisempi, Mullivaunun morsiamet muistaakseni oli se nimi.
Porilainen Harri Varpomaa. joka kirjoitti mullivaunun morsiamista, on kunnostautunut tänä vuonna myös kirjailijana. "Rosvoja, ruplia, romantiikkaa" on venäjälle sijoittuvan teoksen nimi. Itse en ole vielä tätä lukenut, mutta voisihan tuon kesällä lukea. Se sota-aikainen mullivaunuhomma oli koko sen rautatienovellikirjan paras.
Ei mitään muistikuvaa, kuka sen Mullivaunun morsiamet kirjoitti, kokoelmakin on jollakulla tuttavalla ollut pitkään ilmeisesti ainaislainassa. Mukava kuulla, että jollakulla muulla oli sama maku, minusta se mullivaunukuvaus olisi saanut nousta korkeammalle. Se sentään tapahtui Suomessa mutta miinuksena kai se että ei ollut nykyaikaa. Katson, onko se rosvot ja ruplat kirjaston kokoelmissa.
Katsoin nopeasti Wikistä, Rikos rautateillä kokoelman kirjoittajista.
Kouvolasta kotoisin tai siellä asuvat kirjoittajat:
Jukka Behm
Johanna Hasu
Markku Keisala
Tuula Korolainen
Minna Pannimaa kotkalainen. Yhteys Kyyti kirjastoyhteistyön ym. kautta?
Eija Piekkari lahtelainen, siis läialueelta.
Mistä päin arvoisat raadin jäsenet ovat Kouvolaan muuttaneet?
Mitkä ovat henkilöyhteydet kirjoittajiin? Onko niitä?
Kuten sanottu, tämä oli vain nopea Wiki-tiedustelu.
Vaikutti siltä, että vuoden 2008 voittaja "Korundi käätää kiskoja" oli vanhaa tekstiä, johon oli väkisin lisätty kiskot.
Koko 2008 kokoelma oli tasasen heikkoa, viimesintä, eli "Mullivaunun morsiamia" lukuunottamatta. "Mullivaunu.." kaatui siihen, että joku raadin jäsen ei mieltänyt sitä dekkariksi, vaan piti sotakertomuksena.
Luettu on, mukaansa tempaava tarina. taukoja ei voinut pitää. Harvinaista herkkua näin kaunokirjallisuuden surkeina aikoina. Samaa laatua, kuin mullivaunu morsiametkin, tätä riittää koko 305 sivua tiivistä pränttiä. Enemmänkin olisi saanut olla.
Onko joku lukenut niitä? minä en ole käsiini saanut koko kirjaa. Rautatiejutut sain kaverilta, joka oli lukenut vain puolet tarinoista ja haukkui ne lyttyyn. Itse en pitänyt ihan onnettomina vaikka törkeen huonojakin oli mahtunut mukaan. Sen sotajutun lisäksi muistuu mieleen ainakin se Sillanpään Korundi ja sitten sellainen kertomus kun pojat maalailivat spraypulloineen ohiajavia metroja. Olivatko nämä kolme juuri ne voittajat en kyllä muista. Mutta kun sais ne viimevuotiset, täytyy kysyä kirjastoista.
Johtopäätös: ne ei pitäneet
- sotahistoriasta (vaikka tarina tapahtuisi nykyajassa)
- ulkomaista (vaikka suomalaisia mukana)
Myönnän, että syyllistyin kumpaankin.
Vaan mitäpä vanhoista, uutta tekstiä tullut rutkasti. Onhan tosin vanhojen taustoja kiinnostava penkoa.
Onpa aika naurettavaa tuo Kouvola-kytköksen kehitteleminen.
En usko siihen, vaikka Kouvolasta kotoisin olenkin ;)
Siitä olen samaa mieltä, että tuomaristoon pitäisi saada uutta verta ja myöskin markkinointiin lisää voimaa.
Tottakai se hieman pannuun ottaa, jos ei jatkoon päässyt, kuten itsellenikin tänä vuonna kävi.
No ei se tietenkään noin suoraviivaisesti mene se Kouvola-kytkös. Mutta ne kalkkistädit ja sedät lukee tarkemmin tekstin, kun siinä esiintyy sana Kouvola.
Se tapahtuma on surkea, aivan ala-arvoinen. olin kerran paikalla, kun loppusuoralle päässeitä yrietttiin kukittaa, puolet olivat vaivautuneet paikalle.
Voittaja oli joku hiiri, joka luki jonkun kiitoksen suoraan paperista. Hävetti niin vietävästi sen puolesta.
Ettei olisi ollit se rautatieaihe, kun minäkin tunnistin kuvauksesta tuon hiirieläimen tai mikä lie olemassaoloaan anteeksi pyytänyt otus, joka luki paperista.
Kävi mielessä, että jos olisin voittanut, niin olisin ollut avoimesti iloinen, mitä ihme lunttilappuja siihen tarvitaan.
Palautetilaisuuteen porukkaa.
...saa arvokasta oppia. Jos ensivuonna sitten on vaikka viisaampi ja taotavamoi kirjoittajana :D
Et saa sieltä oikeaa palautetta. Pisteesi vain ja muutaman ylimalkaisen lauseen. Sitä varten ei kannata lähteä Kouvolaan.
lukevat kilpailuun menevät kirjoitukset. He antavat pisteitä ja sanallisia arvioita heille luettavaksi ja arvosteltavaksi annetuista kirjoituksista.
Mielestäni ei ole hyvä arvostella kilpailuun tarkoitettuja kirjoituksia siten, että niitä ei voi vertailla keskenään.
Kirjoittajapiiriläiset ovat melko heikkotasoisia, joskin voivat olla motivoituneita lukemaan ja arvostelemaan.
Olipa mukava tapahtuma perjantain osalta tuo Kouvolan dekkaripäivät ainakin ensikertalaisen mielestä. Hannu Lauerma puhui tosi mielenkiintoisesti aiheesta Väkivalta viihteessä ja reaalimaailmassa. Minua ei yhtään haitannut se, että hän myöhästyi vähän. Järjestäjät vaihtoivat sujuvasti ohjelman paikkoja ja yleisö ei joutunut patsastelemaan paikallaan vaan ohjelma jatkoi notkeasti eteenpäin. Muutenkin järjestelyt tuntuiva ttoimivan hyvin.
Teksteistä sai palautetta kaikki jotka olivat ilmoittaneet sitä haluavansa ja kuuntelin palautteet ja ihan asiallista rakentavaa kritiikkiä ja huomioita raatilaiset esittivät tiiviissä kahden tunnin sessiossa.
Pitänee harkita ensi vuonnakin osallistumista. Huomenna en pääse ja vähän harmittaa, koska yhtenä kiinnostavana ohjelmanumerona on suomalainen dekkari Saksassa ja se olisi kiinnostanut minua.
Toinenkin päivä oli tosiaan kiinnostava. Saksaksi kääntämän lisäksi psykologi Törrönen kertoi väkivallan luonteesta lähisuhteissa, kahden totuuden törmäyksestä ja esineellistämisestä, joka mahdollistaa väkivallan. Raskaiden tosielämän aiheiden jälkeen oli vähän hankala asennoitua fiktioon. muistutus tosielämän kovuudesta osui.
Saksantaja ei ollut suinkaan psykologi, vaikka niin edellien tekstin kirjoitusvirheestä voisi kuvitella. Pahoittelut.