Olen alkanut nähdä outoja unia. Ehkä niillä on jokin piilotajuntainen merkitys. Niissä unissa kuljen aina eräänlaisen rakennustyömaan sisällä. Paikkaa on vaikea kuvailla. Toisaalta se on kuin suunnaton, keskeneräinen rakennus, jossa olen valtavan kerrostalon sisärakenteissa, toisaalta se taas muistuttaa jonkinlaista pannuhuonetta tai laivan konehuonetta monine teknisine laitteineen.
En pysty hahmottamaan, mitä paikan ulkopuolella on, koska paikka itsessään on valtava, se jatkuu ylös, alas ja sivuille silmänkantamattomiin. Joka puolella on metalliritilöistä tehtyjä kapeita kävelytasoja ja leveämpiä tasanteita eri korkeuksilla, ja joissain paikoin metallitikapuita, jotka yhdistävät tasoja. Jotain tämän näköistä, mutta paljon suurempaa ja monimutkaisempaa:
http://www.britannica.com/blogs/wp-content/uploads/2008/08/pompidou.jpg
Joka puolella kulkee vesijohtoputkia, jotka mutkittelevat sinne tänne, ja sähkökaapelinippuja ohjaavia tukikiskoja, kehikkoja, joiden sisällä kulkee paljon eripaksuisia kaapeleita. Siellä täällä on talojen kellareista tuttuja sylinterimäisiä lämpökattiloita mittareineen, ja katoilla olevien ilmastointipönttöjen kaltaisia laitteita. Hissikuiluja, metallikaiteita, palkkeja, ritilöitä...
Unessani tunnen, miten minun täytyy päästä täältä kaiken keskeltä pois, ulkoilmaan. Siellä täällä harvakseltaan tasolta toiselle kiipeää tai kävelytasanteilla kulkee parin, kolmen rakennusmiehen ryhmiä, jotka pian taas katoavat. Pysäytän yhden ryhmän, ja kysyn miehiltä, miten täältä pääsee ulos. Minulle kerrotaan, että kaukana täältä on sellainen hissi, jolla pääsee ylös ulkoilmaan (rakenteet ovat siis ilmeisesti maanalaisia).
Ensin minun pitää kävellä tätä ritilätasannetta pitkin tuohon suuntaan, sen jälkeen kavuta kaiteen yli, sitten kääntyä vasemmalle, kulkea vähän matkaa kunnes vastaani tulevat tikkaat, kiivetä niitä pitkin yläpuolella olevassa tasossa olevan aukon luo ja nousta aukon läpi seuraavalle tasolle, sitten kulkea kapeaa palkkia pitkin seuraavalle alueelle, jossa minun pitää ahtautua kahden lähekkäin pystyssä olevan vesijohdon välistä toiselle puolelle, jossa vastaani tulee väliseinä jossa on aukko parin metrin korkeudella, hypätä aukon reunaan ja vetää itseni siitä läpi jne. jne. kunnes tulen avonaisen hisskuilun luo ja sieltä pääsen hissillä pois.
Kuulostaa tasohyppelypeliltä, mutta unessani ei kuitenkaan ole tärkeintä tehtävien suorittaminen eikä siinä ole aikarajoja, ja koko maisema, joka koostuu rakenteista, on hyvin paljon suurempi, kolmiulotteisempi ja tiiviimmin tavaralla täytetty kuin missään pelissä.
Muutenkaan en unen aikana koe minkäänlaista kilpailutilannetta, vaan minua vain huimaa liikkua korkeuksissa, joissa ei hahmota rakenteen pohjaa ja ääriviivoja, ja ahdistaa olla kuin valtavassa labyrintissä. Ainoa tavoitteeni on löytää reitti ulos, jotta voin hengittää vapaasti, nähdä päivänvalon ja laukaista jännitykseni. Matka esteiden yli ja läpi tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan, ja välillä kyselen uudelta rakennusmiesryhmältä suuntaa, ja saan vastaukseksi monimutkaisen opastuksen eteenpäin. Unessani en kuitenkaan koskaan pääse pois rakenteiden sisältä.
En pysty hahmottamaan, mitä paikan ulkopuolella on, koska paikka itsessään on valtava, se jatkuu ylös, alas ja sivuille silmänkantamattomiin. Joka puolella on metalliritilöistä tehtyjä kapeita kävelytasoja ja leveämpiä tasanteita eri korkeuksilla, ja joissain paikoin metallitikapuita, jotka yhdistävät tasoja. Jotain tämän näköistä, mutta paljon suurempaa ja monimutkaisempaa:
http://www.britannica.com/blogs/wp-content/uploads/2008/08/pompidou.jpg
Joka puolella kulkee vesijohtoputkia, jotka mutkittelevat sinne tänne, ja sähkökaapelinippuja ohjaavia tukikiskoja, kehikkoja, joiden sisällä kulkee paljon eripaksuisia kaapeleita. Siellä täällä on talojen kellareista tuttuja sylinterimäisiä lämpökattiloita mittareineen, ja katoilla olevien ilmastointipönttöjen kaltaisia laitteita. Hissikuiluja, metallikaiteita, palkkeja, ritilöitä...
Unessani tunnen, miten minun täytyy päästä täältä kaiken keskeltä pois, ulkoilmaan. Siellä täällä harvakseltaan tasolta toiselle kiipeää tai kävelytasanteilla kulkee parin, kolmen rakennusmiehen ryhmiä, jotka pian taas katoavat. Pysäytän yhden ryhmän, ja kysyn miehiltä, miten täältä pääsee ulos. Minulle kerrotaan, että kaukana täältä on sellainen hissi, jolla pääsee ylös ulkoilmaan (rakenteet ovat siis ilmeisesti maanalaisia).
Ensin minun pitää kävellä tätä ritilätasannetta pitkin tuohon suuntaan, sen jälkeen kavuta kaiteen yli, sitten kääntyä vasemmalle, kulkea vähän matkaa kunnes vastaani tulevat tikkaat, kiivetä niitä pitkin yläpuolella olevassa tasossa olevan aukon luo ja nousta aukon läpi seuraavalle tasolle, sitten kulkea kapeaa palkkia pitkin seuraavalle alueelle, jossa minun pitää ahtautua kahden lähekkäin pystyssä olevan vesijohdon välistä toiselle puolelle, jossa vastaani tulee väliseinä jossa on aukko parin metrin korkeudella, hypätä aukon reunaan ja vetää itseni siitä läpi jne. jne. kunnes tulen avonaisen hisskuilun luo ja sieltä pääsen hissillä pois.
Kuulostaa tasohyppelypeliltä, mutta unessani ei kuitenkaan ole tärkeintä tehtävien suorittaminen eikä siinä ole aikarajoja, ja koko maisema, joka koostuu rakenteista, on hyvin paljon suurempi, kolmiulotteisempi ja tiiviimmin tavaralla täytetty kuin missään pelissä.
Muutenkaan en unen aikana koe minkäänlaista kilpailutilannetta, vaan minua vain huimaa liikkua korkeuksissa, joissa ei hahmota rakenteen pohjaa ja ääriviivoja, ja ahdistaa olla kuin valtavassa labyrintissä. Ainoa tavoitteeni on löytää reitti ulos, jotta voin hengittää vapaasti, nähdä päivänvalon ja laukaista jännitykseni. Matka esteiden yli ja läpi tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan, ja välillä kyselen uudelta rakennusmiesryhmältä suuntaa, ja saan vastaukseksi monimutkaisen opastuksen eteenpäin. Unessani en kuitenkaan koskaan pääse pois rakenteiden sisältä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ummahin kahleissa. Humanistien kiemuroissa. Amattiliittojen sitoma. S-o-s demonin vanki. Ansiosidonanisten
kirouksessa. 666. Bismallah.
Siita on vaikea paasta pois.
Jos haluat paasta pois, niin lue Torah sanasta sanaan ainakin seiseman kertaa!
Olet tietamattomyyden vanki. Ota kirja tyomaalesikin. kayta joka hetki sen lukemiseen.
Alat pian nahda oikeaa valoa ja hengittaaa raikasta ilmaa. Naet uusia unia.
ET KADU!
Menee liian kosmiseksi.