Onko mitään järkeä hankkia lapsia??? Kysynpähän vaan!!! Vauvat kakkaavat, itkevät jne... Niistä on vastuussa loppu elämänsä melkein. Mikä saa hankkimaan lapsia? Mulla on ollut yksi vauvakuume ja onneksi se meni äkkiä ohi ja enkä tehnyt elämäni virhettä, että hankkisin lapsen vauvakuumeessa. Ei mene minun järkeeni tämä asia, että joku hankkii lapsia. Minä en vaan tykkää lapsista, koska ne rajoittavat elämää.
Mikä juttu naisissa (miehissä) on, että ne tahtovat lapsen? Asiallisia vastauksia toivoen.
Mikä juttu naisissa (miehissä) on, että ne tahtovat lapsen? Asiallisia vastauksia toivoen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kun sitten pitelet omaasi sylissä, tietät miksi.
Niin no hormonit on kummallinen juttu,melkein kaikilla on varmaan jossain elämän vaiheessa vauvakuume vaikkei välttämättä lapsia haluaiskaan. Eihän kaikki tykkää lapsista eikä tarviikaan,mullakin on monta kaveria ketkä on sanonut ettei hanki ikinä lasta..Osalla vaan varmasti mieli muuttuu vanhempana.
Se on totta että lapsista on sitten vastuussa aina ja niissä on paljon työtä mutta ite en ainakaan plussatestin jälkeen edes ajatellut asiaa kummemmin. Sillon kun sain vauvan ensikerran syliin,ajattelin vaan miten sitä selviää lapsen kanssa ja osaanko hoitaa varmasti sitä.Mun kohdalla se tunnesidekin lapseen kehittyi vasta pikkuhiljaa..En kuitenkaan voi sanoa etteikö olis toivottu ehkä jopa liiankin toivottu..:)
Jokainenhan itse tietää millon on valmis vanhemmaksi,ei silloin välttämättä kannata edes harkita lasta jos tuntuu että haluaa mennä ja tulla miten lystää..Ja tuo että lapsi rajoitta elämää,ei se ikuisuuksiin kestä ja ainahan sen voi hoitoon viedä jos haluaa omaa aikaa.En tarkoita että joka viikko välttämättä..:D Itse vien silloin tällöin pariksi tunniksi että saa käydä rauhassa kaupassa,muuten en oo hennonutkaan jättää hoitoon..Ehtii sitä vielä käymään rilluttelemassa mummonakin=)
kun kaikilla muillakin on
ja silti lapsi tulossa.
Eikö lapsen hankkimiseen on aina jokin itsekäs syy... Ehkä lisääntymisen tarve on lähes meissä kaikissa, joillakin se oireilee vauvakuumeena, joillakin paljon lievemmin, vailla mitään hormonimyrskyä.
Lapsesta on paljon huolta ja ehkä suruakin, mutta toivon mukaan ilon ja onnen tunteitakin. Taas itsekäs syy, mutta mitä muuta taustalla voisikaan olla? Ellei sitten tiedä synnyttävänsä ihmiskunnan pelastajaa.
Vauvat kakkaavat ja itkevät, mutta hei, miksi sitten solmia muitakaan läheisiä ihmissuhteita? Onhan kaikista ihmisistä jotain haittaa. Jotkut on kroonisia valittajia, jotkut rasittavia typeryksiä. Joku pettää luottamukseni ja joku vahingoittaa minua muuten. Lapsesta on vastuussa lopun elämänsä, mutta en koe sitä ongelmana. Joudunhan aikuisena kantamaan vastuuta monesta muustakin asiasta; itsestäni, omasta terveydestä, työstä, parisuhteesta, arkiaskareista, kodista. Vastuu ei ole ikinä vaivannut minua. Lapset rajoittavat elämää jossain määrin, totta. Ja se on hyvä ymmärtää jo ennen kuin sille tielle lähtee. Mutta toisaalta koen että lapsi tuo varmasti myös paljon sellaista elämääni, mitä en saisi ilman lasta/lapsia. En tarkoita asettaa lapsettomia ja lapsellisia arvojärjestykseen sen suhteen kummalla on jotain "enemmän". Totean vain että molemmilla ryhmillä on tietyt etunsa ja haittansa, onneksi meistä jokainen voi nykyisin puntaroida kumpaan leiriin tuntee kuuluvansa & mitä kaipaa elämäänsä. Ja toimia sen mukaan. Tosin on helpompaa valita lapsettomuus kuin lapsen hankkiminen. Aina niitä ei tule haluaville, kuten hyvin tiedtään.
Se on se suvun jatkaminen ja rakkaimpansa kanssa "yhtyminen" eli saadaan jotain yhteistä vaikka eiväthän kaikki edes ole suhteessa jotka haluavat/tekevät lapsen.Ja aikuisuuteen kasvaminen jolloin halutaan myös vastata toisen ihmisen elämästä mutta eiväthän itsekkäät ihmiset siitä käsityksestä mitään tiedä.Ja ihan hyvä vaan että pystyt myöntämään ettet tykkää lapsista etkä myöskään varmasti halua koskaan joten tähän maailmaan ei synny lisää ei toivottuja lapsiakaan sitten.Toiset vaan ovat luonnostaan lapsirakkaita ja toiset taas ei ja tekevät vaan just sen takia kun muutkin tekevät mikä on todella huono lähtökohta vanhemmuuteen mielestäni ensinnäkin.
Mut eiköhän suurin osa vanhemmistakin just pidä vain niistä omista lapsistaan mut aika huono selittää lapsettomalla asian pointtia koska ei ole kokemusta siitä joten ei tule ymmärtämään mitä perheelliset tarkoittavat.
yksi tärkeä tekijä naiselle tässä on yhteiskunnallinen asema, tai tarkemmin asema työpaikan ja lähipiirin sosiaalisessa hierarkiassa.
Nythän on niin, että naiset asettuvat tiettyyn nokkimisjärkkään työpaikallaan, ja myös sosiaalisessa piirissään. Tähän tapaan:
1. isoäidit
2.suurperheiden äidit jotka naimisissa
3.äidit jotka naimisissa ja joilla yksi tai kaksi lasta
4.yksinhuoltajat
5.naimisissa, mutta ei lapsia
6.ei naimisissa, mutta seurustelee, mutta ei lapsia (nuoret sinkkunaiset)
7. ikisinkut, eli tiettyyn ikään ehtineet yksinäiset naiset, joilla ei lapsia
Eli kuten näkyy, se, jolla on eniten lapsia, nousee korkeammalle naisten hierarkiassa. Tämän olen huomannut ihan käytännössäkin erinäisillä työpaikoilla. Eli on ihan fakta.
Ja tämä siis saa monet naiset lapsia tekemään. Se siis että työpaikalla ja lähipiirissä heitä ei arvosteta niin paljon kuin niitä naisia joilla on lapsia. Ei vaikka olisi miten koulutusta tai uraa. Ei. Naisten kesken arvostus ja valta tule niille naisille jotka tekee eniten lapsia.
Siksi lapsettomien naisten kannattaa mennä miesvaltaiseen työpaikkaan...
Työpaikoilla ja sos.verkostoissa naisten nokkimisjärjestys on ollut seuraavanlainen (sulkeissa oma arvaukseni syistä)
1. Naiset jotka erottuvat joukosta monipuolisella työ- ja elämänkokemuksella sekä omaavat inhimillistä lämpöä (näistä seuraavaa viisautta ja rohkeutta arvostetaan?)
2. Naiset joilla ei ole em. kokemustaustaa, mutta jotain muuta annettavaa sosiaalisiin suhteisiin ja työkuvioihin (esim. innokkuus ja luovat ideat, kyky tulla toimeen kaikkien kanssa, avuliaisuus tai rohkeutta tilannetajun kera, huumorintaju)
3. Naiset jotka eivät erotu joukossa juuri mitenkään, keskivertoja, kulkevat joukon mukana. (Harrastavat jotain pientä kivaa ja juttelevat perheestään, työstään jne; useimmiten harmittomia ja mukavia.)
4. Naiset jotka erottuvat työyhteisössä tai sos.piirissä kielteisesti tavalla tai toisella. (Kuormittavat läheisiään valittamisella, jättävät tekemättä sovitut asiat, puhuvat yksipuolisesti itseään kiinnostavista aihealueista, käyttävät liiallisesti sosiaalisia tilanteita omien tarpeiden tyydyttämiseen, esim. päteminen, konfliktihakuisuus, omien mustavalkoisten näkemysten pönkittäminen jne.)
Omakohtaisesti koen juuri tällä hetkellä työyhteisöämme kuormittavana naisen, jonka kanssa vuorovaikutus päätyy aina siihen, että hänen täytyy päästä loistamaan yli muiden. Joko henk.koht.ominaisuuksillaan, lapsillaan tai lapsenlapsillaan. Enpä voi todellakaan sanoa että naisvaltaisella työpaikallamme iloittaisiin hänen isoäitiydestään ja erityisesti arvostettaisiin häntä juuri sen vuoksi.
taitaa olla niin että ei tavan naiset ajattele asian syitä tahi seurauksia lasta tehdessään. Se vaan tehdään joko vahingos tai sitte hetken mielijohteesta. On näet ikävä fakta että suomalainenkin perusnainen on älyltään noin simpanssin tasoa, eikä siten kykene kontrolloimaan toimiaan rationaalisesti. Kuten tämänkin foorumin älyvapaat postaukset todistavat... :(
Mut onnex me voidaan saada naisia tuolta venäjältä! Ne on henkeviä ja koulutettuja, ja on lukeneet muutakin kuin naistenlehtien meikkausvinkkejä. Eläköön perestroika!
"Kuten tämänkin foorumin älyvapaat postaukset todistavat... :("
-päätit sitten liittyä joukkoon...?
Ota ihmeessä nainen Venäjältä! Siellä koulutuksella hankittu henkevyys on loppupeleissä sivuseikka, koska sikäläiseen kulttuuriin kuuluu nimenomaan naisen ulkoinen koreus, jotta pääsee hyviin (lue varakkaisiin) naimisiin. Eli meikkivinkkejä et pääse pakoon ja -vinkvink!- pidä huoli että pätäkän virtaus säilyy katkeamattomana.