Kirjoitin tämän eilen toiselle palstalle, mutta kopioin tämän nytten tännekin..
Minä olen 16-vuotias poika. Erosin viime kesänä tyttöystävästäni. Minä ikävöin häntä ihan kauheasti, hän oli ihminen jota todella rakastin. Seurustelimme lähes vuoden. Aina kun näen kuvan hänestä, en voi muuta kun itkeä. En saa öisin unta hänen takiaan, enkä pysty ajattelemaan muuta kuin häntä. Hän nykyää pitää minua täysin pellenä, hän kertoi minulle jokin aika sitten että ikävöi myös minua, ei ollut sillon varattu, mutta sillon en tuntenut tätä ikävää. En ole seurustellut hänen jälkeen kenenkään kanssa, enkä tiedä pystynkö, enkä haluisikaan, minull ei ole minkäänlaisia tunteita nykyään ketään tyttöjä kohtaan (paitsi häntä). En ole kehdannut kertoa tästä kenellekkään aikaisemmin, kaikki kaverini ovat käskeneet minun unohtaa hänet, en vain pysty. En tiedä kauan jaksan tilannetta näin. Suhteemme päättyi aikalailla molempien tahdosta. Hän löysi uuden poikaystävän melkein samantien. Ja on taas varattu nykyäänkin.
Onko kenelläkään neuvoja minulle?
Minä olen 16-vuotias poika. Erosin viime kesänä tyttöystävästäni. Minä ikävöin häntä ihan kauheasti, hän oli ihminen jota todella rakastin. Seurustelimme lähes vuoden. Aina kun näen kuvan hänestä, en voi muuta kun itkeä. En saa öisin unta hänen takiaan, enkä pysty ajattelemaan muuta kuin häntä. Hän nykyää pitää minua täysin pellenä, hän kertoi minulle jokin aika sitten että ikävöi myös minua, ei ollut sillon varattu, mutta sillon en tuntenut tätä ikävää. En ole seurustellut hänen jälkeen kenenkään kanssa, enkä tiedä pystynkö, enkä haluisikaan, minull ei ole minkäänlaisia tunteita nykyään ketään tyttöjä kohtaan (paitsi häntä). En ole kehdannut kertoa tästä kenellekkään aikaisemmin, kaikki kaverini ovat käskeneet minun unohtaa hänet, en vain pysty. En tiedä kauan jaksan tilannetta näin. Suhteemme päättyi aikalailla molempien tahdosta. Hän löysi uuden poikaystävän melkein samantien. Ja on taas varattu nykyäänkin.
Onko kenelläkään neuvoja minulle?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ikäisenäsi erosin poikaystävästäni kenen kanssa olin seurustellut 2 vuotta. Sattui kamalasti ja olo oli yli vuoden ihan kamala. Ei kenenkään toista tarvitse unohtaa! Ja itkeä pitääkin niin kauan kuin siltä tuntuu.
Toki voit exällesi kertoa tunteistasi, mutta voin kokemuksesta sanoa, ettei se yhteenpalaaminen aina olekaan yhtä ihanaa kun seurustelu ennen eroa oli.
Kyllä se suru haihtuu lopulta ja jäljelle jää ne kivat muistot. :)
Ihmisillä on sellanen paska piirre, että he tajuavat asiat (kuten rakkauden) vasta sitten kun sen on menettänyt.
meillekin tuli ero viikonloppuna, tyttöystävä haluaa olla erillään joten minkäs sille voi,
haluan pysyä ystävinä mutta ikävöin kuitenkin mennyttä aikaa kovasti. Haluan kuitenkin auttaa
ja tukea häntä vaikka erottiinkin. Henkisesti sattuu että jäämme kaipaamaan toisiamme.
jaksamista muille eronneille...