Se oli maaliskuuta 1982. Käveleskelin Sodankylässä Vasantiellä sisaitsevalle asunnolleni puoli kuuden aikaan illalla. Saman tien soi puhelin:
"Täällä on Paavo Kuru poliisilaitokselta hyvä iltaa".
"No iltaa".
"Kuule kun sinun pitäisi tulla huomenna kuulusteluun tänne poliisilaitokselle".
"No mihinkä aikaan?"
"Kello yhdeltä".
"Tämä aika ei minulle sovi, mutta jos sopii kahdelta niin minä tulen".
"Tuleppa sitten kahdelta"
"Okei, mutta mistä minua syytetään?"
"Syytetään alaikäisten viekottelemisesta".
"Oho. Kuka sen taitaa sanoa ja todistaa?"
"Niinpä ne nuo tytöt väittävät".
Samana iltana olin autoineni kylällä ja kysyin autossani olleilta tytöiltä:
"Sanokaapa tytöt. Olenko minä yrittänyt viekotella teitä mitenkään?"
"Et mitenkään. Miten niin?".
"No kun minun pitää mennä huomenna kuulusteluun poliisilaitokselle".
"Me tulemme sinun puolesta oikeuteen todistamaan jos on tarvis", vakuuttivat tytöt yksimielisesti.
Tuli seuraava päivä ja kahdelta kävelin vanhalle poliiisilaitokselle. Pitkän käytävän sivussa oli päivystyshuone, jossa lasinen ikkuna käytävälle. Paavo Kuru istui päivystyshuoneessa ja jäin odottamaan, että hän tulee ja johdattaa omaan huoneseensa ja alkaa naputtamaan pöytäkirjaa. Pitkän tovin jälkeen huutaa:
"Tälle puolen jos asiaa on".
"Mutta etkö sinä eilen soittanut, että minun pitää tulla kuulusteluun?"
"Minä en ole kuule sinulle iän kuuna päivänä soittanut".
"No. Eilen puoli kuudelta minulle soitettiin ja soittaja esitteli itsensä Paavo Kuruksi ja vaati, että pitää tulla kuulusteluun".
"Minä en ole ollut töissäkään siihen aikaan".
Ja kun kukaan muukaan ei tiennyt poliisilaitoksella mitään, Kuru kysyi lopuksi: "Sanoiko soittaja, mistä sinua epäillään".
"Epäillään alaikäisten viekottelemisesta".
"Kyllä kuule jos sinulla ei ole muuta asiaa niin saat pistää lakin päähäsi ja lähteä menemään".
Eli valesoittaja ja turha reissu, mutta sydäntäni jäi lämmittämään nuorten asenne. Eli kymmenet nuoret olisivat tulleet oikeuteen todistamaan puolestani ja tätähän minä en unohda koskaan.
"Täällä on Paavo Kuru poliisilaitokselta hyvä iltaa".
"No iltaa".
"Kuule kun sinun pitäisi tulla huomenna kuulusteluun tänne poliisilaitokselle".
"No mihinkä aikaan?"
"Kello yhdeltä".
"Tämä aika ei minulle sovi, mutta jos sopii kahdelta niin minä tulen".
"Tuleppa sitten kahdelta"
"Okei, mutta mistä minua syytetään?"
"Syytetään alaikäisten viekottelemisesta".
"Oho. Kuka sen taitaa sanoa ja todistaa?"
"Niinpä ne nuo tytöt väittävät".
Samana iltana olin autoineni kylällä ja kysyin autossani olleilta tytöiltä:
"Sanokaapa tytöt. Olenko minä yrittänyt viekotella teitä mitenkään?"
"Et mitenkään. Miten niin?".
"No kun minun pitää mennä huomenna kuulusteluun poliisilaitokselle".
"Me tulemme sinun puolesta oikeuteen todistamaan jos on tarvis", vakuuttivat tytöt yksimielisesti.
Tuli seuraava päivä ja kahdelta kävelin vanhalle poliiisilaitokselle. Pitkän käytävän sivussa oli päivystyshuone, jossa lasinen ikkuna käytävälle. Paavo Kuru istui päivystyshuoneessa ja jäin odottamaan, että hän tulee ja johdattaa omaan huoneseensa ja alkaa naputtamaan pöytäkirjaa. Pitkän tovin jälkeen huutaa:
"Tälle puolen jos asiaa on".
"Mutta etkö sinä eilen soittanut, että minun pitää tulla kuulusteluun?"
"Minä en ole kuule sinulle iän kuuna päivänä soittanut".
"No. Eilen puoli kuudelta minulle soitettiin ja soittaja esitteli itsensä Paavo Kuruksi ja vaati, että pitää tulla kuulusteluun".
"Minä en ole ollut töissäkään siihen aikaan".
Ja kun kukaan muukaan ei tiennyt poliisilaitoksella mitään, Kuru kysyi lopuksi: "Sanoiko soittaja, mistä sinua epäillään".
"Epäillään alaikäisten viekottelemisesta".
"Kyllä kuule jos sinulla ei ole muuta asiaa niin saat pistää lakin päähäsi ja lähteä menemään".
Eli valesoittaja ja turha reissu, mutta sydäntäni jäi lämmittämään nuorten asenne. Eli kymmenet nuoret olisivat tulleet oikeuteen todistamaan puolestani ja tätähän minä en unohda koskaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Poliisi ei toimi noin. Poliisi lähettää kirjallisen kutsun poliisikuulusteluun ja suorittaa noudon. Puhelimitse tapahtuviin kutsuihin ei kannata reakoida, ne ovat huijausta ja tulevat yleensä numerottomasta puhelinliittymistä. Niille puheluille kannataa pieraista.
tehtiin myös aiheeton palohälytys Kitisenrannan koululle. Taisipa olla sama tyyppi asialla.
Kyllä itsekin sain puhelimitse kutsun kuullusteluun ja kuulustelu myös pidettiin kun sinne menin. Eli oikea kutsu oli.
Soitto ja ehdotus ajankohdasta ja paikasta. Paikka eikä aika silloin sopinut joten seuraavana päivänä ajoivat monta poronkusemaa paikalliselle asemalle ja suorittivat kuulustelun. Mitään papereita ei lähetelty puolin eikä toisin. Kyseessä oli KRP.
Vai oli sinulla autossasi kymmeniä nuoria tyttöjä.
Auto oli kaksiovinen Opel Record ja ennätys taisi olla lisäkseni 12 nuorta. (Huom. silloin istuttiin parkkipaikalla.)
Sitten autolle kävi näin
http://www.sodankylan-invalidiyhdistys.com/2/kuntoutumisen-tie.html
Koko homman taustalla oli se, että kevättalvesta 1981 muodostui nuorten itsemurhien osalta synkeä. Sodankylässä 5 kuukauden aikana kaikkiaan 6 nuorta päätti päivänsä ja tämän johdosta varustin toukokuulla autoni tekstitarroilla ja lähdin sinne, missä nuoret ovat ominen ongelmineen. Eli öiseen kyläkuvaan. Ajeltiin yhdessä tai istuttiin muutoin autossa ja keskusteltiin kaikesta mahdollisesta, joskus hyvinkin arkaluontoisista asioista; ja tiedossani on, että ainakin muutaman nuoren itsari jäi tämän johdosta tapahtumatta.
Siihen aikaan Sodankylässä oli myös kaksi teini-ikäistä tyttöä, joiden isä olli tapettu aiemmin Rovaniemellä ja heille olin lähinnä ison veljen tai isän asemassa. Ajeltiin paljon yhdessä ja käytiin joskus nuotiortetkillä. Näin aina tämän kolarin rysähtämiseen asti, jonka jälkeen perhe oli muuttanut Ruotsiin, josta sain pari vuotta myöhemmin välikäsien kautta terveisiä "maailman parhaalle miehelle" ja rehellisesti sanon, että itku minulla tuli.
Näkemykseni on, että nuorilla on valtava tarve löytää turvallinen aikuinen, jonka kanssa voi luottamuksella puhua kaikista asioista. Näiden omien kokemusteni siivitämänä kirjoitin 1990-luvun alussa TV:hen jutun "Poliisi- turvallinen aikuinen", jossa painotin sitä, että katunuorten parissa työskentelevän poliisin tulisi siirtyä pamppu ja putka periaateesta "turvallinen aikuinen" periaatteeseen, jolloin poliisi voisi kuuntelemalla ja keskustelemalla johdattaa nuorten elämää oikeille raiteille. Tämä juttu luettiin TV:ssä ja oheen oli kuvattu materiaalia poliisin toiminnasta katunuorten parissa jossain kaupungissa.
eikö ne mahtanu siellä kylillä vanhemmat miettiä, että oletkos joku pervo ku pikkulikkoja illat kyydität ja täys mies eikä mikään nuoriso- tai sossutyöntekijä? saikkos koskaan turpiin tuosta?
toimintani tavoitteet ja periaatteet. Kirkkoherra, kunnan sosiaalitoimi, poliisi, mielenterveystoimiston psykologit ym. Eräskin psykologi tuumasi: "On se hyvä, että näitä leo-salmeloita tuolla kyläkuvassa liikkuu". Samoin joku esitti jo kunniakirjaa.
Enemmänkin toimintani korppi niitä, jotka viinan kanssa houkuttelivat alaikäisiä tyttöjä ja eräänä yönä potkittiin tämän vuoksi jopa mustelmille. Autossani oli pari tyttöä kun muuan tyyppi tuli houkkaamaan autoonsa: "Tulkaa tytöt meidän autooon. Meillä on viinaa". "Emmä me halua tulla kun tässä autossa on mukavampaa". Ja siitäkös tyyppi sai raivarin.
Mutta. Oli mahtava kokemus. Oli kuin joka solu olisi täyttynyt ihmellisellä voimalla eikä minkäänlaista kipua missään eikä aikomustakaan alkaa tappelemaan. Kaveri katsoi kauan silmät pyöreänä ja monttu auki, kuin enkeli-ilmestyksen nähneenä, ja lähti lopulta jatkamaan matkaansa. Minulla ei ollut myöskän aikomustakaan vaivata pliisia tällä asialla.
Olet sinä hyvä.