Hei,olen päättänyt ostaa rotan.Luin että rottia kannattaisi ottaa kaksi.Mutta onko kuitenkin mahdollista että hankin vain yhden?Tunteeko rotta olonsa näin liian yksinäiseksi,ja lyheneekö sen elinikä tai muuta vastaavaa?
tarvitseeko lajitoverin?
rottailija0292992
3307
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
...rottien maailmassa lähes ehdoton. Meillä on aina ollut vain yksi rotta ja se on lähes asunut olkapäällä. Nyt tyttäreni perheessä on ollut rottapari(tyttöjä) ja ne ovat olleet kuin paita ja peppu. Ihan sielunkumppanit. Mutta sitten,kun toinen kuoli yllättäen,jäljellejäänyt oli kuolla suruun. Ostettiin uusi pentu ja vanhempi ei meinannutkaan sitä hyväksyä. Niistä ei tullutkaan enää hyviä kavereita.
Eli mitä tästä opimme ? Kaksi on hyvä,mutta yksikin on hyvä,kun sillä on jatkuvasti seuraa.
(Ne yksinäiset elivät tosi pitkään.)
Nyt minulla on uroshiiri,jonka sain,kun se ei eläinkaupan omistajan mukaan sopeutunut toisten urosten joukkoon . Se on todella yksinäinen ja pitkästynyt.
.
Yksinäisyys ei suoraan vaikuta elinikään. Tosin jos rotta alkaa yksinäisyyttään esim. syödä enemmän, lihavuus sitten tietysti vaikuttaa. Laumassa eläminen ei tuo lisää ikää tai vähennä sitä, siihen vaikuttaa ennen kaikkea perimä ja ruokinta (mm. lisäaineet lyhentää koska lisäävät kasvainriskiä).
Kaksi rottaa on minimi. Eläinsuojelulaissa sanotaan; "Jyrsijöitä, kultahamsteria lukuunottamatta, pidetään pareittain tai ryhmissä." Lainkohta on tarkoitettu myös noudatettavaksi.
Ihminen ei koskaan korvaa lajitoveria. Ensinnäkään et vietä rotan kanssa aikaasi 24/7. Toisekseen et kykene kommunikoimaan rotan kanssa, et käperry sen viereen mökkiin nukkumaan, et puhdista sen turkkia kuten toinen rotta tekisi jne. Lisäksi rottien keskinäistä kommunikointia on äärettömän mielenkiintoista seurata. Meillä on kaksi laumaa rottia, yhteensä noin 15 häntää, ja häkin vieressäkin tulee joskus vietettyä aikaa ihan vaan istuen ja ihmetellen näiden elämää ;) Naaraslaumassa on n. 10 rottaa ja hyvin tulevat juttuun kun on suht eri-ikäistä porukkaa, laumassa vahva johtaja sekä laumakemiat kohtaavat.
Kaksi tai useampi rotta ovat myös yhtä kesyjä kuin yksi, laumassa eläminen ei siihen vaikuta muuten kuin että uusi, ujohko rotta reipastuu kun huomaa että kaverit kirmaa luukulle ihmisen tullessa häkille. Hankintapaikalla on se ratkaisevin merkitys rottien kesyyteen. Pesäpoikasesta asti paljon ihmisen seuraa saaneista rotista kasvaa mukavia lemmikkejä, kunhan omistaja näkee varsinkin alkuun vaivaa niiden kanssa olemiseen.
Jos näinkin yksinkertainen ja tärkeä asia kuin rotan laumasieluisuus on epäselvä, hanki vielä lisää tietoa rotista. Kirjallisuus on varsin heikkoa nykyisin, mutta netissä on hyviäkin tietolähteitä. Parhaita ovat Suomen Kesyrottayhdistyksen sivut (www.kesyrottayhdistys.fi) sekä sen foorumi ja lisäksi Mirja Niskalan infopitoiset sivyt (www.munmaailma.net/rottanurkka)
Uroshiiret viihtyvät joskus keskenään, joskus eivät - yleensä eivät. Tämä riippuu perimästä. On linjoja, joissa urokset tulevat keskenään juttuun hamaan hautaan ja laumasta voi vaikka joku käydä välillä naisissakin ilman riitaantumista, mutta näitä linjoja on harvassa. Meillä ainakin kaikki uroshiiret on eläneet yhdessä ja olleet pirteitä ja touhukkaista. Onhan hiirellä sopivasti tilaa ja tarpeeksi virikkeitä? Ja, hankipanki, miksi olet pitänyt vain yhtä rottaa? Oletan, ettet kuule etkä osaa tuottaa ultraääniä ja käyt töissä, jolloin rotta on sinusta useita tunteja päivässä erossa.
Rotta on laumaeläin ja niitä tulee olla vähintään kaksi. Kaksikin on tosin vielä melko tynkälauma, ja varsinainen laumakäytös pääsee paremmin esille vasta kun rottia on 3-5 tai isompikin porukka. Kaksikossakin rotista on kuitenkin toisilleen riittävästi seuraa ja joku jonka kanssa ne pystyvät kommunikoimaan täysipainoisesti omalla kielellään. Pareittain tai laumassa pito ei tosiaan vaikuta myöskään rotan sosiaalisuuteen ihmistä kohtaan tai sen kesyyntymiseen, vaan se on enemmän yksilökohtaista ja riippuvainen myös siitä, paljonko rotan kanssa on seurusteltu.
Meilläkin nykyisestä kaksikosta toinen on sellainen mammamussu ja sylirotta, joka jaloitellessakin tulee vähän välillä syliin tai olkapäälle moikkailemaan. Toinen taas on sitten sellainen itsenäisempi seikkailija, joka antaa kyllä käsitellä, mutta olisi aina mieluummin menossa katsomaan, mitä seuraavan mutkan takaa löytyy. Aiemmin minulla on ollut neljän likan poppoo, jossa jokainen oli myös täysin oma persoonansa.