sydän sykkii
kahden pimeyden välissä
tik, tak
aika käy vähiin
se kutsuu luokseen
odottaa
yksinäisyyden pimeä varjo
laskeutuu varjoihin
sinä ja minä
toisiinsa kietoutuen
paetaan me taas
kahden pimeyden välissä
tik, tak
aika käy vähiin
se kutsuu luokseen
odottaa
yksinäisyyden pimeä varjo
laskeutuu varjoihin
sinä ja minä
toisiinsa kietoutuen
paetaan me taas
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onko väärin sanoa että "juonikkaasti" kirjoitettu
tuo runosi - yhteen ja yhdessä paeta - tavallaan
taas ja niin hyvin sopusoinnussa sujuvuuden kuin
todentunnunkin kanssa.
Osoitti jälleen kuinka pienestä että todentunnusta
saa tavallaan - kiehtovan kokonaisuuden - josta voi vain
pitää että nauttia !
Ajattelin sitä, miten kaksi ihmistä voi paeta toisiaan, yksinäisyyteen. Vaikka olisivatkin yhdessä, silti jollain tavalla yksinäisiä molemmat.
Näkevät vain toistensa varjot.