mitenkäs muilla, kuinka suttaista toi syöminen on? Meill vauvalla ikää jo 10 kk ja silti puurot, soosit ja ruuat on aina pitkin suunpieliä ja poskia. Ja tämä vaikka siis aikuinen syöttää. Sitten kun vauva itse lusikoi, niin johan on lattiaa myöten sooseja:D
Mutt oon fundeerannu ett onks vauvalla vain niin pieni suu. Kun laittaa vaikkas puurolusikkaa suuhun, niin osa puurosta kuitenkin jää suun pieliin. Ja jos vauva viel päätä kääntää, niin sitten sitä on poskissakin.
Mutt oon fundeerannu ett onks vauvalla vain niin pieni suu. Kun laittaa vaikkas puurolusikkaa suuhun, niin osa puurosta kuitenkin jää suun pieliin. Ja jos vauva viel päätä kääntää, niin sitten sitä on poskissakin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tietyn malliset lusikat on suurin syypää sotkemiseen. Meillä on monenmoisia vauvalusikoita, mutta ainoastaan ne koverat pitää paikat edes suht siistinä, yleensä nekin tökkää ylähuuleen tms. ja ruokaa on sitten joka paikassa. Mutta eiköhän se kuulu asiaan, kokeile erilaisia lusikoita ja joskus ihan tavallinen lusikka on paras!
Meillä poika avaa suun reippaasti oikein isoksi kun syödään, eli syöttäessä ei sitten juuri sotkua tule (paitsi iskän kanssa kyllä sotketaan...en ymmärrä miten ne onnistuukin siinä?! :))
Mutta sitten se itsesyöminen saa aikaa kyllä tosi sotkun, joka syönnin jälkeen joudutaan pesulle mutta sillä tavalla ne lapset oppii, en ole sotkuista stressiä repinyt. Ei sitä montaa kuukautta kestä kun jo osataan vähän paremmin.
kun kakru vetää koko ajan kädet suuhunsa syömisen yhteydessä lusikan kera. Hampaat luultavasti. Sitten käsistä kaikki vaatteille. Ruokalappua ei voi sietää kaulassa joten ajattelin hankkia kokoessun. Ainakin silloin kun ollaan kyläilemässä se voisi olla paras vaihtoehto.
Kokeile erilaisia lusikoita. Voi olla että lapsi tahallaan sylkee ruuan ulos. hei ja ton ikäsen ei tartte syödä itse, vasta yksivuotiaana harjoittelemaan niin ei pala äidiltä pinna ja lapsikin siitä enemmän hyötyy
Jos lapsi itse osoittaa kiinnostusta itse syömiseen niin tottakai sille pitää antaa siihen mahdollisuus! Ei sitä voi odottaa, että tulee se 1v täyteen, sehän lopahtaa koko kiinnostus siihen harjoitteluun sitte. Aina jos lapsi itse jotain haluaa tehdä (siis tarkoitan nyt uutta taitoa opettelemaan yms...) pitää antaa kokeilla.
Aika huono periaate tuo, että opetellaan sitten vasta kun äiskän hermo kestää...lapsi hyötyy uuden opettelusta sitten kun on siihen itse valmis ja osoittaa sitä kiinnostusta siihen.
Vai opetellaanko kävelemäänkin vasta sitten 5-vuotiaana, ettei tule turhia kaatumisia, eikä hermostu äiti eikä lapsi?