heippa vaan!
Moni saattaa ajatella että taas yks provo mutta sitä tämä ei ole.
Harmittaa kun miehellä ei koskaan aikaa.. hän on puolet kuukaudesta töissä muualla ja kun tulee kotiin niin lapset tulevat. meillä on myös yhteinen lapsi. Tuntuu että parisuhde päättyy siihen kun lapset tulevat.. pidän heistä ja yritän aina keksiä kaikkea kivaa tekemistä mutta tuntuu ettei lapset hyväksy minua ja se on alkanut tässä vuosien varrella kiristymään. Mieheni on antanut lasten käyttäytyä huonosti aina vedoten miten lasten äiti on heidät pilannut.. en tunne naista enkä usko asian olevan ihan niinkään. Kun yritän puuttua kasvatukseen kun miehellä menee hermot ja antaa periksi joka asiassa saan vaan paskaa niskaan. On vaikeaa olla kotona missä juoksee 2 pientä lasta etkä itse saavaikuttaa heidän käyttäytymiseensä tai rajojen vetämiseen. En tahdo omalle lapselleni sellaista mallia että lyöminen ja kiroaminen olisi sallittua
Parisuhteessa ei ole näköjään enään mitään.. lapsen vahdiksi kelpaan mutta kaikki muu unohtuu kun lapset on meillä. Lasten nukkumaan meno aika alle koulu ikisillä 10-11 aikoihin ja sen jälkeen mies on niin väsynyt että haluaa nukkua vaan. Kun aamu alkaa sillä että lapset herää koko päivän aikana mieheni ei katso edes minua päin .. laitan ruoan ja siivoan.. olen mielestäni hyvinkin kaunis ja nuori vielä joten ongelmaa ei olisi jos paidan ns. vaihtaisi.. en vain jaksa tällaista oloa.. aina tuntuu kuin olisin hänen ja lasten palvelija.. ei muuta =(
kun yritän selittää miehelle että lasten lyöminen ja haukkuminen ei tunnu kivalle eikä varsinkaan se että mies unohtaa minut tyystin lasten tullessaan.. eri asia jos he olisivat sen vko.lopun ymmärtäisin ja antaisin kaiken aikani heille ja isällensä. Mutta tosiaan he ovat aina sillon kun mieheni on kotona.
neuvoja.. olen yrittänyt ottaa asiaa esille ja mies haluaa itse kääntää asiat päässään minua vastaan.. etten hyväksy ja tahdo hänen lapsiaan.. kyse ei ole siittä..
meillä ei ole yhteisiä pelisääntöjä vaikka olen yrittänyt ehdottaa.
Mitä teen??
Moni saattaa ajatella että taas yks provo mutta sitä tämä ei ole.
Harmittaa kun miehellä ei koskaan aikaa.. hän on puolet kuukaudesta töissä muualla ja kun tulee kotiin niin lapset tulevat. meillä on myös yhteinen lapsi. Tuntuu että parisuhde päättyy siihen kun lapset tulevat.. pidän heistä ja yritän aina keksiä kaikkea kivaa tekemistä mutta tuntuu ettei lapset hyväksy minua ja se on alkanut tässä vuosien varrella kiristymään. Mieheni on antanut lasten käyttäytyä huonosti aina vedoten miten lasten äiti on heidät pilannut.. en tunne naista enkä usko asian olevan ihan niinkään. Kun yritän puuttua kasvatukseen kun miehellä menee hermot ja antaa periksi joka asiassa saan vaan paskaa niskaan. On vaikeaa olla kotona missä juoksee 2 pientä lasta etkä itse saavaikuttaa heidän käyttäytymiseensä tai rajojen vetämiseen. En tahdo omalle lapselleni sellaista mallia että lyöminen ja kiroaminen olisi sallittua
Parisuhteessa ei ole näköjään enään mitään.. lapsen vahdiksi kelpaan mutta kaikki muu unohtuu kun lapset on meillä. Lasten nukkumaan meno aika alle koulu ikisillä 10-11 aikoihin ja sen jälkeen mies on niin väsynyt että haluaa nukkua vaan. Kun aamu alkaa sillä että lapset herää koko päivän aikana mieheni ei katso edes minua päin .. laitan ruoan ja siivoan.. olen mielestäni hyvinkin kaunis ja nuori vielä joten ongelmaa ei olisi jos paidan ns. vaihtaisi.. en vain jaksa tällaista oloa.. aina tuntuu kuin olisin hänen ja lasten palvelija.. ei muuta =(
kun yritän selittää miehelle että lasten lyöminen ja haukkuminen ei tunnu kivalle eikä varsinkaan se että mies unohtaa minut tyystin lasten tullessaan.. eri asia jos he olisivat sen vko.lopun ymmärtäisin ja antaisin kaiken aikani heille ja isällensä. Mutta tosiaan he ovat aina sillon kun mieheni on kotona.
neuvoja.. olen yrittänyt ottaa asiaa esille ja mies haluaa itse kääntää asiat päässään minua vastaan.. etten hyväksy ja tahdo hänen lapsiaan.. kyse ei ole siittä..
meillä ei ole yhteisiä pelisääntöjä vaikka olen yrittänyt ehdottaa.
Mitä teen??
Vastaukset 16
Vanhimmat
Vain puhumalla asiat saa selviksi.
Jokaisessa uusperheessä vie aikansa että homma menee uomiinsa.
Meillä tilannetta helpotti se, että lapset olivat jo suhteellisen isoja eikä yhteisiä lapsia ole.
Siitä huolimatta alussa oli omat vaikeutensa ja esim lasten tasa-arvoinen kohtelu on yksi asia josta jouduimme puhumaan usein.
Kun isä tapaa etälapsiaan harvoin menee homma helposti lellimiseksi, silti itselleni tasa-arvoisuus on aina ollut ykkösasia, sitä vaadin ja sen lopulta myös sain.
Nykyään ei tarvitse tällaisista asioista vääntää vaan perhe tietää millä pelisäännöillä meillä pelataan ja luottaa siihen ettei kukaan kärsi epäoikeudenmukaisuudesta.
Puhukaa, älkää tapelko. Tehkää se ilman lapsia. Jos puhuminen muuttuu huudoksi on peli menetetty ja aiheeseen kannattaa palata vasta kun molemmat pysytyvät puhumaan asiasta rakentavasti.
Tsemppiä !
hyviä vinkkejä ja kokeiltu on.. mieheni on sitä mieltä että hän päättää yksin lasten kasvatuksesta eikä anna minun edes ilmaista tunteitani ..
olisko tauko hyvä jotta mies huomaisi minun olevan tosissani. alan olla liian väsynyt..
Teillä on perhe, ja perheessä jokaisella pitää olla oikeus sanoa asiansa.
Jos mies todella on sitä mieltä ettei sinun mielipiteelläsi ole painoarvoa, ehkä se tauko tekisi hyvää.
Tosi, tosi harmi tuollainen tilanne.
aina kun yritän kertoa hänelle tai ehdottaa puhumista.. hän ehkä kuulee mitä sanon (itse kutsuu kuuntelemiseksi) tekee muuta samaa aikaa yleensä koneella. Kuitenkaan vastaamatta mihinkään.
En halua 23 vuotiaana ajatella elämäni olevan ohi. Nautin nykyään poikani kanssa ajastamme kahden koska satuttaa kun odotan jotain mitä en tule saamaan.
Sekin mietityttää että välitän lapsista ja pyrin laittamaan heidät aina etusijalle. En pyri mieheni elämään 1 sijalle ja olen miehellenikin sanonut sen että tiedän lasten olevan tärkeimpiä Mutta.. joku raja on kyllä siihenkin vedettävä.. en halua elää lasten ehdoilla joka asiassa ja elää heidän tahtonsa mukaisesti. Mielestäni se on edesvastuutonta jos lapsille ei aseta rajoja. Ja joo.. tahdon parisuhteeseen miehen kanssa.. en olemaan pelkkä pikku-piika.
olisiko ehdotusta/apua miten asian muotoilisin hänelle?? kaikkea melkein olen kokeillut..
inhottaa kun oma isä pilaa elämänsä ja heidän elmänsä moiseen ihmiseen!
mutta no.. jos täällä ei saa elämästään kertoa ilman että epäillään niin turhaan täältä neuvoja ja niksejä pyytämään!
Osaa ihmiset näköjään olla epäileväisiä kaiken suhteen..
Lissu on taas vauhdissa.
Älä aloittaja välitä tästä kusipäästä.
perheellisen miehen. Ellet ala sopeutumaan, niin käy perheneuvolassa puhumassa ongelmastasi. Voitko hakea eroa ja antaa lapsesi huoltajuuden isälleen? Tunnut olevan väsynyt ja siihen varmaan puuttuu kohta lastensuojelu. Mieti kannattaako valittaa vai ryhtyä hoitamaan ottamaasi tehtävää. Älä nyt ainakaan tee lisää lapsia. Ehkä miehelläsi on jo seuraava nainen kuvioissa, kun ei välitä enää sinusta. Miehesi saattaa viedä lapsilaumansa ja rakentaa uuden perheen mahdollisen uuden naisen kanssa. Eronneet miehet tahtovat erota uudestaan ja tuossa on sellaiset merkit näkyvissä. Jaksamista ja koeta ryhdistäytyä mitä sitten onkin edessäsi. Ryhdistäytymistä et kadu, mutta tuo ruikuttaminen ei paranna omaa eikä lasten hyvinvointia.
Täällä taas joku tyhjäpää jatkaa jeesusteluaan.
Kukaan ei sais väsyä eikä ainakaan herran jesta kertoa siitä pyytäen apua.
Eroa.
Et sitten parempaan pystynyt...
parempi olla silloin hiljaa !
sitten saamaan tuollaisen miehen.
Mieshän erosi ensimmäisestäkin vaimostaan tai toisin päin. Mikä mahtoi olla silloin syynä?
Yksi avioliitto, yksi perhe, jos näin ei ole niin, miksi :uusioperheissä on jatkuvasti ongelmia. Se ei olekaan oikea malli, niinkuin näkyy ja kuuluu ! Jos ihmisestä ei ole edes yhden perheen huoltajaksi kuinkas sitten toisen..tai kolmannen ?
Ihan oikeesti, miettikääpä sitä, tai sitä olisi pitänyt miettiä aikoja sitten.
meneppä lukemaan tuonne avioliittopalstalle, siellä sitä vasta ongelmia on.
Itse voin sanoa että edellinen liittoni kesti 17 vuotta, noista vuosista 15 olin onneton.
Nykyinen liittoni on kestänyt viisi vuotta, enkä tälläistä onnea kokenut edellisessä liitossani koskaan.
Tottakai haasteita on kun on sun ja mun lapset ja vielä kaksi ex-puolisoa, mutta en koe niitä
ongelmiksi vaan haasteiksi jotka otetaan yhdessä vastaan.
Minulle on ainakin siis aivan turha väittää että ydinperheissä kaikki on niiiiin paljon paremmin.
et mies ei tajuu et nyt sillä on uusi vaimo, minä ja mun lapset. Eikoskaan aikaa meille kun ex vaimo vaatii ja pakottaa miehen ottaa omat lapset. Tuntuu et meitin perhe loppuu siihen, un mies tulee töistä ja menee sinne kotiin, missä ei ole kiva olla. Olen yrittänyt neuvoa miestä ja sanoa, että me olemme tärkeimmät ihmiset nyt, sillä entinen on taakse jäänyttä elämää, eikä sinne pidä mennä.
Olen neuvonut myös ex vaimoa ja sanonut sille että se on mun miäs. Mutta se nainen vaa haukkuu mua, Mie en hauku vaan sanon rehellisesti mitä ajattelen. Mutta exä vaan haukkuu mua.
Minusta sinun kannattaisi etsiä jostain asiantuntijan kirjoituksia aiheesta ja näyttää hänelle niitä. Hänellä voi olla vääristynyt käsitys ja pelko siitä, että miten asiat hoidetaan. Moni alleviivaa sitä miten lapset tärkeimpiä unohtaen, että ei sitä suhdetta kauaa ole jos ei myös oteta huomioon kumppanin tunteita. Lapsille tuskin uusi ero on hyväksi...sekin olisi näiden jästipäiden tajuttava.