Suruvalittelu.

Riippuu tietysti hautajaisista, kuinka siellä toimitaan. Joissakin ne luetaan, joissakin, erityisesti pienemmissä muistotilaisuuksissa voi olla niin, että hautajaisvieraat voivat itsekseen hissukseen käydä niitä lukemassa.

Lähetä ihmeessä muistokortti tai -adressi, jos tilanne muuten on sellainen, että haluat muistaa omaisia. Se ei ole yhtään vanhanaikaista ja se lämmittää surevan mieltä. Mutta älä hyvä ihminen odota kiitoksia! Ei surevat omaiset sellaista jaksa huomioida. Eivät välttämättä huomaa sanoa mitään, vaikka juttelisit heidän kanssaan useamminkin puhelimessa, ja jos ei ole säännöllistä puheyhteyttä, niin vielä vähemmän. Muistamisesi on tärkeää, mutta sureva ei aina muista "etiketin" vaatimuksia. Ja mielestäni surumuistamisesta ei todellakaan edes etiketin nimissä tarvitse kiitellä, koska tilanne on surevalle se, mikä on.

Ainakin niissä hautajaisissa missä itse olen ollut, on ollut tapana lukea adressit ääneen ja niille on varattu kunniapaikka, oma pöytä, jossa kukkalaite, vainajan valokuva ja valkoinen liina.
Viime vuonna luin adressit yksissä hautajaisissa, sitä edellisenä myös yksissä, adresseja oli niin paljon, että meitä oli kaksi lukemassa, lesken käly ja minä (lesken serkku).
Suurin määrä adresseja, mitä olen yksissä hautajaisissa nähnyt, oli vanhimman setäni hautajaiset, jossa adresseja oli yli 50 kpl. Niissä päätimme että emme lue kaikkia värssyjä, koska aikaa olisi mennyt varmaan toista tuntia, vaan lajittelimme niitä hiukan etukäteen ja yritimme lukea kertaalleen kauneimmat värssyt (oli paljon mm. sotainvalidien adresseja ja sydänliiton adresseja). Luin serkkuni kanssa, hän oli vainajan poika.

Surunvalittelu adressit on tapana lukea hautajaisissa ääneen (isommissa hautakaisissa vain osa värssyistä, mutta nimet kaikista adresseista). Adressi osoitetaan aina vainajan läheisimmälle/läheisimmille omaisille (siis esim. Maija Korhonen (puoliso) perheineen) tai yksinkertaisesti omaisille (esim. Matti Korhosen omaiset)

Surunvalittelukortit ovat sen sijaan henkilökohtainen muistaminen/osan otto saajalleen. Niitä siis ei viedä hautajaisiin tai lueta ääneen. Niistä voi toki kiittää lähettäjää, mutta usein tämä surun ja hautajaisjärjestelyjen keskellä unohtuu. Kortin teksti voi olla hyvinkin vapaamuotoinen, kunhan arvelee sen lohduttavan saajaa. Tälläinen kortti siis osoitetaan sille ystävälle/ystävä perheelle joka on menettänyt läheisensä, ei kaikille vainajan omaisille ja tälläinen on sovelias lähettää vaikka itsellä ei ole mtään suhdetta vainajaan.