Eilen kävin helsingin keskustassa kuvaamassa lumisia kohteita. Mietin ennen lähtöä, että otanko mukaan jalustan ,mutta jätin sen pois raskaana. Monopodia ei vielä ole hankittuna. Päätin siis uhallakin ottaa kuvat käsivaralta. Välineenä Nikon D90 ja nokalla mukana tullut 18-105 mm Nikkor vakaimella.
En ole enää ihan amatööri, joten ymmärrän kyllä, että käsivaralta paikallaan olevien kohteiden kuvaaminen hämärässä ei ole maailman viisainta, mutta voi silti onnistua. Tulos olikin kohtalaisen hyvä muuten, mutta etenkin taivaalla sininen sävy kohisee liikaa.
Käytin ISO-arvoja 400, 500 ja 640. Suurempia arvoja vältin, jotta kohina ei olisi vielä pahempaa. Näin suuria arvoja oli pakko käyttää ja suuria aukkoja (pidin vähän syväterävyyttä lisätäkseni aukot tarkoituksella suurinta vähän pienempinä eli F5.6 tai F6.3). Suljinaikahan se oli mikä muodostui ongelmaksi. Kuvista tuli vakaimen ja keskikokoisen onbejktiivin ansiosta tarkkoja vaikka suljinaika oli käsivaralta vain 1/30-1/50. Eihän se hyväksi ole, mutta pakko mikä pakko.
1) Korjatkaa, jos olen väärässä: jos haluan kohinan vähäisemmäksi, minun on vastaavissa oloissa käytettävä pienempää ISO-arvoa ja lyhyempää suljinaikaa, mikä edellyttää siis väistämättä jalustan käyttöä. (Nyt käytössä olivat jo kohinan vaimennukset.)
2) Onko sininen väri, jotenkin alttiimpi paljastamaan kohinan kuin muut?
3) Kuvasin RAW:na, jonka jälkeen rajaukset Picasalla. Sitten tallennus JPG:ksi ja vielä pieniä muutoksia PhoScapella. Onko tämä prosessi typerä ja omiaan tuottamaan kohinaa kuviin? Onko RAW (Nef) sinänsä alttiimpi tuomaan kohinaa kuvaan kuin JPG?
En ole enää ihan amatööri, joten ymmärrän kyllä, että käsivaralta paikallaan olevien kohteiden kuvaaminen hämärässä ei ole maailman viisainta, mutta voi silti onnistua. Tulos olikin kohtalaisen hyvä muuten, mutta etenkin taivaalla sininen sävy kohisee liikaa.
Käytin ISO-arvoja 400, 500 ja 640. Suurempia arvoja vältin, jotta kohina ei olisi vielä pahempaa. Näin suuria arvoja oli pakko käyttää ja suuria aukkoja (pidin vähän syväterävyyttä lisätäkseni aukot tarkoituksella suurinta vähän pienempinä eli F5.6 tai F6.3). Suljinaikahan se oli mikä muodostui ongelmaksi. Kuvista tuli vakaimen ja keskikokoisen onbejktiivin ansiosta tarkkoja vaikka suljinaika oli käsivaralta vain 1/30-1/50. Eihän se hyväksi ole, mutta pakko mikä pakko.
1) Korjatkaa, jos olen väärässä: jos haluan kohinan vähäisemmäksi, minun on vastaavissa oloissa käytettävä pienempää ISO-arvoa ja lyhyempää suljinaikaa, mikä edellyttää siis väistämättä jalustan käyttöä. (Nyt käytössä olivat jo kohinan vaimennukset.)
2) Onko sininen väri, jotenkin alttiimpi paljastamaan kohinan kuin muut?
3) Kuvasin RAW:na, jonka jälkeen rajaukset Picasalla. Sitten tallennus JPG:ksi ja vielä pieniä muutoksia PhoScapella. Onko tämä prosessi typerä ja omiaan tuottamaan kohinaa kuviin? Onko RAW (Nef) sinänsä alttiimpi tuomaan kohinaa kuvaan kuin JPG?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos pienennät herkkyyttä, sinun pitää vastaavasti pidentää valotusaikaa, muuten kuvat alivalottuu ja jälkikäsittelyssä alivalottuneen kuvan valotuksen korjaus nostaa pintaan kohinan jota ennen korjausta ei näkynyt. Kohina lisääntyy myös pitkissä valotuksissa koska kenno lämpenee, ja ilmiö korostuu kun kamera on valmiiksi lämmin kuten kesällä. Tästä syystä lämpimissä maissa otetut kuvat kohisee pienemmillä arvoilla enemmän kuin Suomen talvessa otetut. Mutta tuo kohina ei kasva niin paljon kuin herkkyyttä nostamalla tapahtuva kohina.
Sininen on alttiimpi kohinalle. Tähän on ratkaisu että käsittelet raw-tiedostot niin että suoritat jokaiselle värikanavalle oman kohinanpoiston.
Paras lopputulos tulee raw-jpeg-käännössä kun teet kaikki säädöt ennen lopullista jpeg-muuntoa, niin ettei jpeg-kuvalle tarvi tehdä yhtään mitään.
Raw ei ole alttiimpi tuomaan kohinaa kuin jpeg, ja päinvastoin, koska kohinaa tuo kenno, ei tiedostoformaatti. Jpeg-tiedostosta on vaikeampi poistaa kohinaa koska se on häviöllisesti pakattu, suoraan jpeg:nä kuvaaminen tarkoittaa käytännössä että kamera ottaa kuvan rawina, tekee raw-jpeg-käännöksen kameran sisäisellä softalla, tallettaa jpeg:n muistikortille ja sen jälkeen poistaa raw-tiedoston. Tässä käännössä kamera ei tunnista virheettömästi mikä väriläiskä kuvassa on kuvaustilanteen informaatiota ja mikä kohinan tekemää virhettä, vaan tallettaa myös kohinan lopulliseen kuvaan.
Kun teet itse kohinanpoiston tietokoneella, ja vielä kanavakohtaisesti säädettynä, voit nähdä vaikutuksen kun kokeilet eri asetuksia, ja näin voit valita minkä näköisenä otat ohjelmasta ulos lopullisen jpeg-kuvan.
1) 1) Korjatkaa, jos olen väärässä: …pienempää ISO-arvoa ja lyhyempää suljinaikaa"
—olet väärässä pienempi ISO edellyttää pidempää suljinaikaa
2) Onko sininen väri, jotenkin alttiimpi paljastamaan kohinan kuin muut?
—sininen väri voi kohista ennemmän (korkeampi jännite), mutta veikkaan alivalotusta syyksi tässä tapauksessa.
3) …pieniä muutoksia PhoScapella.
—arvaan, että vaalensit taivasta
Onko RAW (Nef) sinänsä alttiimpi tuomaan kohinaa kuvaan kuin JPG?
—on kun kameran softa on poistanut kohinaa JPG:stä
Yksi hyvä keino poistaa kohinaa on Noise Ninja johon saa myös valmiita kamera/ISO kohtaisia profiileja.
Jos taivaalla ei ole "tarpeellisia" yksityiskohtia niin voit poistaa kohinan blurilla.
Syyllisen löydät kokeilemalla samaa
– jalustalla ilman vatkainta
– valottamalla oikein
– pienemmillä ISO:illa,
Lipsahti virhe tuohon viestiini, nimittäin tietenkin piti olla niin kuin korjattiinkin, eli että pieni ISO ja lyhyt suljinaika ovat omiaan vähentämään kohinaa. Toki jos hyvää jälkeä haluaa, niin se on jalusta, mahdollisimman pieni ISO, ja sitten suljinaika ja aukko tarpeen mukaan, mutta hämärässä ei tietenkään ole järkevää alkaa kovin pieneksi aukko vetelemään. Mutta tuo oli hyvä pointti, että kaikki säädöt RAW:na eikä mitään JPG:ksi muutetulle kuvalle enää. Kamerassa tehdyt valotusmuutokset ilmeisesti voivat poistaa kohinaa tehokkaammin esimerkiksi alivalottuneen kuvan tapauksessa kuin muutosten tekeminen RAW-tiedostolle jollakin ohjelmalla?
...että pieni ISO ja lyhyt suljinaika ovat omiaan vähentämään kohinaa.
-> Siis näin yleisesti, kun taas suuri ISO ja pitkät suljinajat kohisevat herkemmin.
-> Tässä tapauksessa ei olisi voinut enää suljinaikoja pidennellä yhtään (ilman jalustaa), ja oli pakko käyttää liian suurta ISOA, joten mm. siksi kohina.
-> Jalustalta samoissa olosuhteissa pienempi ISO ja pidempi suljinaika, aukko halutunlaiseksi, niin eiköhän se siitä :)
Tuo suljinajan ja kohinan yhteys ei ole ihan noin suoraviivainen, lyhyillä suljinajoilla ei ole merkittävää eroa kohinan suhteen. Hyvin pitkät suljinajat lisäävät (lämpö)kohinaa kennon lämpenemisen takia, mutta tuo ei talvipakkasilla tule ihan äkkiä vastaan.
Kyllä kamerassa jpegiksi muutetulle kuvalle voi ihan hyvin tehdä säätöjä, mutta jpegin uudelleentallennus jpeginä heikentää laatua. Säädöt kannattaa tehdä esim Adobe RAW:n tms lineaarisilla säätimillä.
Jos osaa kuvansäädöt kannattaa aina tehdä RAW:sta, mutta RAW-konverttereiden kohinansäätö ei vielä pärjää Ninjalle yms. joten tarvittaessa poistaisin kohinaa myös jpegistä ja tiffistä.
Kohinan lähdettä voit kätevästi selvittää kokeilemalla
– ota aloituksessa mainitsemasi kaltainen kuva (jossa taivas kohisee)
– ota välittömästi toinen "musta" kuva samoilla säädöillä (aika, aukko, ISO ja peitä objektiivi esim linssisuojuksella)
– avaa em. kuvat ja kopioi musta kuva tasoksi edellisen päälle
– aseta tasojen sekoitusmuodoksi erotus "difference" ja yhdistä tasot
Poistuiko kohina kuvasta?
Tasaisissa pinnoissa kennon kohina paistaa läpi. Yksityiskohdissa kennokohina hukkuu sekamelskaan.
mutta kennon kohina on helpoin poistaa kuvan laadun kärsimättä joten siitä ei kannata kuvatessa välittää.
– kennon kohina poistuu tuolla "musta kuva" -menetelmällä kuvan yksityiskohtiin koskematta
– itse kuvasignaalin kohina on kompleksisempi juttu kun sen poisto rassaa kuvan yksityiskohtia