Yleinen uskomushan on, että ainakin 50 ihmisillä on vanhoillinen rehellisyys ja kristillinen moraali, vaikka ei olisikaan uskovainen.
Miten on nyt, onko moraalinne vuosien saatossa höltynyt, jopa lakannut kokonaan, kuten usko mihinkään?
Vai vieläkö se vanhoillinen "tiukkapipoisuus ja nipotus" istuvat tiukastikin olemuksessa?
Kunhan nyt tuli mieleen tuollainenkin. (Tätä palstaa lukiessa menonne ei ole täysin hulvatonta).
Nimim. Elossa ja sätkii.
Miten on nyt, onko moraalinne vuosien saatossa höltynyt, jopa lakannut kokonaan, kuten usko mihinkään?
Vai vieläkö se vanhoillinen "tiukkapipoisuus ja nipotus" istuvat tiukastikin olemuksessa?
Kunhan nyt tuli mieleen tuollainenkin. (Tätä palstaa lukiessa menonne ei ole täysin hulvatonta).
Nimim. Elossa ja sätkii.
Vastaukset 8
Vanhimmat
moraali?
Jotain syötävää?
Nyt tarttee sanoa, että olen luopunut siitä uskosta, että kun kasvaa, pitää olla kiltti tyttö ja tehdä kaikki oikein, pitää olla kuulianen ja nöyrä?
Paskanmarjat...
Se on varma resepti että päällesi tallaataan mennen tullen!
En enää kasvattanut lapsiani sillä opilla.
Yleiset uskomukset nyt on mitä on. Ite oletan, että tälle iälle suurin osa on oppinut sujuvasti valehtelemaan ja puhumaan paskaa. Äkikseltään tulee mielikuvia, että onpas moraalisesti ja muutenkin selkärankaisia ihmisiä. Todellisuus voi olla ihan mitä tahansa.
Näppärä koe olisi pudottaa viissatanen jonnekin lattialle. Odotella että joku löytää sen ja sitten laittaa resuinen ja rampa ihminen kyselemään, onko kukaan nähnyt hänen soskusta halemaansa ruokarahaa. Veikkaan, että sitä seteliä ei aina löydy.
Tekouskovaisia on kaikissa ikäryhmissä.
=DW=
Mitä on moraali? Hämmästyttävän monet niputtavat sen yhteen uskonnon tai uskonnollisuuden kanssa, vaikka viime aikoina olemme saaneet lukea uutisia siitä, kuinka nimenomaan ahdasmielisen uskonnollisissa piireissä pedofiilejä on suojeltu vuosikymmeniä ja viis veisattu lasten kärsimyksistä.
Moraali on oppi oikeasta ja väärästä, ja minun moraalini pohjalla ovat yleiset humanistiset periaatteet, pääasiallisena sääntönä se, ettei tee toisille ihmisille pahaa. Olen sillä tavalla vanhanaikainen ja tiukkapipoinen, että elän lainkuuliaisesti. Kävelen punaisia vasten (paitsi jos on lapsia näkemässä, pitää näyttää hyvää esimerkkiä), mutta ylinopeutta en aja.
Moraaliin voi sisältyä myös muita eettisiä periaatteita, kuten ympäristön suojeleminen. Tämä ikäpolvi on varmaan tottunut elämään aika säästäväisesti, koska meidän lapsuudessamme Suomi oli koko lailla köyhempi maa kuin nykyinen. Kulutan harkiten ja säästän "pahan päivän" (lue: vanhuuden) varalle.
Luulen että olen aika paljon ankarampi itselleni kuin muille. En edellytä muilta tiukkaa itsekuria mutta arvostan sitä jolta sitä löytyy.
Asioiden tärkeysjärjestys omasta mielestäni ainakin kirkasatunut ja se on hyvä, se.
miltä vuosituhannelta =))
Yleinen uskomushan on, että ainakin 50 ihmisillä on vanhoillinen rehellisyys ja kristillinen moraali, vaikka ei olisikaan uskovainen.
Mistähän tuon "uskomuksen" olet kuullut? Ja mitä tarkoittaa vanhoillinen rehellisyys - kaksinaismoralismia vai?
Olisi mielenkiintoista tietää, mitä käsität sanalla moraali. Kansanomaisestihan ajateltuna se usein liitetään siveettomyyteen tai siveellisyyteen.
Itse olen 50 ja elämän arvon ovat hyvin selkeät ja minulle tietenkin oikeat ja sopivat. Kuka sitten liene määrittelee ovatko ne moraalisia vai eivät.
Tiukkapipoisuus ja nipotus eivät kerro moraalista mitään!
on kyllä korkea, työmoraalia myöten, kristillisyydestä en niin tiedä. Rehellisyys maan perii mutta onko se muka vanhoillisuutta. Tiukkapipoisuus on sitten asia ihan erikseen.
Kuvittelisin sen moraalin kyllä yleensä pikemminkin tiukkenevan kuin höltyvän vuosien saatossa. Itse ainakin huomaan mielessäni paheksuvani ihmisiä, joilla ei tuntuisi olevan moraalia juuri ollenkaan, enemmän kuin ennen.