Koiran kiintymys

Meillä toinen koirista on kyllä iloinen aina kun joku perheestä tulee kotiin mutta aina se katsoo nukkumapaikan niin että näkee minut ja jos jotain tapahtuu se odottaa minun reaktiotani . Varmasti koira kiintyy omaan "laumaansa" ei siitä saa täysin välinpitämätöntä muita perheenjäseniä kohtaan ja koska ilmeisesti asut vielä kotona niin eikö se kuitenkin olisi kaikille parasta että koira tulisi kaikkien kanssa hyvin toimeen ja kuuntelisi myös muuta perhettä .
Meillä on kissa joka ei juuri muusta perheestä välitä mutta lapset....se on aivan rakastunut niihin ja haluaisi aina nukkumaan lastenhuoneeseen ja kehrää aina jonkin lapsen sylissä ...aikuisille sitten näytetäänkin sitten nyrpeää naamaa ja ollaan vain ruokaa vailla .. :P

Jos sinä olet se joka koiran kouluttaa ja antaa ruuat ja asettaa rajat niin eiköhän sinun ja koirasi välille kehity kuitenkin se "jokin"... vaikka se heiluttelisikin häntäänsä muille . Meillä rakastetaan kaikkia mutta minä olen se johon luotetaan että "tuo pitää huolen kaikesta ,tuohon voi luottaa " .

Varmasti myös rotu vaikuttaa ...itselläni ei ole kokemusta kuin paimenista niin hankala sanoa .. :)

Uskoisin kans että kaikista tulee jollakin tavalla tärkeitä, mutta omien kokemusten mukaan koiralle tärkeitä ovat etenkin he jotka ruokkivat ja lenkittävät koiraa. Sen lisäksi koiraa ei kannata pakottaa nukkumaan juuri sinun kanssasi tai niin että väkisin tunkeutuisi koko ajan koiran seuraan. Eli kun koira ilmaantuu kotiin ja jos otat sen nukkumaan viereesi tai se tulee itse, anna koiran itse etsiä paikkansa ja anna sen olla siinä ihan rauhassa :) Perustan tämän mielipiteeni siihen kun olen huomannut miten koirat usein välttävät yli-innokkaita lapsia jotka haluaisivat jatkuvasti mämmäköidä ja siirrellä erityisesti pentuja paikasta toiseen.

Ei siis millään pahalla, eikä todellakaan nämä asiat koske jokaista koiraa, mutta itse olen huomannut jotenkin näiden asioiden olevan tärkeitä.. :)

itse olin 12 vanha kun sain koiran ja kuljin sen kanssa joka päivä ja ruokin etc..ja se oli minun vahvasti..mutta kun lähdin tutulleni pariksi viikkoo se ikävöi minua ihan sikana..no tottui että saatoin olla poiskin..kun tulin 18v lähdin kotoa koiraani en voinut ottaa mukaani koska oli paukkuarka ja menin opiskelemaan armeijan lähelle jossa oli tykistö. Koirani pelkäsi ja oli tottunut omaan elinalueeseen hajuineen eli ei sopeutunutkaan... no ei auttanut kuin hyväksyä asia ja antaa koira takaisin äidilleni johon oli kiintynyt erittäin paljon ja vielä koirani kiintymystä oli lisännyt se että äitini oli aina kotona minä en..joten meidän roolimme vaihtui minä olin kakkonen sen elämässä ja äitini se ykkönen.
En laittanut tuota pahakseni sillä tärkeintä oli että rakas koirani voi hyvin.

nykyinen rotuni on sama myös foxy että sopeutuu tilanteisiin ja olen opettanut sen olemaan myös aikoja muuallakin ettei ikävöi ..sillä yhteen ihmiseen sitoutuminen on rankkaa koiralle kun tulee lomia työmatkoja ja se jää kotimieheksi. Tai vaikka sairastuisi pahasti ja joutuu sairaalaan jms elämänilannemuutos.

näitä yhden ihmisen koiriakin on mutta aattele myös että koira elää 14v ja tilanteet voi muuttua. Ja yhden ihmisen koira ottaa sen ihmisen palvottavaksi kenen haluaa yleensä sen joka huolehtii eniten. Itse pidän siitä että koira on sopeutuvainen ja tietää että poissaoloista huolimatta voi hyvin jonkun muun hoidossa hetkellisesti.