En jaksa yrittää ymmärtää toisten ihmisushdesotkuja, en jaksa yrittää saada tätä toimimaan. Mies ei suotu eroamaan ja minä en tässä tilanteessa asuntoa saa. Olen miehelle sanonut monesti, että en jaksa asua yhdessä ja yrittää saada tätä toimimaan. En vihaa miehen lasta, mutta en jaksa katsella sitä mitä mies ja lapsen äiti ovat saaneet aikaan...lapsi on epärehellinen ..mies itse opettanut mielistelemään ja liittoutumaan. Vaikka minä huolehtisin lapsen perustarpeista niin lapsi on aina lojaali isälleen joka saa tehdä mitä vain. En jaksa olla se "paha" jonka syyksi asiat laitetaan. Suutun mutta silti mies ei tajua vaikka kuinka selitän ja huudan. Onko siis minun syyni jos lapsi saa traumoja kun itse en edes yhdessä haluaisi asua. mies väkisin pitää tätä suhdetta pystyssä ja pakottaa lapsensa tähän helvettiin. omat voimat uupuu ja suutun helposti. Voin kuvitella, että minun syykseni laitetaan myöhemmin kaikki...
En jaksa olla uusperheellinen
masennus
12795
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei siihen eroon miehen suostumusta tarvita, ja jos kerta olet noin kypsä niin eiköhän se uusi koti löydy
johon voit muuttaa.
..No ei täällä Helsingissä sitä asuntoa löydy jos tulot ovat pienet. Vai tietääkö joku mistä saisi?
SOSSU AUTTAA ,eikö sen verran oo älyä???
Miksin et hae lapsetonta miestä? Älä ota miestä jolla on kakaroita jo valmiiksi! En minäkääkään ottaisi ketään kumppania joka olisi jo elatusvelvollinen kun en ole sitä itsekkään!
Idiootti...? En kaipaa nyt ketään miestä, haluaisin vain olla rauhassa jonkinaikaa ja miettiä asioita. Se kyllä voisi saada miehen lähtemään jos ottaisin jonkun toisen miehen tuohon heilumaan. Kyse on siitä, että en ole kenestäkään kiinnostunut. Ongelma on se, että en saa asuntoa eikä mies lähde...varmasti moni asuu pitkään olosuhteiden pakosta yhdessä kun asunnot on kiven alla ja ei ole varaa ostaa sellaista.
Oletko edes yrittänyt ?
Lähesty vuokranantajia esim kuntaa ja sano että eroatte etkä voi asua miehen kanssa yhdessä.
Kyllä se asunto löytyy.
Asunnon saannin vaikeus on erittäin huono syy olla yhdessä.
Se on minusta pelkkä tekosyy. Ettei olisikin niin ettet oikeasti edes halua erota.
miten teillä on tuohon päädytty? meillä lapsi kans on aina isän puolella. enkä tiedä mistä johtuu.. me naiset(minä ja äiti) ollaan aina kakkossijalla. välillä kuullut kun isä pilkkaa lapsen äitiä tämän ja mun kuullen ja se sattuu. (voi tosin olla että isä pelkää mun olevan mustis äidille) mutta mitäs jos puhuu munkin takana musta pahaa lapsille. Haluaisin että lapsi/lapset kasvaa suoraan ja rehellisiksi ihmisiksi jotka kunnioittaa isää ja äitiä
Niin miten tähän ajauduttiin..kaiketi sen takia, että toinsessa on hyviä puolia ja luuli, että oikeasti (klassisesti), että huonot puolet on vähäisemmät. En myöskään alussa tajunnut tätä kuviota. Mies hirveän hyvä manipuloija. Asian tekee vaikeaksi se, että mies on hyvin lempeä toisaalta. tajuan, että lapsi toivoo tuota lämpöä ja siksi suostuu tuohon peliin mitä isänsä pitää. isä osaa hienovaraiseti uhat hylkäämisellä...
Tilanne on edennyt pikkuhiljaa tähän ja samalla olen masentunut ja voimat korjata tilannetta vähentyneet ( vastaus toiselle vastaajalle) Asunnon hakeminen on niin vaikeaa, että en ole jaksanut tässä masennuksessa sitä tehdä. kaiki voimat menee arjen pyörittämiseen.
ja tietenkään mikään ei ole yksinkertaista..tämä tyyli vain hoitaa asioita nutistaa minut pikkuhiljaa...
tarve erota ei ole sitten riittävän suuri jos ei kykene hakemaan tilanteeseen apua.
Soitto kunnalle ja muille vuokranantajille,muutama lomakkeen täyttö jossa kertoo olevansa
kohta ilman asuntoa eron takia, ei liene ylivoimainen asia.
Jos pystyt tännekin kirjoittamaan niin pystyt varmasti tekemään ne toimepiteet joilla pääset eroon
onnettomasta liitostasi.
Ota itseäsi niskasta kiinni !
Miehesi saattaa olla narsistisesti persoonallisuushäiriöinen. Tutustu NUT:n kotisivuihin ja siellä on hyvä vertaistuki-keskustelupalsta. Kyllä sellaisessa tapauksessa saattaa samalla olla sekä täysin loppu henkisesti että melko kyvytön itse lähtemään. Etsi ulkopuolista keskusteluapua itsellesi, ja yritä päästä eroon kans jos kerran yhteiselo masentaa pahasti. Miehesi kommunikointityyli ja luonne pilaa lapsen ja sinun välit, ehkä jopa lapsen omankin tulevaisuuden. Nyt vastuu on sinulla, yksiselitteisesti, älä liikaa kysele mieheltäsi. Hän hetkessä saa sinut taas ylipuhuttua, jos niin haluaa, jatkamaan, ja taas samat kuviot.
Kun olet päättänyt lähteä, kaikki muu kyllä järjestyy jotenkin. Älä sitten erehdy kuuntelemaan miehen syytöksiä, painostuksia jne., eliminoi hänet elämästäsi kokonaan ja etsi terveempää tilalle. Voisitko muuttaa tyystin muualle, vaikkapa lähemmäs omaa sukuasi tai läheisiä ihmisiä? Voisit samassa rytäkässä vaihtaa asuin- ja työpaikkaakin. Asioilla on taipumus järjestyä!
Kieriskele sitten itsesäälissä, ja syytä miestä että elämäsi on kurjaa!
Erota kuule voi tänäpäivänä ilman toisen suostumusta, senkun laitat paperit menemään, niin puolen vuoden päästä oot vapaa!
Siis miten niin mies ei suostu eroamaan? Eihän sitä asiaa tarvitse mieheltä kysellä. Jos tilanne on sietämätön niin minkähän takia sitä jatkaa?
Asunnon saat ilman muuta, kaupungeilla on aina muutamia hätäasuntoja.
Ketju näyttää olevan jo pari vuotta vanha. Kerropa miten tilanteenne meni. :)