ainoastaan vääryyttä kokeneiden ihmisten varassa?
Poliisiylijohtaja Reijo Naulapää otti julkisuudessa kantaa vaimoaan pahoinpidelleen poliisin tapaukseen toteamalla, että poliisille pitää voida asettaa muita kansalaisia korkeammat nuhteettomuusvaatimukset myös vapaa-aikana.
Naulapää on niin ikään painottanut, ettei poliisin työssä riitä se, että poliisi itse kokee tekevänsä oikein. Poliisin pitää hoitaa työnsä niin, että myös ulkopuoliset vakuuttuvat toiminnan oikeellisuudesta. Poliisin visiossa todetaan, että ”poliisi on tasapuolinen, ammattitaitoinen, luotettava, palvelualtis ja korruptiosta vapaa ammattikunta”.
Poliisin työ altistaa
poliisirikoksiin
Poliisirikoksia Suomessa tutkinut Marko Viitanen lähestyy asiaa myös hieman toisesta näkökulmasta.
- Totta kai poliisitkin tekevät rikoksia. On tietysti kaunis ajatus, että poliisit olisivat jonkinlaisia yli-ihmisiä, mutta miten poliisit voisivat erota muusta yhteiskunnasta, Viitanen huomauttaa.
Ulkomaisissa tutkimuksissa on hyviä esimerkkejä siitä, että poliisia kohdellaan ikään kuin irrallaan muusta yhteiskunnasta. - Jos poliisi vaikkapa ottaa lahjuksia vastaan, on myös olemassa niitä, jotka lahjuksia tarjoavat. Kyse ei ole siis pelkästään poliisin toiminnasta.
Viitanen nostaa esiin sen tosiasian, että poliisi joutuu työnsä puolesta sellaisiin tilanteisiin, joissa on pakko tehdä nopeasti vaikeita ratkaisuja – ratkaisuja, joihin oikeusoppineiltakaan ei aina löydy vastauksia. Viitasen mukaan voisi ajatella, että poliisin työ osaltaan altistaa poliisirikoksille.
Tukea ajatuksilleen Viitanen saa omasta tutkimuksestaan, jossa tavallisimpien poliisirikosten kenttä pitää sisällään juuri niitä asioita, jotka liittyvät poliisin normaaleihin työtehtäviin. Näitä ovat liikennerikokset, väkivaltarikokset sekä informaation kulkuun liittyvät rikokset. Esimerkki informaation käsittelyyn liittyvästä rikoksesta voisi olla perättömien lausuntojen antaminen tuomioistuimessa.
Poliisitoiminnan valvonta
vääryyttä kärsineiden varassa?
Marko Viitasen tutkimuksen kohteena olevana vuonna 1998 Viitanen löysi 497 sellaista tapausta, jotka ovat mahdollisia poliisirikoksia.
Suurin osa jutuista on sellaisia, joissa asianomainen on itse tehnyt asiasta ilmoituksen. Poliisin itsensä tekemiä ilmoituksia on viidesosa. Pienen ryhmän muodostavat kokonaan sivullisten tekemät tai muiden viranomaisten tekemät ilmoitukset.
Tämän aineiston perusteella poliisirikokset ovat siis suurimmaksi osaksi tapauksia, joissa omasta mielestään vääryyttä kärsivät ihmiset nostavat asian esiin. Tästä voisi tehdä sen johtopäätöksen, että poliisitoiminnan valvonta on varsin pitkälle vahinkoa kärsineiden ihmisten varassa.
- Hyvä kysymys on, että pitäisikö poliisin osata kyseenalaistaa omaa ja työkavereidensa toimintaa enemmän. Toisaalta jos ajatellaan, että kaikenlaisesta omasta ja työkaverin toiminnasta ryhdyttäisiin tekemään ilmoituksia ja tutkintapyyntöjä, saattaisimme pian olla ”helvetillisessä työpaikassa” töissä, Marko Viitanen toteaa.
Poliisiylijohtaja Reijo Naulapää otti julkisuudessa kantaa vaimoaan pahoinpidelleen poliisin tapaukseen toteamalla, että poliisille pitää voida asettaa muita kansalaisia korkeammat nuhteettomuusvaatimukset myös vapaa-aikana.
Naulapää on niin ikään painottanut, ettei poliisin työssä riitä se, että poliisi itse kokee tekevänsä oikein. Poliisin pitää hoitaa työnsä niin, että myös ulkopuoliset vakuuttuvat toiminnan oikeellisuudesta. Poliisin visiossa todetaan, että ”poliisi on tasapuolinen, ammattitaitoinen, luotettava, palvelualtis ja korruptiosta vapaa ammattikunta”.
Poliisin työ altistaa
poliisirikoksiin
Poliisirikoksia Suomessa tutkinut Marko Viitanen lähestyy asiaa myös hieman toisesta näkökulmasta.
- Totta kai poliisitkin tekevät rikoksia. On tietysti kaunis ajatus, että poliisit olisivat jonkinlaisia yli-ihmisiä, mutta miten poliisit voisivat erota muusta yhteiskunnasta, Viitanen huomauttaa.
Ulkomaisissa tutkimuksissa on hyviä esimerkkejä siitä, että poliisia kohdellaan ikään kuin irrallaan muusta yhteiskunnasta. - Jos poliisi vaikkapa ottaa lahjuksia vastaan, on myös olemassa niitä, jotka lahjuksia tarjoavat. Kyse ei ole siis pelkästään poliisin toiminnasta.
Viitanen nostaa esiin sen tosiasian, että poliisi joutuu työnsä puolesta sellaisiin tilanteisiin, joissa on pakko tehdä nopeasti vaikeita ratkaisuja – ratkaisuja, joihin oikeusoppineiltakaan ei aina löydy vastauksia. Viitasen mukaan voisi ajatella, että poliisin työ osaltaan altistaa poliisirikoksille.
Tukea ajatuksilleen Viitanen saa omasta tutkimuksestaan, jossa tavallisimpien poliisirikosten kenttä pitää sisällään juuri niitä asioita, jotka liittyvät poliisin normaaleihin työtehtäviin. Näitä ovat liikennerikokset, väkivaltarikokset sekä informaation kulkuun liittyvät rikokset. Esimerkki informaation käsittelyyn liittyvästä rikoksesta voisi olla perättömien lausuntojen antaminen tuomioistuimessa.
Poliisitoiminnan valvonta
vääryyttä kärsineiden varassa?
Marko Viitasen tutkimuksen kohteena olevana vuonna 1998 Viitanen löysi 497 sellaista tapausta, jotka ovat mahdollisia poliisirikoksia.
Suurin osa jutuista on sellaisia, joissa asianomainen on itse tehnyt asiasta ilmoituksen. Poliisin itsensä tekemiä ilmoituksia on viidesosa. Pienen ryhmän muodostavat kokonaan sivullisten tekemät tai muiden viranomaisten tekemät ilmoitukset.
Tämän aineiston perusteella poliisirikokset ovat siis suurimmaksi osaksi tapauksia, joissa omasta mielestään vääryyttä kärsivät ihmiset nostavat asian esiin. Tästä voisi tehdä sen johtopäätöksen, että poliisitoiminnan valvonta on varsin pitkälle vahinkoa kärsineiden ihmisten varassa.
- Hyvä kysymys on, että pitäisikö poliisin osata kyseenalaistaa omaa ja työkavereidensa toimintaa enemmän. Toisaalta jos ajatellaan, että kaikenlaisesta omasta ja työkaverin toiminnasta ryhdyttäisiin tekemään ilmoituksia ja tutkintapyyntöjä, saattaisimme pian olla ”helvetillisessä työpaikassa” töissä, Marko Viitanen toteaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tätä:
”poliisi on tasapuolinen, ammattitaitoinen, luotettava, palvelualtis ja korruptiosta vapaa ammattikunta”.
Parempi olis sanoa Mielivaltainen ,suojatyöpaikan omaava, ei luotettava ,ei todellakaan palvelualtis ja veljeilevä ammattikunta kuten ostikoissa ollut raiskaus näytti näin olleen vai miten voi muutaman vuoden kyrpä olla virassaan jos toimii todella törkeällä tavalla.
Esimerkkinä moisesta teosta pitäisi saada ehdotonta vankeutta kuten päivän lehdessäkin oli juttu ,ehdollinen on sama kuin pelkkä muistutus ja jos samalla kaavalla mentäisiin niin esim kaikki alle 170km:h yli nopeudet olisi annettava pelkkänä huomautuksena ja näin olisivat kansalaiset ja poliisi aika lähellä sanktioissaan toisiaan.
Poliisi on veliverkosto joka ei puutu jäsentensä tekemiin rikoksiin. Varoittelen lähipiirini nuorisoa luottamasta organisaatioon.
Poliisia ei kiinnosta tipan tippaa se, toteutuuko yksittäisten kansalaisten oikeudet käytännössä vaiko ei. Poliisi ei myöskään puutu mitenkään poliisien töppäilyihin silloin kun ne kohdistuvat yksittäisiin kansalaisiin ja heidän oikeuksiinsa.
Poliisi herää unestaan vasta siinä vaiheessa kun teko kohdistuu toiseen poliisiin tai kun keskinäisten kärhämien vuoksi koston henki on nostanut päätään.
ootpas katkera yhteiskunnalle...oisko silti se kännikoheltaminen ollut oma töppäys ja johti sut pyörätuoliin...teillä monivammaisilla on outo taipumus hakea syyllistä muualta kuin itsestä. Poliisikos se sutkin juotti känniin ja nosti auton rattiin??? Etkö saatana osaa ees hävetä ja sitten esiinnyt pyhimyksenä!!!!! Vittu mitä tekopyhyyttä...
En käytä alkoholia tai muita huumaavia aineita. En tunnista itsessäni katkeruutta vaan ihmettelyä kansalaisten hyväuskoisuudesta poliisin suhteeen. Jopa pelkästään nauraisin poliisiteatterille, jos eivät määrätyissä tapauksissa tekisi niin pahaa jälkeä. Poliisimaisille vastauskirjoituksillesi kyllä nauran ääneen "ota lääkkeet, kylähullu, peruskoulu käymättä, tapa ittes jne".
Sisäministeriön poliisiosastolta saamani ja Jouni Välkin allekirjoittama kirje, jossa lukee mm. "Kyllä poliisin toimintaa täytyy voida arvostella".